Vaatekaappipäiväkirja
2
Tänään alkaa vaatekaappipäiväkirja ja pääsette näkemään hiukan vaatekaappiini, tutustumaan minun voimavaatteisiin sekä tyylin tärkeimpiin rakennusvaatteisiin. Tämän päiväkirjan tarkoitus on, että nyt alamme vähitellen vaihtamaan talviitaatteet kesävaatteisiin ja minun ompeluaikani vähenee reilusti. Tämä vaihto kun ei käy päivässä eikä kahdessa.
Vaatekaappipäiväkirja
Vaatekaappipäiväkirja tulee seuraamaan mukanani varmasti pitkäänkin. Vielä en osaa sanoa, miten postailen tänne blogiin aiheesta, mutta en kuitenkaan koko ajan. Pääsette kurkistamaan myös huoneeseen, joka on yhdistelmä vaatehuonetta ja työhuonetta. Sen sanon, että se on sekainen, hyvin sekainen. Ehkä joskus se on siistikin. Toivottavasti. Näette myös miten yritän varastoida kenkiäni. Nekin nimittäin vaihtaa nyt paikkaa. Kaikki talvisaappaat menee varastoon ja kesäkengät tulee tänne sisälle. Katsotaan miten siinä käy.
Tähän päiväkirjaan kuuluu myös se, että rajoitan ostamista minimiin, todella minimiin. Tärkeintä on tehdä materiaalit mitä löytyy nyt kaapeista, tämän vuoksi olen päättänyt rajoittaa ostamista. Tämä ei tarkoita sitä, että kiellän itseäni ostamasta, vaan vain rajoitan sitä. Nytkin on UFFin Tasarahapäivät ja olen jo ehtinyt ostamaan kaksi asiaa sieltä. Se riittää, kiitos vain.
Paljon vaatteita on minulle sopivasti
Nyt pääsette myös näkemään sen vaatemäärän mikä minulla oikeasti on. Niitä on paljon. Meillä ei ole vain tämän asunnon varasto täynnä kenkiäni ja vaatteitani, vaan myös maksullinen varasto, jossa on toki myös lasten tavaroita, joita olemme säästäneet. Leluja yms. Maksullisessa varastossa on myös vaatteita, joita säilytetään eri syistä ja toivonkin, että esimerkiksi poikani avopuoliso joskus ehkä innostuisi mekoista, joita olen tehnyt. Saisi ne kaikki itselleen.
Miksi ei tyttärelle? Ihan siitä syystä, että hänen tyyli on niin erilainen, hyvin konservatiivinen ja mieluiten kaikki vain valkoista. Ja minun vaatteeni ei nyt ole niin valkoisia mitä hän haluaa. Mutta kaikkea tätä pääsette näkemään tämän otsikon alla. Ehkä myös juuri näihin mekkoihin, joita ei kukaan nyt käytä. Tämän otsikon alle ei tule uusien töiden esittelyä, vaan tutkimme vaatekaappiani yleisesti, tietenkin joukossa on töitäni, sillä suurin osa kaapin sisällöstä on niitä. Mutta niitä vanhempia, joita on jo nähty blogissa aikaisemmin. Mutta nyt alussa enemmän juuri tätä vaatevaihtourakkaa.
Mukavia lukuhetkiä
Seuraa minua:
Paikkausta ja korjausta
Paikkausta ja korjausta vaativat vaatteet ovat jälleen vallanneet blogin. Tällainen on kyllä hyvää aivotyöskentelyä. Vähitellen korjattavien vaatteiden pino pienenee ja saan niitä vanhoja vaatteita takaisin käyttöön. Tällä kertaa korjasin viitan, joka on odottanut korjausta jo lähes kuusi vuotta. Näin hyvä olen korjaamaan asioita.
Paikkausta ja korjausta
Olen vuosia sitten ostanut lämpöisen villakankaisen viitan, jonka voi heittää harteille takin päälle kylmänä pakkaspäivänä tai sitten pitää kotosalla harteilla, jos sisällä on kylmä. Näitä tällaisia on minulla aika monta, eri tyyliä. Yhden olen antanut tytölleni mutta nämä ovat siis kuitenkin yksi hullutukseni, niin kuin mieheni sanoo. Satuin aikanaan siis rikkomaan tämän kaikkein paksuimman viitan, kun se jäi johonkin kiinni. En siis enää näiden vuosien jälkeen muista mihin se jäi kiinni, mutta kiinni jäi ja viitta lensi kaaressa korjattavien pinoon, jossa se on ollut sitten ikuisuuden.
Kukan ohje: Novita talvi 2007 -lehti (on osa villasukan ohjetta. Punaiset villasukat, joiden reunoissa on pieniä kukkia)
Minulla on ollut ajatus miten korjaan viitan, mutta koska olen päättänyt, etten rahaa mitään uutta materiaalia kotiin, niin on ollut pakko miettiä uusi vaihtoehto. Vaihtoehto löytyi siis lankalaatikosta, jossa on villalankojen ylijäämäkeriä. Nappasin eri sävyisiä lankoja ja aloin pähkäillä mitä kummaa teen. Lopulta päätin virkata tuttuja kukkia, joita olen vähän joka paikkaan tehnyt. Näin sain hoenosti piiloitettua rikkoontuneen kohdan ja sen lisäksi virkkasin yhden ylimääräisen kukan, jonka taakse ompelin hakaneulan. Sen ruusukkeen kanssa saan hyvin viitan kiinnitettyä, eikä se niin vain putoa päältä.
Korjaaminen on ekologista
Minulle on itsestään selvää, että korjaan perheeni vaatteita, mutta se on hidasta, koska en pidä koko touhusta. Se ei kuulu siis lempipuuhiini ollenkaan. Sen vuoksi korjattavien vaatteiden pino vain kasvaa ja kasvaa. Mutta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tehdä korjaushommia enemmän. Tämäkin korjaus on helppo tehdä katsellen ohjelmia ja parasta on se, että saa kivasti myös langanjämiä hyödynnettyä. Mitään ei ole siis tarvinnut hankkia tätä korjaamista vasten.
Aina kannattaa siis ensin katsoa mitä omasta varastosta löytyy ennen kuin lähtee kauppaan. MOnasti käsityöläisellä on vaikka ja mitä säilöttynä nurkkiin. Niin kuin itsekin nyt näin tämän korjauksen tiimoilta. Olen siis aika tyytyväinen itseeni, ettei ensimmäisenä lähde juoksemaan kauppaan. Olen myös iloinen siitä, että tämä viitta on nyt korjattu ja sain taas yhden ihanuuden käyttöön. Pitääkin alkaa esitellä teille enemmän näitä viittoja teille. Minun salainen pahe.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: