Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
0
Kesä, itse tehdyt vaatteet ja second hand -löydöt voivat yhdessä näyttää juuri tältä. Tässä asussa on jotain sellaista, mitä en löydä pikamuodista koskaan: tunnetta, tarinaa ja kerroksia. Kun puin päälleni itse ompelemani gingham-topin, tajusin taas miksi rakastan käsillä tekemistä niin paljon. Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi muistuttaa, että kaikkein kaunein tyyli ei aina synny kaupasta vaan omista käsistä.
Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
Olen pitkään halunnut tehdä jotain puna-valkoruudullisesta kankaasta. Siinä on jotakin nostalgista, pehmeää ja vähän satumaistakin. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä projektin eri tavalla: käyttää materiaalia, joka olisi muuten ehkä päätynyt roskiin. Tämä toppi on tehty leikkuujätteestä.
Ajatus tuntui heti oikealta. Rakastan sitä, että vaatteella voi olla uusi elämä jo ennen kuin se on edes valmis. Kun kangasta ei ole loputtomasti, täytyy myös suunnitella tarkemmin. Juuri se tekee tekemisestä inspiroivaa. Jokainen pala täytyy miettiä, jokainen sauma rakentaa huolella.
Topin mallista halusin pehmeän ja romanttisen. Vyötäröltä hieman levenevä helma tekee siitä kevyen ja ilmavan, ja ruutukuosi tuo siihen vintagehenkeä. Tämä on juuri sellainen vaate, jonka voisin kuvitella löytäväni joskus vanhasta eurooppalaisesta second hand -putiikista. Mutta tällä kertaa teinkin sen itse.
Puhvihihainen t-paita tekee asusta omannäköisen
Topin alla oleva valkoinen puhvihihainen t-paita on myös itse tehty. Halusin kerrostaa asua hieman, jotta kokonaisuudesta tulisi persoonallisempi ja käyttökelpoisempi myös viileämpiin kesäpäiviin.
Rakastan puhvihihoja. Niissä on jotain pehmeää ja romanttista, mutta samalla ne tekevät tavallisestakin t-paidasta kiinnostavan. Yhdessä gingham-topin kanssa lopputulos näyttää vähän kuin vintage-mekolta ja vähän kuin modernilta katutyyliltä.
Juuri tällaiset yhdistelmät ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. En halua näyttää täydelliseltä tai liian silotellulta. Tykkään siitä, että asuissa näkyy elämä, luovuus ja pieni leikkisyys.
Kaavatiedot: Puhvihihainen paita: Suuri käsityö 6-7/2005
Beyond Retron farkut ja Venice Beachin farkkutakki
Repaleiset vaaleat farkut löytyivät Beyond Retrosta, ja ne olivat heti sellaiset “nämä ovat niin minä” -löytö. Rakastan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on jo ollut elämä ennen minua.
Second hand -vaatteissa on aivan erilainen tunnelma kuin uusissa. Niissä näkyy aika, käyttö ja persoonallisuus tavalla, jota on vaikea selittää. Ehkä juuri siksi yhdistän niin usein itse tehtyjä vaatteita kirppis- ja vintagevaatteisiin. Ne täydentävät toisiaan täydellisesti.
Mukana oli myös farkkutakki, jonka olen ostanut Venice Beachilta. Siinäkin on muisto mukana. Rakastan vaatteita, joihin liittyy paikkoja, hetkiä ja tarinoita. Silloin pukeutuminen ei ole vain vaatteita, se on muistojen kantamista mukana.
Miksi teen vaatteita itse? Koska haluan vaatteita, jotka tuntuvat oikeilta. Haluan käyttää materiaaleja uudelleen. Haluan tehdä hitaammin. Haluan vaatteita, jotka näyttävät minulta eivätkä vain tämän hetken trendeiltä. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: haluan tuntea luomisen iloa. Tämän topin ompelu muistutti taas siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista. Joskus juuri pienet epätäydellisyydet tekevät vaatteesta rakastettavan.
Aurinkoista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää suloisia itse tehtyjä asuja:
Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
Joskus vaatteet eivät synny tarpeesta vaan tunteesta. Eilen ompelukone lauloi pitkälle iltaan, ja pala palalta syntyi asu, joka näyttää aivan siltä kuin olisin astunut vanhaan satukirjaan. Tämä itse ommeltu romanttinen kesäasu syntyi rakkaudesta röyhelöihin, vintagehenkisiin yksityiskohtiin ja vaatteisiin, joilla on tarina. “Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun” kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, joka valtasi minut, kun sidoin viimeisen rusetin paikalleen.
Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
On hetkiä, jolloin kangas tuntuu käsissä enemmän kertomukselta kuin materiaalilta. Sellainen hetki oli eilen.
Levitin pöydälle valkoisen sydänkuvioisen kankaan ja punavalkoisen ruudun, enkä vielä täysin tiennyt, millainen asusta tulisi. Tiesin vain, että halusin jotakin pehmeää, romanttista ja sellaista, joka näyttäisi kuin se kuuluisi aurinkoiseen puutarhaan, vanhaan italialaiseen kivitaloon tai kesäiseen satumaailmaan.
Ja ehkä vähän myös minulle.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on tunne mukana. Sellaisia, joita ei löydä ketjuliikkeen rekistä kymmeninä samanlaisina kappaleina. Vaatteita, joissa näkyy kädenjälki, pienet epätäydellisyydet ja se, että joku on oikeasti käyttänyt aikaa niiden tekemiseen.
Siksi ompelu tuntuu minulle niin tärkeältä. Kun ompelee itse, ei synny pelkästään vaate. Syntyy tunnelma, muisto ja joskus jopa pieni pala identiteettiä.
Tähän asuun halusin:
- suuret puhvihihat
- rusetit eteen
- röyhelöiset lahkeet
- kevyen vintage-romanttisen tunnelman
jotain satumaista mutta silti käyttökelpoista
Rakastan erityisesti sitä, miten valkoinen sydänpaita ja ruudulliset housut näyttävät yhdessä melkein vanhan ajan pyjamasetiltä, mutta kuitenkin modernilta ja rohkealta. Tässä on jotain samaa kuin vanhoissa satukuvituksissa, joissa vaatteet olivat pehmeitä, kerroksellisia ja hieman yliampuvan romanttisia. Ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin omalta.
Ompelin asua pitkälle iltaan asti. Siinä vaiheessa, kun maailma hiljenee ja kuuluu vain ompelukoneen ääni, tulee usein tunne, että on täysin oikeassa paikassa. Jokainen röyhelö ja jokainen rusetti teki tästä enemmän “minun näköisen”. Ja kyllä, tiedän varmasti, että tämä asu jakaa mielipiteitä.
Joku ajattelee ehkä, että se on liian romanttinen, liian runsas tai liian erikoinen. Mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Maailmassa on jo tarpeeksi turvallisia vaatteita. Minä haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on oma tarina. Ehkä juuri siksi käsintehdyt vaatteet koskettavat niin monia. Niissä näkyy aika, tunne ja luovuus tavalla, jota pikamuoti ei koskaan pysty täysin jäljittelemään.
Tämä asu muistutti minua myös siitä, miksi käsityöt ovat niin tärkeitä. Ompelu rauhoittaa, kehittää luovuutta ja antaa mahdollisuuden rakentaa jotakin täysin omannäköistä. Kun tekee itse, oppii samalla katsomaan vaatteita aivan eri tavalla. Yhtäkkiä ei mietikään vain sitä, mitä ostaisi seuraavaksi, vaan mitä voisi luoda omin käsin. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on tämä: kun puin asun ensimmäistä kertaa päälle, tunsin itseni onnelliseksi. Ei täydelliseksi. Ei trendikkääksi. Vaan omaksi itsekseni. Ja se on vaatteessa lopulta kaikkein kauneinta.
Mitä mieltä te olette tästä romanttisesta itse ompelemastani asusta? Voisitteko itse käyttää jotain tällaista?
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: