Hae
VillaNanna

Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan työtyyli

Mistä tunnistaa ammattitaitoisen ja tehokkaan nuoriso-ohjaajan? Vaatteista? Ulkomuodosta? Eipä sitä taida muusta tunnistaa kuin työnteosta. Vaatteet kannattaa tosin olla pitkälti sellaiset, joissa on helppo olla ja puuhata. Itse käytän paljon leggareita, sillä liikunnanohjauksessa ei oikein farkuilla pysty touhuamaan. Minulla tosin on myös töissä erikseen toiset vaatteet, joita käytän ulkona, sekä eri aktiviteeteissa. Mekkoja käytän todella harvoin mutta käytän niitäkin, varsinkin nyt kun ei oikein ulkoilu onnistu märän kelin vuoksi.
Minulle siis tärkeintä on se, että vaatteet eivät kiristä ja ne päällä voi myös liikkua. Ettei kaikki kriittiset paikat vilku ja ovat siistit mutta pyrin siitä huolimatta pukeutumaan omaa tyyliä kunnioittaen. Lapset ja nuoret ovat aina hyvin kiinnotuneita siitä mistä olen minkäkin vaatteeni hankkinut tai minkä olen tehnyt itse. Ovat todella kiinnostuneita kierrätyksestä ja miten voisi itse toimia ekologisemmin. Paljon hyvää keskustelua aiheesta heidän kanssaan.

Vaikka pyrin siihen, että kaikki vaatteeni olisi kierrätettyjä niin edelleen joitain vaatteita joutuu hankkimaan uutenakin, niitä on pääasiassa työvaatteet. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että nykyään uusien vaatteiden määrä minulla on pudonnut 5% koko vaatevarastosta. Suurin osa on näistäkin sellaisia, jotka on hankittu ennen kierrätyselämääni. Suurin osa on vanhoista vaatteista tehtyjä vaatteita, ja puoliksi menee sitten kirpputoreilta ostettujen ja itse tehtyjen (kankaista). Tämä on siis vähintään mitä haluan minulla olevan. Onneksi tänä syksynä löysin kivat ulkoiluvaatteet Kontista, mutta ainoat jotka on pakko ostaa uutena on vaelluskengät, vanhoista tulee jo vedet läpi…Kurjuus.

Niin kuin monet tietää, en juuri katso sitä, että miten tällainen +40 vuotiaan pitäisi pukeutua vaan pukeudun ihan sen mukaan miltä itsestäni tuntuu, tärkeää on myös se, että tyyli on sellainen mihin on helppo samaistua ja helppo lähestyä. Jäykkä pukeutuminen ei toimi tässä hommassa. Omaa tyyliä kunnioittaen, se on parasta.

*    *    *    *    *

Maanantai

Maanantaina puetaan päälle pitkähihainen trikoopaita ja päälle ilmaisosastolta löytynyt flanellipaita, tyttären vanha kaulaliina ja siihen sopiva pipo, joka on myös ilmaisosastolta löytynyt, pipoon tein itse turkistupsun, jonka ohjeen löytää täältä, leggarit on ostettu aikanaan uutena ja jalassa on ilmaisosastolta löytyneet oversize bootsit. Suosittelen turkistupsujen tekemistä itse, on todella helppo tehdä sellaisenkin, joka ei askartele muutoin koskaan ikinä mitään. Materiaaliakin löytyy helposti kirppiksiltä, varsinkin Kierrätyskeskuksesta.

Tiistai
Tähän päivään sopi hyvin ilmaisosaton löydöt. Paita, takki sekä pipo on ilmaisosatolta. Paita esitellään paremmin myöhemmin, siihen on tehty pieniä muutoksia ja ohjeet tuunaukseen tulee myös kyseiseen postaukseen. Pipo on myös tuunattu, olen tehnyt kaksi mustaa turkistupsua, jotka on ommeltu pipoon kiinni kuin korvat. Asussa mukana jälleen tyttäreni vanha kaulaliina, uutena aikanaan hankitut leggarit sekä Kierrätyskeskuksesta ostetut nilkkurit. Villakangastakki on ollut aikaisemminkin blogissani esillä ja voit käydä katsomassa sitä täältä. Suosittelen aina tuunaamaan vaatteita, jos vaate muutoin miellyttää mutta siinä on jotain mikä ei miellytä. Tuunaa se.

Keskiviikko
Keskiviikkona puettiin vaatteet hiukan toisin. Jämälangoista tehty oversize pipo keikkui päässä, tyttären vanha kaulaliina solmittu tiukasti kaulalle, uutena ostettu vanha huppari, toppatakki ja pojan vanhat skeittitossut. Leggarit ompelin nopeasti edellisenä iltana jämäpaloista. Palat olivat trikoota sekä tekonahkaa. Leggaritkin esitellään paremmin myöhemmin. Tämä on ehkä normaalein ja tavanomaisin työasuni.

Torstai
Torstai on toivoa täynnä sanotaan…En tiedä oliko se sitten lopulta sitä mutta lunta alkoi ainakin tulla maahan ja asuni jälleen koostui itse tehdyistä aikaa sitten uutena ostetuista osista. Villapaitani ja pipo, hanskat on neulottu aikanaan Novitan ehkä parhaimman julkaistun lehden ohjeilla. Lehti siis Novita talvi 2011 ja edelleen on tarkoitus neuloa kyseisestä lehdestä kaikkea ihanaa. Ihan minun suosikkilehteni. Takki sekä housut ovat jo vanhoja mutta uutena ostettuja, saapikkaan on hankittu Tallinnasta vuonna 2013, niihin aikoihin kun kierrätysmaailma alkoi kiinnostaa. 

Perjantai
Ja tämä valkoinen mönjä jatkoi tuloaan jälleen perjantaina. Hyi! Perjantaina kietouduin jälleen ilmaisosaston ihaniin löytöihin. Turkki sekä neulemekko on ilmaisosastolta, turkki on ollut ilmaisosastolla ihan sen vuoksi, että taskuissa on reikää ja pinta tarvitsee pesulaa. Homma on hyppysissä ja turkki menossa pesulaan. Mekossa oli huulipunan jälki, joka lähti mukavasti pois pesussa, soodapesussa. Kaulassa roikkuu itse ommeltu tuubihuivi, materiaalin alkuperää en muista, on sen verran vanha myöskin. Jalassa yhdet lempi saapikkaani, jotka on hankittu niihin aikoihin kun ollaan muutettu Helsinkiin takaisin.

Ihanaa viikonloppua!
-Melissa-

Aikuinen pukeutuminen

Paljon puhutaan iästä ja siitä miten pitäisi vanheta arvokkaasti ja pukeutua ikänsä mukaisesti. Mitä kaikkea tämä mielestäsi pitää sisällään? Onko vaatteille ikärajaa?
Omaa tyyliäni voin surutta kutsua Kassi-Alma lookiksi tai välillä jopa boho chic-tyyliksi mikä sopii minulle kuin nenä päähän. En välitä klassisesta pukeutumisesta, en ole kiinnostunut merkeistä enkä katso tarvitsevani panostustusta joihinkin tiettyihin peruspuvustoihin. Minulle Iris Apfelin motto: More is more less is a bore iskee syvälle sydämeen. Häntä ihailen suunnattomasti vaikka en itse samalle tasolle pystykkään. Mielettömän upea tyylilyyli, josta mielestäni monien kannattaisi ottaa opiksi.
Hän näyttää meille kaikille, että ikä on vain numeroita ja pukeutuminen on hauskaa, eikä mitään vakavaa. Tai pukeutumisen pitäisi olla hauskaa. Välillä kuitenkin tuntuu sille, että se on hyvin hyvin vakavaa ja kaikilla pitäisi olla samat lumput päällä ennen kuin sinut otetaan vakavasti.
Valtavasti sääntöjä pukeutumiseen luodaan koko ajan lisää ja suurimmassa osassa sääntöjä katoaa ihmisen persoona jonnekkin matkanvarrelle. Ei saisi olla harmaata hiuksissa ja pitäisi pukeutua tapetin mukaisesti. Missä hauskuus, missä nautinto? Onko silloin aikuinen ja vakavasti otettava kun vaatetuksessa ei ole mitään hauskaa?
Onko ok tällaisen keski-ikäisen laittaa pinkkiä ylleen? Entä minihametta tai mikroshortseja? Missä menee mauttomuuden raja? Vai onko se tyylikysymys? 

Minulle yksi tärkein elementti pukeutumisessa on värit. Mitä enemmän väriä, materiaalien yhdistelyä ja hauskuutta vaatteessa on, sen parempi fiilis minulla itselläni on. On todella harvinaista nähdä minut rauhallisissa ja ”normaaleissa” vaatteissa. Vaikka asu olisi hyvin väritön niin jotain hauskaa siinä pitää olla, se minun juttuni, tekstiilijäte, tavalla tai toisella. Töissä en voi käyttää jakkupukuja tai korkokenkiä vaan pakko on olla päällä jotakin helppoa ja mukavaa. 

Pukeutumisesta pitää voida nauttia ja saa myös leikitellä ja hullutella. Pukeutuminen ei pidä olla vakavaa!

Minulle ei mikään aiheuta niin paljon kylmiä värinöitä kuin sana ikäpukeutuminen sekä tyylimoka. Sillä mitä enemmän näitä lukee, sen selvemmin näkee, että kaikki ovat käveleviä tyylimokia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Suomalaiset pukeutuvat nykyään paremmin kuin koskaan ennen. Myös keski-ikäiset naiset uskaltavat olla omalle tyylilleen uskollisia, eikä alistua niihin muotteihin, joita koitetaan meille väkisin tyrkyttää. Tuntuu, että varsinkin tässä iässä sitä alkaa uskaltaa olla juuri minä itse ja näyttää sen maailmalle. Nuorempana pyrki pukeutumaan niin kuin muutkin ja hyvin vähän pukeutumisessa näkyi omaa persoonaa. Parasta on siis pukeutua juuri niin kuin itse siltä tuntuu, vaikka niihin mikroshortseihin ja napapaitaan tai jakkupukuun tai kaikkeen siltä väliltä!

Minun eilinen asu koostui minulle tyypillisistä elementeistä vaikka olikin aika väritön tällä kertaa (siksi asu on pakko näyttää teille kun poikkeaa täydellisesti nähdyistä vaatteistani)

* Pitkä kauluspaita, itse tehty
* Leggarit, 10 vuotta vanhat, jostain ostetut
* Pipo+tuubihuivi, tehty tekstiilijätteestä
* Saapikkaat, Fida
* Neuletakki, Kierrätyskeskus ilmaisosasto
* Oversize ysäritakki, Kierrätyskeskus ilmaisosasto

Omalle tyylilleen voi olla uskollinen monella tavalla. Tässä sitä oli tällä kertaa itse tehtynä sekä tekstiilijätteenä, kierrätettynä. Työasuni on lähes aina tällainen, yleensä värikäs sekopäinen mutta myös hillitynkin värinen. Mahdoinkohan pysyä edes aiheessa…Taisi mennä vähän yli aiheenkin. Eipä tuo haittaa yhtään!

Mukavaa viikonloppua!
-Melissa-