Kevätaurinko ja vintagekaunotar
4
Kevätaurinko ja vintagekaunotar, hetki kun lämpöä on kolme astetta ja tyyli sata! On niitä päiviä, jolloin kevät antaa meille vähän toivoa: aurinko paistaa, mutta ilma… no, sanotaanko että se hengittää niskaan kuin innokas husky. +3 astetta ja auringonpaiste, se suomalainen sää, joka saa meidät riisumaan takin ja katumaan sitä minuutissa. Mutta arvaatteko mitä? Minä en katunut mitään, koska päälläni oli tämän kevään ehdoton second hand -kaunotar -look!
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko saa loistaa ja lämmittää, keskitytään me nyt tähän upeaan vintage -asuun, johon sonnustauduin ihan vahingossa tuossa kun oli suoritettava velvollisuus ja käydä äänestyluukuilla esittäytymässä.
Takki: Siisti kirppis (ja vielä siistimpi päällä!)
Tämä ruskea, syvään eläneen näköinen takki on kuin vintage-sankaritar sarjakuvalehdestä. Löysin sen Siistiltä kirppikseltä ja tiesin heti: tässä on takkini. Karvareunus tekee siitä samaan aikaan elegantin ja kapinallisen, kuin se huutaisi: “Minä kävelen kevääseen, säästä viis!”
Paita: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (ja sielulle silkkaa samettia)
Tämä paita ei maksanut mitään, mutta se on kuin kultainen kajo kylmän iholla. Ilmaisosaston helmi, pehmeä kuin lempirunoni ja lämmin kuin katulamppujen valo myöhäisessä huhtikuun illassa. Olen varma, että joku isoäiti rakasti sitä ennen minua, nyt minä jatkan tarinaa.
Hame: UFF vintage (kevät tuulee helmoissa!)
Tässä hameessa on liikettä, leikkiä ja lempeää linjakkuutta. Se hulmuaa kevyesti tuulessa kuin joku sanoisi: ”Hei maailma, katso minua!” UFFin vintagelöytö, joka on yhtä aikaa sekä satukirjan prinsessan että 70-luvun taiteilijasielun valinta.
Saapikkaat: Fida (niin tukevat, että kestävät sekä askelen että elämän)
Fidan saapikkaat, niissä on sekä draamaa että käytännöllisyyttä. Niillä voisi tanssia kujalla, ratsastaa raitiovaunuun tai polkaista kevään alkuun. Tukeva korko, lämmin vuori ja fiilis kuin olisin astunut omiin juurilleni, tyylillä.
+3 astetta, mutta fiilis +25
Vaikka mittari näytti juuri ja juuri plussaa, olo oli kuin kevätsankarittarella. Aurinko paistoi silmiin ja elämään, ja joka kerros asussani kuiskasi: “Tämä on mun hetki.” Kun ei pukeudu lämpömittarin vaan fiiliksen mukaan, syntyy juuri tällaisia tarinoita. Kirppisten kohtaloita, ilmaisosaston iloja ja vintagevillityksiä!
Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on parasta? Se tunne, kun astut ovesta ulos ja tiedät, että koko asukokonaisuus on suntunyt sattumasta, sielusta ja säästä. Eikä siitä mitä muotilehti määrää. Jokaisella vaatekappaleella on tarina, jokaisella kerroksella pieni kuiskaus menneisyydestä, joka nyt elää uutta elämää minun päälläni.
Second hand ei ole vain valinta, se on elämänasenne. Se on vanha ystävä, joka ei koskaan petä, ja joka aina yllättää. Eikä tämä ole vain pelkkä tyyli, tämä on pienimuotoinen rakkausmanifesti käytetylle, kuluneelle ja kestäväksi rakatetulle.
Kun seuraavan kerran seisot kaappisi edessä ja mietit, mitä pukea päälle, muista tämä look, +3 astetta, aurinko ja sydän täynnä seikkailua. Ehkä sinunkin uusi lempivaatteesi odottaa jossain ilmaisosaston laarissa, vähän rypyssä, mutta täynnä potentiaalia. Vain sinua varten.
Ja muista: Koskaan ei ole liian kylmä olla kuuma – eikä koskaan liian tavallinen olla taianomainen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vanhat aarteet käyttöön
Vanhat aarteet käyttöön ja unohtunut asu pääsee taas arkeen, kun siivoaa varastoja.
Aina välillä sitä huomaa, kuinka omat varastot ja laatikot kätkevät sisäänsä oikeita aarteita. Meidän ulkoinen varasto on ollut pitkään sellainen ”sitten joskus” -projekti: täynnä laatikoita, joihin on pakattu niin vaatteita, leluja kuin muistoja. Nyt muuton myötä tuli vihdoin hetki tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä tyhjentämään varastoa. Ja voi että, mitä kaikkea löytyikään!
Eilen esittelinkin vanhoja töitäni:
Vanhat aarteet käyttöön
Yksi iloisimmista löydöistä oli sinisävyinen camokuosinen asu, jonka olin jo melkein unohtanut. Muistan ommelleeni tämän setin muutama vuosi sitten, mutta jossain vaiheessa se jäi kaapin perälle, kun se ei enää istunut mukavasti päälle. Ehkä vähän kiristi sieltä ja puristi täältä ja mukavuus on aina ollut minulle kaiken pukeutumisen kulmakivi. Nyt kun varasto oli käyty läpi ja tämä asu löytyi, päätin kokeilla sitä päälle puoliksi vitsillä. Ja mikä iloinen yllätys: asu mahtui taas päälle ja tuntui vieläpä hyvältä! Se tunne, kun oma tekemä vaate, johon liittyy muistoja ja omaa kädenjälkeä, istuu jälleen, se on vertaansa vailla.
Vanhat vaatteet, uusi elämä
Tässä asussa yhdistyy monta asiaa, joista pidän:
- Rento malli, joka sopii niin kotoiluun kuin rennolle ulkoilulenkille.
- Camokuosi, joka tuo juuri sopivasti särmää ja hauskuutta tyyliin.
- Itse tehty vaate, joka muistuttaa siitä, että ompelutaidoilla voi luoda jotain täysin omaa ja uniikkia.
Olin yhdistänyt asuun vanhat luotto-Adidakset ja beigen lippiksen ja kokonaisuus toimi täydellisesti työpäivään. Yksinkertaista, mukavaa ja kuitenkin oman näköistä. Adidakset olen ostanut aikanaan naapurilta ja Leviksen lippis löytyi muutama viikko sitten Helsinki Outletista. Tarvitsin uuden lippiksen ja tämä beige lähti mukaan.
Varaston tyhjennys on enemmän kuin siivous
Kun avasin laatikoita ja kävin tavaraa läpi, tajusin taas, kuinka paljon meillä oikeasti on olemassa jo kaikkea tarpeellista ja kaunista. Kestävä pukeutuminen ei aina tarkoita uusia eettisiä hankintoja, vaan joskus se suurin vastuullisuus löytyy ihan vain siitä, että käytämme sitä, mitä meillä jo on.
Tämä asu muistutti minua myös omasta matkasta: kehosta, muutoksista ja siitä, kuinka oma olo ja vaatteet voivat kulkea käsi kädessä. Tietyt vaatteet ovat enemmän kuin kangasta – ne kantavat mukanaan tarinoita, vaiheita ja muistoja.
Materiaali on aikanaan ostettu kuopukselle, jolla oli pienenä camovaihe, en kuitenkaan saanut pukua tehtyä ja materiaali unohtui kaapinperukoille. Kun vihdoin osuin tuohon kankaaseen, kysyin haluaako poika siitä vielä jotain. Ei halunnut, joten kankaasta valmistui sitten minulle asu. Kaapissa on toinenkin kangas, joka on hänelle hankittu, mutta ei halua siitä enää mitään. Eli ensi syksynä teen siitä jotakin kivaa itselleni.
Pienet löydöt tuo suuret ilot
Tämä camo-asu oli vain yksi monista löydöistä. Varastosta löytyi myös kasa keskeneräisiä ompelutöitä, kangaspaloja, kirjoja ja muuta inspiraatiota tuleviin projekteihin. Kun katsoo omia tavaroitaan uusin silmin, löytää usein uutta intoa ja luovuutta.
Jos sinäkin mietit, että vaatekaapissa (tai varastossa) ei ole mitään päällepantavaa, suosittelen lämpimästi pientä aarteenetsintää omista nurkista! Saatat yllättyä siitä, kuinka monta mahdollisuutta sinulla on jo olemassa.
Minun vinkit oman vaatevaraston läpikäymiseen:
- Ota aikaa: Käy rauhassa läpi yksi laatikko tai kaappi kerrallaan.
- Sovita rohkeasti: Vaate, joka ei aiemmin toiminut, voi tänään tuntua täydelliseltä.
- Kunnioita tarinoita: Jokaisella vaatteella on oma historiansa ja arvosta sitä.
- Uusi ja yhdistele: Vanhakin vaate saa uuden elämän uusilla asusteilla tai pienillä muokkauksilla.
Tämän päivän oivallus: ”Parhaat aarteet löytyvät silloin, kun niitä ei osaa etsiä.”
Olen niin iloinen, että tämä camo-asu on taas osa arkeani. Se muistuttaa minua siitä, että oma tyyli ei vaadi uutta vaan se syntyy siitä, mitä jo rakastamme.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: