Vuoriton takki ei ole ihan mun juttu ollut koskaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö pitäisi tästä takista, jonka olen tehnyt nyt. Tykkään todella paljon, katson kuitenkin, että tämän kaltaiset takit ovat hivenen hankala käyttää.

Vuoriton takki

Takin kaava löytyy Suuri käsityö 9/2021 -lehdestä. Tein muutaman pikkuruisen muutoksen, sillä minulla ei kaikkia materiaaleja ollut, ja kangastakin aika vähän, niin jouduin pikkuisen fiksailemaan. Takista tuli aika väljä, vaikka valitsin mittojen mukaan koon. Siitä huolimatta takkia on tullut aika paljon käytettyä, vaikka tosiaan vuoria tässä ei ole.  Vuorittomuus on minulle aina haaste, sillä aika helposti alkaa meikäläinen rätisemään.

Miksi sitten halusin tehdä tällaisen takin, jos se ei sovi tyyliin?

Koska tykkään takista, niin yksinkertainen selitys. Takkia voi myös yhdistää monella eri tavalla ja eri tyyleihin helposti. Toki kuosin kanssa pitää olla aika varovainen, mutta se on sivuseikka tässä takissa siitä huolimatta. Toki vuorillinen olisi monikäyttöisempi. Nyt pitää tarkkaan miettiä, että mitä laittaa alle, ettei ala rätisemään kuin viimeistä päivää.

Multikuosi tuo haasteita pukeutumiseen

Kun kankaassa on monta erilaista kuosia tai se on erittäin näyttävä sekä levoton, tulee yhdisteltävien vaatteiden olla suhteellisen rauhallisia väreiltään. Itse olen takin kanssa käyttänyt paljon farkkua, mutta tykkään yhdistää tämän kanssa myös voimakkaita värejä, kuten nyt vaikka keltaista. Se raikastaa asua kivasti, ettei asusta tule niin kovin harmaa ja mitään sanomaton. Hyvin monikuosinen vaate voi myös imeä kantajansa, joten jokin pieni väripiste on hyvä olla myös. Tämä toki vain silloin, jos multikuosinen vaate on hyvin tasavärinen, kuten itselläni. Takissa on harmaata, valkoista, mustaa sekä sinistä, näin eri värien yhdistelmiä on helpompi käyttää.

Eli takin värejä kun valitsee, ei mene paljon metsään, mutta silloin tarvitaan mukaan jokin voimakas väri tuomaan raikkautta. Mun voimaväri tällä hetkellä on keltainen, tarkemmin sinapinkeltainen. Punainen on oikeasti lempivärini, mutta voimavärini muuttuu aina tarpeen mukaan, mistä väristä on enemmän apua olotilojen muokkaamiseen. Tällä hetkellä se siis on tuo sinapinkeltainen.

Keltainen parantaa stressinsietokykyä, sekä piristää, tuo hieman rohkeutta tarttua asioihin sekä tietenkin tuo iloa vakavaan mieleen. Olen ollut tässä aika saamaton, väsynyt ja stressiäkin tuntuu jonkin verran olevan. Haluaisin vain hautautua peiton alle ja nukkua läpi talven.

Mikä on sun voimaväri tällä hetkellä ja miksi?

Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Miksi vanhat kuvat ovat meille tärkeitä? Laitamme niitä albumeihin, katselemme niitä kaiholla ja muistelemme menneitä. Mietimme millaista elämää vietimme silloin kun kuvat otettiin, miten tunsin elämän siihen aikaan ja mistä nautin. Mietinkö silloin missä olen nyt?

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Innostuin viikolla esittelemään vanhoja töitäni Instagramissa ja innostus on nyt sitten laajentunut tänne blogiinkin. Ajattelin aina silloin tällöin laittaa jonkin vanhan työni esille tänne ja kertoa hiukan taustaa tälle työlle sekä kuville, tietenkin. Valitsin vuoden 2013 kuvia, joita tosin on kertaalleen näytetty täällä, mutta eri asian yhteydessä.

Vuosi 2013 on ollut käännekohta elämässäni, aloin opiskella nuoriso-ohjaajaksi, olimme asuneet Helsingissä vuoden, mieheni opiskeli teologiksi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisalle. Löysin vihdoin Kierrätyskeskuksen ja ilmaisosaston ehtymättömän materiaali vaihtoehdon.

Tuona vuonna me pyöräiltiin paljon, ompelin paljon, varsinkin kangasvarastoja halusin nopeasti pois alta. Vanhojen vaatteiden pinot kasvoi, eikä silloin vielä ollut sellaista järkeä siinä hommassa. Ajatus mitä tekee ja mistä on vuosien saatossa muodostunut ja valitettavasti aluksi homma meni vähän överiksikin. Onneksi tätä ei enää ole.

Mitä on kuvan taustalla?

Ihan ensimmäisenä innostuin tuunauksen saralla t-paitojen leikkelystä ja silmukoinnista, tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Näitä harjoittelin kaikilla mahdollisilla trikoovaatteilla ja se olikin hyvä, sillä pääsin hyödyntämään tätä taitoa myös tulevan työni puitteissa. Kuntoutus mielessä. Jalassa olevat ihanat housut olin jo tehnyt vuosia sitten paljon ennen kuin muutimme Helsinkiin takaisin. Olisiko ollut vuonna 2008. Housujen kaava löytyy La Mia Boutiquen lehdestä, en valitettavasti enää muista mistä niistä.

Koska pidän erilaisista vaatteista, niin tästä syystä näistä housuista tuli lempparit pitkäksi aikaa. Käyttäisin niitä edelleenkin, jos ne vain menisi päälle, on vain todettava, että vanhemmiten se vartalon malli vaan muuttuu… Maan vetovoima pitää siitä hyvin huolen. Tuolloin kuitenkin pyöräily oli minulle henkireikä ja teimmekin päivän mittaisia pitkiä seikkailureissuja pitkin Pääkaupunkiseutua. Usein siis pukeuduin trikoisiin ja toppiin, kuin siistimmin yhtään mihinkään. En voinut olla päivääkään paikallani, pakko päästä pyörän selkään ja polkea maailman ääriin.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Kun ihminen vanhenee