Älä heitä pois – tee mekko
0
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
Voiko vanhasta miesten farkkupaidasta syntyä oikeasti käyttökelpoinen ja vieläpä hyvännäköinen vaate? Tässä postauksessa vastaan kysymykseen miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta ja kerron, miksi tämä projekti on samaan aikaan kaoottinen, koukuttava ja yllättävän onnistunut.
Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka säilyttävät vanhat vaatteet “jos vielä joskus”, ja niitä, jotka oikeasti tekevät niille jotain. Tällä kertaa päätin kuulua siihen jälkimmäiseen ryhmään. Se vaati yhden miesten farkkupaidan uhraamisen, kasan leikkuujätettä ja ripauksen rohkeutta, joka tuli vasta siinä vaiheessa kun sakset olivat jo kädessä. Tämä paita ei syntynyt suunnitelmasta. Se syntyi siitä hetkestä, kun ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu.
Kun farkkupaita muuttuu joksikin muuksi
Lähtötilanne oli yksinkertainen: perus farkkupaita, joka ei enää tuntunut omalta. Hyvä materiaali, mutta väärä fiilis. Ratkaisu oli vielä yksinkertaisempi: pilkoin sen osiin.
Mukana oli myös kasa tilkkuja, niitä pieniä kangaspaloja, jotka jäävät yli ja joita ei muka voi käyttää mihinkään. Tässä kohtaa ne pääsivät päärooliin. Ja siinä vaiheessa, kun yhdistin farkun ja ruudulliset palat, tiesin että tästä ei tule ainakaan tylsä.
Tilkkutyö – kaaoksesta kokonaisuudeksi
Tilkkutyö näyttää alkuvaiheessa aina siltä, että mitään järkevää ei ole syntymässä. Palat eivät sovi yhteen. Värit riitelevät keskenään. Mittasuhteet elävät omaa elämäänsä. Mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Epäloogisista paloista tulee yhtäkkiä harkitun näköinen yhdistelmä. Ja farkun rauhallinen pinta sitoo kaiken yhteen. Lopputulos on paita, jossa on peplum-helma ja enemmän asennetta kuin alkuperäisessä vaatteessa koskaan oli.
Täydellisyyden unohtaminen tekee tästä paremman
Tässä paidassa ei ole mitään tehdasmaista. Helma ei ole täysin symmetrinen. Yksityiskohdat eivät ole millilleen. Kaikki ei ole viimeistelty täydelliseksi. Ja juuri siksi se toimii. Koska tämä ei yritä näyttää siltä, että se olisi tullut kaupasta. Tämä näyttää siltä, että joku on tehnyt sen itse. Ja se on koko jutun pointti.
Miksi tämä projekti kannattaa
Kun miettii hakua “miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta”, ensimmäinen ajatus on usein ohjeet. Tässä projektissa tärkeintä ei kuitenkaan ollut ohje. Tärkeintä oli tekeminen. Tekeminen ilman varmuutta lopputuloksesta. Tekeminen ilman täydellistä suunnitelmaa. Tekeminen siksi, että haluaa kokeilla. Ja lopputulos yllätti. Tämä ei jäänyt kaappiin odottamaan “sopivaa hetkeä”. Tämä päätyi käyttöön.
Realistinen totuus ennen kuin aloitat
On reilua sanoa ääneen muutama asia:
- Tämä ei ole nopea projekti.
- Tämä ei ole täysin hallittavissa.
- Ja tämä ei ole täydellinen ensimmäisellä yrittämällä.
Jossain vaiheessa mietin itsekin, miksi en vain ostanut uutta paitaa. Mutta se tunne, kun vedät itse tehdyn vaatteen päälle, korvaa aika monta epäilyksen hetkeä.
Tämä paita on ensimmäinen kunnollinen esittely projektista, josta kerroin jo aiemmin täällä:
Jos tästä herää ajatus kokeilla itse, se kannattaa ottaa tosissaan. Sillä tällaisissa projekteissa ei yleensä käy niin, että tekee vain yhden. Useimmiten käy niin, että katsoo seuraavaa vanhaa vaatetta uudella tavalla.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: