Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi
2
Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi! Lähdimme kesäpäivänä katsomaan, miltä Haltialan tila näyttää uusien ylläpitäjien käsissä ja täytyy sanoa, että olin todella positiivisesti yllättynyt. Viime kesään verrattuna muutos on valtava, mutta ennen kaikkea se tuntui vievän Haltialaa aivan ihanan kivaan suuntaan. Hyvä ruoka, kaunis miljöö, kesäinen tunnelma ja pieni tilamyymälä kruunasivat päivän ja tietenkin mukaan lähti vielä pussillinen perunoita.
Haltiala yllätti täysin – tästä kesäkohteesta tuli vielä parempi!
Haltialan tila on minulle tuttu paikka, joten lähdin sinne tänä kesänä vähän uteliaana katsomaan, mitä uusien ylläpitäjien myötä on tapahtunut. Ja voi miten kiva yllätys olikaan!
Haltiala on muuttunut viime kesästä radikaalisti. Ensimmäinen ajatus oli, että täällä on tapahtunut vaikka mitä! Pihapiiri näyttää uudelta, tekemistä ja erilaisia palveluita on tullut lisää ja koko paikka tuntuu jotenkin elävämmältä. Ja mikä parasta, minusta muutos on mennyt todella kivaan suuntaan.
Tällaisissa muutoksissa sitä helposti jää kaipaamaan sitä vanhaa tuttua paikkaa, mutta tällä kertaa kävi ihan päinvastoin. Kiertelimme alueella kaikessa rauhassa ja ihastelimme, mitä kaikkea Haltialaan on tullut.
Hampurilaiset, britakakku ja ihana kesäpäivä
Tietysti kesäretkeen kuuluu myös hyvä ruoka. Kävimme syömässä hampurilaiset, ja ne olivat todella hyviä. Sellaiset kunnolliset kesäpäivän hampurilaiset, joiden jälkeen tulee tunne, että juuri näin tämän pitikin mennä.
Jälkiruoaksi söimme britakakkua ja sekin oli aivan mielettömän hyvää. Britakakku on muuten yksi niistä jälkiruoista, jotka kuuluvat minusta suorastaan kesään. Rapiseva marenki, pehmeä pohja ja herkullinen täyte… täydellistä!
Yksi asia Haltialassa on kuitenkin muuttunut viime vuodesta selvästi: alueella ei ole enää alkoholitarjoilua. Se on hyvä tietää, jos olet suunnittelemassa vierailua ja odotat esimerkiksi viiniä tai olutta ruokailun yhteyteen. Meille sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Päivä oli ihana ilmankin.
Ruokailun jälkeen kiertelimme vielä aluetta ja katselimme kaikessa rauhassa ympärillemme. Haltialassa on edelleen se ihana maalaismainen tunnelma, mutta nyt sen ympärille on rakennettu paljon enemmän kaikkea kiinnostavaa.
Ja sitten tuli päivän viimeinen, ehkä vähän arkisempi mutta sitäkin ihanampi ostos. Perunoita! Kävimme vielä myymälässä ja ostimme kotiin perunoita. Mikä voisi olla parempi tapa päättää kesäpäivä maatilalla kuin lähteä kotiin oman tilan perunat mukana?
Tekstiiliarkeologiaa turkoosissa ja pinkissä
Kesäpäivän asuksi valikoitui tietenkin jotakin värikästä. Päälläni oleva ihanan hehkuva turkoosi paita liittyy tekstiiliarkeologiaani, eli jälleen kerran vanha materiaali on saanut uuden elämän ja päätynyt käyttöön aivan uudessa muodossa.
Turkoosin seuraksi puin valkoiset pitsiset housut, pinkin laukun ja pinkit puukengät. Rakastan tätä väriyhdistelmää! Turkoosi on niin uskomattoman herkullinen väri, että se ei oikeastaan tarvitse ympärilleen paljon mitään. Valkoinen tuo kokonaisuuteen raikkautta ja pinkit asusteet viimeistelevät sen juuri sopivan leikkisäksi. Ja kun ympärillä on vihreää, omenapuita ja kesäinen maalaismaisema, turkoosi suorastaan hehkuu.
Tämä on juuri sitä pukeutumista, josta pidän: itse tehdyn tai muokatun vaatteen ympärille rakennettu kokonaisuus, jossa väreillä saa leikitellä oikein kunnolla.
Haltialasta lähtiessäni mietin, että olipa todella onnistunut kesäpäivä. Olin lähtenyt katsomaan muuttunutta Haltialaa hieman uteliaana, mutta lähdin pois aidosti positiivisesti yllättyneenä. Uudet ylläpitäjät ovat tehneet paikasta paljon enemmän kuin vain tutun kotieläintilan ja ainakin tämän vierailun perusteella Haltiala näyttää löytäneen todella hienon uuden suunnan. Ja ne perunatkin olivat vielä mukana.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa:
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.
Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.
Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu
Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.
T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.
Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.
Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan
Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.
Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.
Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä
Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.
Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää
Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.
Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.
Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.
Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.
Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa
Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.
Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.
Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää
Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.
Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuinspiraatioita: