Yksi luku on elämässämme päättynyt ja uusi luku aloitetaan kesäkuussa. Me nimittäin muutamme ihan uuteen kotiin, ihan uudelle alueelle Helsingissä. Pysymme silti tässä pihjois-Helsingin ympärillä mutta kotimme on lähempänä Haltialan tilaa mitä nyt. Onneksi myös Vantaanjoki virtaa edelleen lähellä, eli ei paljon muutu kuitenkaan. Ikävä tulee meidän parveketta, parveke-elämää mitä olemme saaneet viettää vuodesta 2012, mikä upea matka se on ollutkaan. Mahtavat naapurit, mieletön matka kaikkeen uuteen. Kaipaamaan jään myös laitureita, jotka ovat tuossa meidän lähellä, kuvia olette saaneet nähdä monene monta näinä muutama vuonna. Ikävä jää, se on totta. Tämä alue on ollut aivan ihana elää ja kasvattaa lapset.

Mutta uusi kotimme on myös halutulla alueella, meillä on oma pikku piha, kaksi kerrosta ja lämmin tunnelma. Kesällä keskitymme lähinnä pihan laittamiseen ja piha elämään tutustumiseen ja vasta syksyllä aletaan laitella muuten asuntoa kuntoon, sellaiseksi meidän näköiseksi. Vähän tapettia seinille ja ompelutilan rakentamista. Tällä kertaa tilani on todella pieni mutta enemmän poissa jaloista. Mikä on erittäin hyvä juttu. Tästä alkaa taas ihan uusi matka, matka, josta odotan aika paljon. Minulla on aikaisemmin ollut erittäin huonoja kokemuksia rivarielämästä mutta annan tälle nyt mahdollisuuden. Elän toivossa, että koti tulee näyttämään yhtä hassulle mitä se on nytkin.

Aina sitä luulee, että parveke on kunnossa mutta ei sitten olekkaan, vaan saa päähänsä mitä vielä se parveke tarvitsee ollakseen lähempänä sitä parveketta, joka kuvaa minun sieluani, minua itseäni. Ei siis auttanut muu kuin hypätä lumppulaatikkoon kaivelemaan ajatukselle vaihtoehtoja.
Olen kerännyt kestokauppakassiin kaikki farkkujen jämät mitä tuunauksista on jäänyt jäljelle. Näistä jämistä on tarkoitus tehdä erilaisia juttuja vaatteista muihin asioihin. Tällä kertaa valitsin farkkujen yläosia, joita jää aina jäljelle kun helpointa on käyttää lahkeet. Leikkasin noin 10x20cm kokoinen pala, se on aika hyvä koko viiriin. Viirit yhdistin sisäsauman osilla (niitä jää myös valtavat määrät yli tuunauksissa).

Mies yleensä motkottaa valtavasta farkkuvuoraamisesta mutta tällä kertaa oli ihan hiljaa ja kun laitoin viirit parvekkeelle niin tykästyi kovasti. On niin meidän tyyliset nuo nyt. Muita materiaaleja ei edes kannata ajatella meidän parvekkeelle. Farkku on siellä muutenkin vallitseva osa, niin nämä viirit toimii hyvin.
Olen jo tyytynyt siihen, että parveke elää meidän mukana ja sinne lisätään joka vuosi jotakin pientä aina. Se ei ole koskaan niin valmis mitä haluaisimme. Nytkin suunnittelen jo seuraavaa ajatusta, sillä ainakin tyynyjä tarvitsen lisää…Tarvitsen aina lisää tyynyjä ja mies ei oikein siitä ideasta koskaan tykkää.