Kummalliset kohtaukset pelästyttää
14
Kummalliset kohtaukset alkoivat jo perjantaina ja lopulta lauantai illalla tuli ambulanssi hakemaan meikäläistä ja veivät suoraan Malmin sairaalan päivystykseen. Tänään haen apteekista lääkkeet ja jos jaksaisi hiukan liikkua muutenkin.
Kummalliset kohtaukset pelästyttää
Mitä kumman kohtauksia sitten sain? Perjantaina olin töissä tekemässä kesälle näytekappaletta meidän kurssille ja kuin tyhjästä tippui kädestä tavarat ja iski kammottava kipu takaraivolle. Mies toi lopulta minulle särkylääkkeen ja tilanne rauhottui. Sama toistui lauantai aamupäivästä, mutta voimakkaammin ja särkylääkkeen vaikutus alkoi tuntua puolentoista tunnin jälkeen särkylääkkeen oton jälkeen. Tässäkin tapauksessa minulta ensin putosi tavarat käsistä. Illalla sain jälleen tällaisen kohtauksen, ensin putosi tavarat kädestä ja samalla iski kammottava kipu takaraivolle, mutta tällä kertaa kohtaus oli niin paha, että mies soitti ambulanssin.
Pahoinvointi alkoi kun nousin ylös ja pinnistin itseni kulkemaan ambulanssiin. Juoksinkin vessaan, lopulta sain tipan käteen ja lähdettiin liikkeelle. Pahoinvointi jatkui ambulanssissa ja myös sairaalassa. Sain valtavan määrän lääkettä ja passituksen aivokuvaan. Epäiltiin aivoverenvuotoa ensin. Kun lääkkeet alkoi vaikuttamaan torkahdin peiton alle. Heräsin kylmään horkkaan. Tähän mennessä olin hikoillut kuin pieni pesusieni, koska kipu oli valtava. Itkin vain hiljaa.
Mitä epäillään?
Aivoverenvuoto on nyt suljettu pois. Päästä ei löytynyt mitään merkkejä aivoverenvuodosta tai mistään muustakaan, joka kertoisi mistä tällaiset kohtaukset johtuisi. Eli epäilys on, että tämä on minulle uudenlainen migreenikohtaus. Yleensä kykenen ennakoimaan migreenikohtaukseni, ne menee samalla kaavalla aina. Tämä kohtaus oli jotain aivan erilaista ja todella pelottavaa. Sain lääkityksen nyt ja katsotaan miten se tehoaa. Näitä kohtauksia nyt seurataan muutoinkin, että jos näitä vielä tulee, niin aletaan tutkia tarkemmin mikä on homman nimi. Lääkäri mietti myös sitä mahdollisuutta, että mulla on niskassa jotakin. Sekin voisi pitää paikkansa kun miettii työasentojani. Ompelua ja askartelua, vaikka työasentoon on huomioitu erittäin tarkasti töissä.
Nyt siis mennään päivä kerrallaan katsotaan mistä tällainen voi johtua. Toivottavasti näitä ei tule enää yhtään enempää. Tällaiset kohtaukset ovat järkyttäviä. Yhtään en halua näitä enää. Sairaalasta pääsin noin 05.00 sunnuntai aamulla ja sairaalaan jouduin noin 22.00 ja tästä ajasta olin torkkunut noin kolme tuntia. Vuoteessa en ollut, vaan tuolissa, jonka sai makuuasentoon. En saanut myöskään olla ihan makuulla, koska pahoinvointi oli niin kova ja minulla on voimakas refleksi siihen, että tyhjennän vatsani yläkautta pussiin. Oli siis hiukan hankala nukkua voimakkaissa valoissa. Peitto vaan pään yli ja silmät kiinni.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Joskus on hyvä ettei tee mitään
Olen sitä mieltä, että joskus on hyvä, ettei tee mitään. On vain ja möllöttää. Se tekee hyvää, vaikka olen kova menemään ja jokainen vapaa hetki pitäisi käyttää seikkailuun, niin joskus on se tilanne, että on pakko pysähtyä ja keskittyä vain siihen olennaiseen, eli lepoon. Meidän kevät on ollut niin raju, että kaipasin nyt vain kotona lusmuilua, puikot kilisi erittäin kovaan tahtiin koko viikonlopun ja kohta on seuraava make nine -haasteen neule valmis.
Vaikka siellä kotona vain makaa ja haisee, on hyvä kuitenkin tehdä jokin pikkuruinen kävelyreissu vähän kauemmas kuin lähialueelle. Nyt on meinaan ollut aivan ihanat kelitkin, vaikka en mitenkään välitä tämän hetkisestä tilanteesta, talvesta nimittäin. Odotan kovasti kevättä, että saisi laittaa pihan taas kuntoon ja pääsisi viettämään piha-aikaa.
Joskus on hyvä, ettei tee mitään
Täytyy sanoa, että teki kyllä todella hyvää tuo makoilu ja tekemättömyys, tai noh jos totta puhutaan, niin onhan tuo neulominenkin tekemistä, mutta se ei ole sitä seikkailun huminassa olemista. Toki muistelen menneitä ja sitä, mitä kaikkea pääsi tekemään silloin kun ei ollut koronaa. Saammeko sitä aikaa enää koskaan takaisin? Mitä veikkaatte?
Itse toivon, että ihmiset tajuaisivat, että tällä menolla emme pääse elämään normaalisti enää koskaan. Yhteen hiileen on puhallettava, jos meinataan päästä normaaliin elämään. Olisi myös hyvä turvata yritysten tulevaisuus ja turvata myös työntekijöiden terveys niin, että tuolla kentällä olevat eri alojen ammattilaiset saisivat rokotteen mahdollisimman pian. Me kun ollaan niitä, jotka sitten levittää virusta herkästi. Tai tätä mieltä itse olen.
Hypättiimpä me nyt aiheesta ihan toisaalle, tarkoitushan nyt on tässä artikkelissa vain se, että kunhan höpistään mitä mieleen juolahtaa. Mutta sen verran koronasta vielä, että huomenna meillä on hääpäivä, jonka me joudumme siirtämään, ei pelkästään koronan takia, vaan myös tuon meidän Söpön takia. Tyttö kun on toipilas nyt. Hännän tilanne on siis edennyt kovaa vauhtia ja ollaan menossa kohti parempaa. Vielä on tekemistä ja varsinkin tuo alue, joka oli kuoliossa, on vielä auki. Hännän alapuolelle kasvaa jo hienosti karva. Voiton puolella siis ollaan, Söpö on reipastunut paljon ja alkaa olla oma itsensä. Vielä toki nukkuu todella paljon ja on minun pieni takiainen. Tänään annetaan enää vain kipulääke, antibiotit on nyt kaikki annettu. Olen niin onnellinen. Ehdimme kyllä viettämään hääpäivää toistekin!
Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi