Puhun harvoin miehestäni blogissa, en juuri julkaise kuvia hänestä, hän haluaa olla piilossa, taustalla hääräämässä mutta nyt minun on ihan pakko kertoa miehestäni jotakin. Miehestäni on nimittäin muovaantunut kunnon kirppisaarrehaukka. Hän vainuaa ja löytää hyviä kenkiä ja vaatteita, hän löytää harrastevälineet ja astiat. Hän ei kierrä kirppiksiä kuin minä, koluten ja ajan kanssa vaan hän nuuskii nopeasti ja nappaa parhaat päältä. En tajua miten hän sen osaa…
Lauantain kirppisreissu oli yksi tällainen. Minä aloitin hitaasti etsien ja mieheni taas juoksi nopeasti Vantaan Lanttilan läpi ja teki monene monta tarpeellista löytöä. Yksi sellainen löytö oli torso. Olen monta vuotta jo etsinyt torsoa eri kirppareilta mutta jokainen, jonka olen löytänyt ovat hintaan nähden olleet huonossa kunnossa mutta tämä oli kaikin puolin kunnossa. Ja mieheni ei ollut ainoa apajalla mutta oli nopein kaikista ja minä sain torsoni.

Minulla on aina ollut se ongelma, että inhoan kaavoja mutta ilman kaavoja on vaikea puuhata ilman torsoa mutta nyt maailma on avoin kun voin tehdä ideani suoraan nukelle, nukelle, jonka vartalon mallin ja pituudet voin säätää sopiviksi. Aivan loistavaa. Ja kun en tee töitä, saa torso toimittaa sisustuselementin virkaa. Sopivat asusteetkin löytyi omasta kaapista. Mekko on löytynyt aikanaan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja tekoturkiskauluri on Fida Outletista napattu mukaan. Vielä vanhat helmet torsolle kaulaan ja nukke seisomaan sopivaan kohtaan olohuoneessa. Kyllä mun nyt kelpaa, on kaunis torso ja ihana mies.

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kompastella pehmoihin tai keräillä niitä sängylle lattioilta. Ne eivät mahdu koskaan mihinkään ja muutenkin ovat aina tiellä. Meillä oli aikanaan kiva säkkituoli, jonka tein farkuista mutta päätimme lahjoittaa ison määrän pehmoja uusiin koteihin, että sitä säkkituolia ei enää tarvittu kun lähes kaikki pehmot lähti nurkista.

Lähtikö sitten kuitenkaan? 

Tässä muutama päivä sitten huomasin, että pehmoja oli edelleen iso määrä ja jonnekkin ne on laitettava, en kestä niiden pyörimistä lattioilla. Pengoin kangaslaatikoita, eikä löytynyt mitään käyttökelpoista. Siksipä oli pakko lähteä käymään Nihtisillan Kierrätyskeskuksen myymälässä ja siltäpä löytyi heti sopiva pitsiverho suunnitelmaani. Joskus on ihan pakko hakea jos ei löydy mitä etsii. Varsinkin kun sen saa heti käyttöön. Pesun ja kuivatuksen jälkeen mies asensi pitsiverhon pojan sängyn yläpuolelle pehmojen omaksi riippumatoksi. Siellä on hyvä kelliä ja katsella pojan touhuja. Kaikkein rakkaimmat jätettiin sängylle loikoilemaan.

Olen super tyytyväinen tähän sisustus ideaan. Samoja ideoita löytyy Pinterestistä monenlaisia ja jokaiseen huoneeseen sopivia. Kannattaa siis tutkailla. Varoituksen sana kuitenkin, että Pinterest on kyllä sellainen paikka, että sinne jää koukkuun ja pois ei pääse millään…