Joulusuunnitelmia
2
Minulta kysyttiin meidän joulusuunnitelmia, mutta minun on nyt sanottava, ettei niitä ole. Emme ole lähdössä matkalle joululoman aikana, vaan olemme kotona koko sen ajan. Toki olemme suunnitelleet mitä tässä Helsingissä tullaan tekemään ja jossakin vaiheessa mietittiin, että mentäisiin Tallinnaan koirien kassa, mutta se ei tule toteutumaan. Miksi näin? Kerron syyt tässä jutussa.
Joulusuunnitelmia
Meidän syy pysyä joululoma kotona on ihan koira. Meidän toinen koira on 16 vuotias vanha rouva ja hän on kuuro, sokea ja dementoitunut. Hänen sydän vuotaa ja nyt uutena löydöksenä silmissä on krooninen tulehdus, johon sai nyt elinikäisen lääkityksen. Pelkona oli, että kyseessä on kasvain, mutta onneksi ei ollut. Perheessä on nyt kaksi, joilla on krooninen silmätulehdus. Minullakin nimittäin on. Näiden syiden vuoksi emme jätä koiria kenellekään hoitoon enää. Vaikka olisi miten tuttu tyyppi kyseessä, niin emme anna pitkiksi ajoiksi.
Nuppu stressaa helposti, sellainen se on aina ollut ja vanhemmiten on tilanne vain pahentunut. Sen lisäksi dementia on sellainen, että koira on vähän koko ajan hämmentynyt ja vähän pihalla. Ei aina, mutta välillä. Nuppu on myös muuttunut ihan pennuksi, joten siitä viimeistään ymmärtää, että koira on tosiaan vanha. Toivomme, että eläisi vielä muutaman vuoden vaikka eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koiran kunto on niin hyvä, että hän sanoisi että elää 19 vuotiaaksi.
Vanhan koiran hoito
Nuppu ja Söpö ei meillä saa paljonkaan mitään herkkusia. Heidän herkkuja on lohi ja kana tai kalkkuna, kaurapuuro sekä juusto. Se määrä mitä ne saa on hyvin pieni. Emme hanki juuri mitään herkkupaloja erikseen. Molemmat saa lisäöljyä ruoan joukkoon. Molemmilla on ruokavalio. Nupulla hvyinkin tarkka, koska Nupun iho oireilee herkästi, hän onnistui saamaan yhden uintireissun aikana itselleen iho-ongelman, jota hoidetaan psoriasiksena ja ruoka on hypoallergisille tarkoitettua. Niillä saadaan pidettyä iho suht hyvässä kunnossa, mutta nyt vanhemmiten on tarvinnut välillä avuksi lääkkeen ihon alle.
Koska koira ei kuule eikä näe juuri mitään, niin pyrimme helpottamaan hämmennystä koskettamalla, sekä tuomalla asioita hänen nenän eteen. Hajuaisti nimittäin on edelleen erittäin hyvä, mutta koiran pääkoppa ei toimi, niin hän ei tajua, mikä se haju on. Näin tuomme kaiken haistettavaksi. Myös Söpö on oppinut hakemaan Nupun kun lähdemme ulos tai kun herkkuja olisi tarjolla.
Välillä tulee ongelmia kun Söpö haluaa mennä pitkille lenkeille, mutta Nuppu ei jaksa kauhean pitkiä matkoja enää kävellä. Siksi aikanaan ostettiin rattaat, mutta ne eivät sitten kestäneet ensimmäsitäkään reissua, vaan menivät rikki heti. Nyt siis kannamme vain Nuppua kun se väsyy. Tässä siis syy miksi emme matkusta mihinkään ennen kuin Nupusta aika jättää.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Omituinen hiihtoretki
Aurinko pilkistää sälekaihtimien takaa ja huutaa hiihtämään. Näin sai alkunsa omituinen hiihtoretki, jollaista ei ole sitten nähty vuosi kausiin. Nimittäin en ole hiihtänyt sitten nuoruusvuosieni. Muistan miten hiki hatussa hiihdettiin pitkin Runosmäen pururataa ja tuntui kuin ei olisi päässyt eteen eikä taakse. Kaatumiset kyllä muistaa, mutta eipä juuri muuta. Muistan myös ne pitkät hiihtoretket latumajalle Runosmäestä. Sellaisia reissuja kaipaa edelleen.
Omituinen hiihtoretki
Hiihtoretki alkoi hiukan nihkeästi, mies kyseli monta kertaa aamun aikana, että onko nyt oikea hetki mennä ja siellä tuulee ja sitä ja tätä. Mutta minä pidin pintani, haluan hiihtämään. Sitten huomattiin, että eihän monot mahdu enää pojalle ja suksetkin ovat ihan liian pienet. Eipä auttanut muu kuin jättää poika sohvalle makaamaan ja tutkia mitkä sukset toimii minulla. Noh, ne pojan pienemmät vermeet. Ei muuta kuin palttoota päälle ja sukset kainaloon ja pihalle.
Meno oli sitten sen tyylistäkin, sukset eivät luistaneet ja mieskin veti semmoisen lätsähdyksen takamuksilleen, että mäjähdys kuului varmasti toiselle puolen Suomea. Noh, ei auttanut kuin rauhoittua ja antaa hengityksen tasaantua. Otettiin sukset taas kainaloon ja kipiteltiin sukset kainalossa eteen päin. Hetken päästä taas sukset jalkaan ja ei kun juoksemaan suksilla, eihän niillä päässyt liukumaan kunnolla.
Herkutteluhetki Vanhassa Pehtoorissa
Koska kyseessä oli laskiaissunnuntai, niin pakkohan oli piipahtaa Haltialan laskiaisriehassa nauttimassa soppaa ja laskiaispullaa, näin jaksaa taas mennä kuin tuulispää juoksemalla sukset jalassa. Kun olimme nauttineet herkkumme, niin ei muuta kuin eteen päin. Vastaan jolkotteli lauma koiria vapaana ja minähän koirapelkoisena ihmisenä saan hepulin ja otan jalat alleni, sukset ja sauvat jäivät siihen ja juoksin kovaa vauhtia pakoon, suoraan ojaan, jossa oli iso määrä pehmeää lunta ja sinnehän meikäläinen upposi, mutta kovassa tohinassa ryömin vain eteen päin kuin olisin taistellut elämästä ja kuolemasta.
Koirat jolkotti rauhallisena ohi ja minä pääsin kuin pääsinkin yläs ojasta. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja kovalla juoksulla kotiin. Puolessa välissä matkaa tuntui kuin olisi henki loppunut, mutta ei kuin täysillä eteen päin kuin tuulispää. Potkin ja työnnän vauhtia sauvoilla mutta eteen päin ei vaan pääse. Hiki virtaa otsalla ja näen jo kodin katon. Juoksu kovenee ja kovenee. Vihdoin kotona ja olo on mahtava. Ensi kerralla toivottavasti sukset jo luistaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: