Aika ajoin muistuttelen lukijoitani, että shoppaile omassa vaatekaapissa ennen kuin lähdet ostoksille kauppoihin. Meikäläinen on tämän siivouksen aikana kerännyt vähemmän käytetyt vaatteet eteen ja näin ne pääsevät hyvin käyttöön jälleen. Useasti tässä hommassa kannattaa käyttää apuna myös Pinterestin kuvia sekä YouTubea, kun rakentaa vaatteista uusia asuja. Minä itse nimittäin hyödynnän todella paljon Pinterestiä kun teen uuden asun itselleni. Näen miten eri tavoin voidaan yhdistellä vaatteita toisiinsa ja pääsee hiukan ulos siitä omasta pienestä ajatumaailmasta.

Tämä siivousoperaatio on todella avanut silmäni uudelleen, vaikka hätäpäissäni tuossa meninkin vuosien jälkeen ostamaan uusia kankaita ja olen sen jälkeen potenut kauheaa krapulaa aiheesta. Olen katsonut sen lisäksi vielä Yle areenasta sarjaa Verta, hikeä ja T-paitoja. Tätä suosittelen kaikille. Kannattaa katsoa ja miettiä omaa kulutustaan ja avata silmiä näkemään hiukan mikä merkitys meillä on Aasian saasteissa.

Itse en ole mikään ekologisuuden perikuva, jos katsotaan vaatteiden määriä, mutta se mikä minulle on tärkeää, on se, että hankin vain sellaista, joita käytän. Nyt nämä vaatteet, jotka on siivottu pois kaapista, on niitä vaatteita, joita viimeksi mietin, että jos kuitenkin. Mutta ne eivät kuitenkaan mennyt päälle. Näin ollen, olen päättänyt, että mitään uutta ei tule, jos kaikkia vaatteita käytän. Toki ompelen edelleen mutta haluan käyttää vaatteitani tehokkaammin mitä ennen.

Asu: 

• Pipo, tehty vanhasta villapaidasta, joka löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta
• Leggarit, Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Maiharit, Kierrätyskeskus
• Aurinkolasit, Rayban, Itsepalvelu kirpputori Mankkaan Akseli

Shoppaile omassa vaatekaapissa

Mitä tällä kertaa sitten löysin? Minun hauskan ampparipaidan. Jättikokoisen neuleen, jonka olen neulonut vuonna papu ja kirves. Olisikohan tämä jo 15 vuotta vanha paita? Vähintään nyt ainakin. En nimittäin muista yhtään mistä lehdestä ohje on, mutta sen muistan, että oli Suuri käsityölehti. Rakastan näitä jättimäisiä paitoja, tässä paidassa huonoa on se, että lanka on keinokuitua, se ei lämmitä ollenkaan. Lanka itsessäänkin on aika kylmän tuntuinen. Paita on todella painava myöskin. Vaikka paita on keinokuitua, en heitä sitä jakoon, sillä käytän tämän loppuun. En laita vahinkoa siis kiertämään ollenkaan. Paitaa on käytetty paljon, varsinkin silloin kun sen sain valmiiksi. Nyt on ollut pitkiä pausseja kun paita ei oikein ole tuntunut omaltani, mutta tämä sopii hyvin nuorisotyöhön. On rento ja löysä.

Tässä asussa en ole käyttänyt apuvälineitä, olen useasti pukenut tämän paidan juurikin vain leggareiden kanssa. On näin kaikkein parhain, ihan siitä syystä, että paita on itsessään sen verran näyttävä ja massiivinen, etten halua muuta samanlaista riitelemään paidan kanssa. Riittää, että vaihtaa pipon sekä kengät, niin asu muuttuu heti toisenlaiseksi. Tällä tavoin yhdisteltynä tosin, asu on enemmän mun työlookkia kuin muilla tavoin yhdisteltynä.

Minä, meikki ja valkoinen iho

Tämä on sellainen asia, jota aina ihmetellään, miksi en meikkaa. Ei vain kiinnosta se, minulta puuttuu moni tyttögeeni ja tässä kohtaa se tosiaan puuttuu. Minulla ei ole kiinnostusta meikkeihin, eikä halua opetella meikkaamista. Toki minulla on muutamia juttuja, joilla vähän parantelen, kuten kulmakynä, ripsari sekä joskus harvoin myös värivoide. Ei muuta. Minun meikkini on pisamat, jotka ilmestyvät näin kevään tullen kasvoille. Tosin nekin ovat muuttuneet paljon nuoruusvuosien ja vitiligon ilmestyessä iholle.

Minulle myös useasti sanotaan siitä, että minun pitäisi ottaa vähän aurinkoa, jotten olisi niin valkoinen. Noh, en ota. Ihovauriot ovat minulle suurempi nounou kuin valkoinen iho. Tosin, koska olen punapää, palan herkästi ja koska minulla on vitiligo, on ihoni suojattava tarkkaan. Nautin itsestäni ihan näin, valkoisena kalkkilaivan kapteenina, jolla on valkoisia läikkiä ihossa sekä hassuja pisamia joka puolella naamaa, rinnuksia, käsiä ja selkää.

Ihoni tekee minusta ainutlaatuisen, eikä sitä pidä hävetä millään tavoin. Jokainen meistä on omalla tavallaan ainutlaatuinen ja siksi myöskin kaunis. Jos joku ei sitä kauneutta nää, on hänen silmissään vikaa, ei ainutlaatuisessa ihmisessä. Nautitaan itsestämme ja kaikesta kauniista ympärillämme!

Löysin ennen joulua Kierrätyskeskuksesta ihanan villaisen ponchon, jonka näin hameena ihan saman tien. Visioin poncho kädessä miten muutetaan vanha poncho hameeksi, heitin ponchon koriin ja suunnittelin sen mukaani myös Krakovaan. Hame olikin mukana mutta kelit olivat sellaiset, ettei sitä voinut päälle laittaa. En halunnut missään nimessä pilata kyseistä ihanuutta. Tästä kun tuli minun lemppari.

Tässä tuunauksessa en ole ommellut koneella mitään muuta kuin kuminauhan päistään yhteen, kaikki muu on neulottu tai virkattu. Lankana käytin luonnonvalkoista seitsemän veljestä -lankaa. Olinkin yllättynyt, miten saman tyylistä lankaa poncho on ja sävykin sopii hyvin. Vaikka langan sävyero on huomattava, mutta silti se uppoaa kivasti hameeseen ja näyttää saman sävyiseltä.

*****

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaapissa pitää olla ainakin se yksi villahame. Se sopii niin hienosti talveen ja varsinkin jouluun. Vaikka tänä vuonna ei lunta saatu, vaan vettä tuli taivaalta kuin saavista kaatamalla. Kun villahame on pitkä, se myös lämmittää todella hyvin. Villahameen kanssa sopii kivasti pitkät saapikaat, villapaita ja villakangastakki. Ja tässä hameessa on se kiva, että sen ylkonäkö muuttuu aina, riippuen minkä kanssa sen yhdistää. Koska villahame on monikäyttöinen, siitä tuli heti lempparini.

Oikea kuva:

• Neuletakki, Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Neulelehdet, Kierrätyskeskus
• Saapikkaat, Kierrätyskeskus

Neuletakki oli ehjä mutta siitä puuttui pari nappia. Ompelin kaksi täysin erilaista nappia takkiin ja näin se toimii erittäin hyvin. Kuvassa näkyy myös isoäitini vanha kaulakoru, jota tykkään käyttää paljon. Koru on minulle tärkeä ja pitää isoäitini lähelläni.

Vanha poncho hameeksi

Aloitin homman siitä, että purin ponchossa olevan koristeen pois. Homma ei ole mitenkään vaikea, jos puikot ja virkkuukoukku pysyy sen verran kädessä, että pystyy neulomaan sileää oikeaa sekä virkkamaan kiinteillä silmikoilla reunapitsiä helmaan. Muuta ei tarvita. Hyvin simppeli juttu.

Tarvikkeet:

• Villaponcho
• Seitsemän veljestä -lankaa
• Pyöröpuikot 4mm
• Virkkuukoukku 3,5 mm
• Noin 3 cm leveää kuminauhaa Ponchon pääntien verran)

Tee näin:

• Irroita ponchosta kaikki koristeet, siirrä sivuun odottamaan jatkokäsittelyä.
• Nosta ponchon pääntien reunasta silmukat pyöröpuikolle ja neulo sileää oikeaa kaksinkertaiseksi. Neulo siis vyötärökaitale, jonka sisälle pujotetaan kuminauha.
• Virkkaa tulevan hameen helmaan reunapitsiä. Jos poncho on pitkä, kannattaa virkata vain kapea pitsi, jos taas lyhyt, virkkaa leveämpi pitsi.

Koristeesta panta

Tästä koristeesta tein pannan, joten mitään ei mennyt tässä homassa hukkaan. Koska myös näissä hommissa kannattaa miettiä miten saa kaikki materiaali hyödynnettyä, niin oli aika itsestään selvää, että teen korsiteesta pannan. Panta on helppo valmistaa. Virkkailin vielä kukkasenkin napin kanssa, että sain lisää volyymia pantaan.

Pantaa voikin käyttää joko hmeen kanssa tai sitten erikseen. Itse olen käyttänyt niitä erikseen. Ei itseään tarvitse vuorata neuleilla, vaikka se onkin erittäin pehmeä ja lämmin vaihtoehto. Vähempikin riittää siis. Ainakin nyt.

Tee näin:

• Ompele kappaleen lyhyet päät yhteen
• Ompele sen jälkeen kappale pitkittäin pussiksi, kappale on nyt kuin makkara. Jätä kääntöaukko.
• Käännä työ oikein päin ja sulje kääntöaukko
• Rypytä lyhyeiden päiden saumakohta tiukaksi.
• virkkaa iso ruusuke ja kiinnitä ruusuke ryptettyyn kohtaan pannassa ja kiinnitä nappi paikoilleen.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi