Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
0
Kesän parhaat DIY-projektit syntyvät usein täysin vahingossa. Tällä kertaa kaikki alkoi farkuista, jotka olivat jääneet kaapin perälle liian pieninä odottamaan kohtaloaan. En halunnut luopua niistä, sillä farkkukangas vain paranee vanhetessaan. Kun katselin vanhoja denimpaloja ja leikattuja lahkeita lattialla, mieleeni alkoi hahmottua idea boheemista, vähän epätäydellisestä mutta persoonallisesta hameesta. Ja juuri siinä hetkessä syntyi ajatus projektista, jonka nimeksi voisi melkein antaa Kuinka liian pienet farkut muuttuivat seikkailuhameeksi. Näin liian pienistä farkuista syntyi unelmahame, jollaista ei löydy kenenkään muun vaatekaapista, ainakaan vielä. Tärkein osa hameessa on volanki, joka ei tällä kertaa olekaan ihan tavallinen volanki.
Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
Rakastan vaatteita, joissa näkyy elämä ja kädenjälki. Sellaisia, joita ei löydä kauppojen rekeiltä eikä algoritmien suosikeista. Halusin tehdä farkkuhameen, jossa olisi liikettä, kerroksia ja vähän yllätyksellisyyttäkin. Sellaisen, joka näyttäisi siltä kuin se olisi löytynyt pienestä vintageputiikista jostain merenrantakaupungista.
Projektin lähtökohta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Farkut olivat liian pienet, joten ensimmäiseksi leikkasin lahkeet pois kokonaan. Sen jälkeen aloin purkaa rakennetta rohkeasti auki. Suurensin farkkuja sivusaumoista, jotta hameeseen tulisi enemmän tilaa ja mukavuutta. Samalla poistin myös haarasauman, mikä muutti farkkujen siluetin täysin.
Rakastan sitä vaihetta, kun vaate lakkaa olemasta “vain farkut” ja alkaa muuttua joksikin uudeksi. Kangas alkaa käyttäytyä eri tavalla, muodot muuttuvat ja ideat syntyvät työn edetessä. Tässä projektissa en tehnyt tarkkaa suunnitelmaa etukäteen, vaan annoin materiaalin johdattaa.
Volangin rakentaminen oli ehdottomasti projektin kiinnostavin osa. Käytin siihen vanhoja lahkeita sekä farkkujämää, joita olin säästänyt aiemmista ompeluprojekteista. Halusin kuitenkin välttää liian siistiä ja symmetristä lopputulosta. Siksi päätin tehdä volangista epätasaisen ja elävän.
Toinen puoli hameesta jää tarkoituksella pidemmäksi ja roikkuu hieman. Juuri se tekee hameesta persoonallisen. Se tuo kokonaisuuteen liikettä ja sellaista huolettoman boheemia tunnelmaa, jota rakastan erityisesti kesätyylissä.
DIY farkkuhame tuo persoonallisuutta tyyliin
Nykyään monet vaatteet näyttävät keskenään samanlaisilta, joten itse tehtyjen vaatteiden viehätys tuntuu entistäkin suuremmalta. DIY farkkuhameessa parasta on se, ettei kukaan muu omista täysin samanlaista. Jokainen sauma, leikattu reuna ja denimkerros kertoo omasta ideasta ja hetkestä.
Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset farkkusävyt näkyvät tässä hameessa. Tummempi denim, vaaleammat kulutukset ja erisävyiset palat tekevät pinnasta kiinnostavan. Mitä enemmän hameessa katsoo yksityiskohtia, sitä enemmän siinä huomaa pieniä yllätyksiä.
Tämä projekti muistutti myös siitä, ettei vaatteiden tarvitse olla täydellisiä näyttääkseen hyvältä. Itse asiassa juuri pienet epäsymmetriat tekevät tästä hameesta niin elävän näköisen. Roikkuva volanki tuo siihen lähes taiteellisen yksityiskohdan, joka liikkuu kauniisti kävellessä.
Kesäisessä säässä yhdistin hameen raidalliseen neuletakkiin ja vanhoihin punaisiin kenkiin. Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin: vähän romanttinen, vähän taiteellinen ja sopivasti rento. Tällaiset asut tuntuvat kaikkein eniten omilta. Raidallinen neule on yli kymmenen vuotta sitten löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siihen aikaan kävin paljon Kyläsaaren kaupassa. Neule on siis edelleen minulla kovassa käytössä.
DIY-projekteissa parasta on myös se, että ne antavat vanhoille vaatteille uuden mahdollisuuden. Sen sijaan että liian pienet farkut olisivat jääneet käyttämättömiksi, niistä syntyi yksi kesän kiinnostavimmista vaatteista. Samalla tuli käytettyä hyödyksi vanhat denimjämät, joita olin säästänyt “jos joskus tarvitsen näitä”. Näköjään tarvitsin.
Ehkä juuri siksi rakastan farkkukangasta niin paljon. Se kestää aikaa, muokkautuu käyttäjänsä mukaan ja näyttää usein vain paremmalta kuluneena. Kun vanhan vaatteen purkaa osiin ja rakentaa uudelleen, siinä on jotain yllättävän inspiroivaa.
Tämä hame ei ehkä ole täydellinen, mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Se näyttää elämältä, luovuudelta ja pieneltä kesäseikkailulta farkkukankaan muodossa.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää ideoita farkkutuunaukseen:
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
Kirpputorit ovat täynnä vaatteita, jotka odottavat oikeaa omistajaa. Joskus vastaan tulee löytö, jonka kohdalla tietää heti, ettei sitä voi jättää rekkiin. Tällä kertaa sellainen oli vanhan ajan romantiikkaa henkivä neulemekko, jonka löysin UFF:sta. Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin, sillä vasta kotona ymmärsin, kuinka täydellisesti se sopisi yhteen Tallinnan reissulta mukaan tarttuneiden ruusukuvioisten sukkahousujen kanssa. Kun puin ne ensimmäistä kertaa samaan asuun, kokonaisuudessa oli jotain vanhojen postikorttien, kesäisten puutarhojen ja käsintehtyjen aarteiden tunnelmaa.
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
On olemassa vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä. Sitten on vaatteita, jotka herättävät tunteita. Tämä neulemekko kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Näin sen UFF:n rekissä muiden vaatteiden välissä, eikä se näyttänyt erityisen näyttävältä. Se ei ollut kirkkaan värinen eikä siinä ollut mitään huomiota hakevaa yksityiskohtaa. Silti jokin siinä sai minut pysähtymään. Ehkä se oli väri. Ehkä se oli kaunis neulos. Tai ehkä se oli tunne siitä, että tämä vaate oli kulkenut jo pitkän matkan ennen kuin päätyi minun vaatekaappiini.
Pidän vaatteista, joissa näkyy elämä. Niistä, jotka eivät näytä siltä kuin ne olisi suunniteltu yhtä Instagram-kuvaa varten. Niistä, jotka tuntuvat kantavan mukanaan tarinoita. Tämän mekon kohdalla tarina alkoi jatkua heti, kun avasin sukkalaatikon. Siellä odottivat Tallinnan matkalta ostetut sukkahousut, joissa on pieniä ruusuja. Ne olivat niitä löytöjä, jotka ostetaan sydämellä eikä järjellä. Sellaisia, joiden kohdalla tietää tarvitsevansa niitä, vaikka ei vielä tiedä miksi. Nyt tiedän. Ne olivat odottaneet juuri tätä mekkoa.
Luonnonkuitujen pehmeys tekee eron
Yksi syy siihen, miksi ihastuin mekkoon niin nopeasti, on sen tuntu. Materiaalilappua ei ole itse tehdyssä mekossa, mutta neule kertoo paljon jo pelkällä kosketuksella. Se ei tunnu raskaalta eikä hiostavalta. Päinvastoin. Se on pehmeä, hengittävä ja laskeutuu kauniisti. Arvelen, että langassa voisi olla puuvillaa, bambua, viskoosia tai niiden yhdistelmää.
Juuri tällaiset materiaalit ovat usein niitä, joihin rakastun kaikkein helpoimmin. Ne tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten ja näyttävät kauniilta ilman, että niiden tarvitsee yrittää liikaa.
- Puuvillassa on luonnollista raikkautta
- Bambu tuo neuleeseen pehmeyttä.
- Viskoosi puolestaan saa vaatteen laskeutumaan tavalla, joka näyttää lähes huomaamattoman elegantilta.
Moni yhdistää romantiikan röyhelöihin, pitsiin ja suuriin yksityiskohtiin. Minulle romantiikka löytyy usein juuri tällaisista asioista. Pehmeästä materiaalista. Kauniista neuloksesta. Hitaasti tehdystä käsityömäisestä ilmeestä. Tämä mekko näyttää siltä kuin joku olisi joskus neulonut sen rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi siitä on vaikea olla pitämättä.
Pienet ruusut muuttivat koko asun
Joskus asu tarvitsee yhden yksityiskohdan, joka sitoo kaiken yhteen. Tässä tapauksessa se olivat ruusut. Sukkahousujen pieni kukkakuvio voisi helposti kuulostaa liialliselta. Ainakin paperilla. Käytännössä ne kuitenkin tekevät juuri päinvastoin. Ne tuovat asuun keveyttä ja leikkisyyttä. Pidän erityisesti siitä, että ruusujen vihreät lehdet toistavat luonnon sävyjä ja tuovat kokonaisuuteen hieman vanhan ajan puutarhatunnelmaa. Ne eivät ole ensimmäinen asia, jonka asusta huomaa. Ne ovat sellainen yksityiskohta, jonka näkee vasta toisella vilkaisulla.
Ja juuri sellaiset yksityiskohdat tekevät pukeutumisesta kiinnostavaa. Nykyään muoti tuntuu usein jakautuvan kahteen ääripäähän. Joko kaiken pitäisi olla täysin minimalistista tai sitten mahdollisimman näyttävää. Minä viihdyn jossain niiden välissä. Pidän vaatteista, jotka kuiskaavat sen sijaan, että huutaisivat. Tämä asu tekee juuri niin. UFF:n neulemekko ei ole täydellinen. Tallinnan ruususukkikset eivät ole täydellisen neutraalit. Mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu enemmän minulta kuin moni uusi vaate koskaan.
Ehkä siinä onkin kirpputorien suurin viehätys. Niistä ei löydä vain vaatteita. Niistä löytää tarinoita, tunnelmia ja joskus jopa uuden syyn rakastua ruusuihin.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa sävyä olevia postauksia: