Minulta useasti kysellään, että mitä tapahtuu kaikelle tuunausjätteelle, eli sille materiaalille, jota jää yli esimerkiksi leikkuusta. Harrastanko siis zero waste -ajattelua käsitöitä tehdessäni? Kyllä vain, vaikka joskus kestää pidemmän aikaa ennen kuin jämät muokkautuu johonkin järkevään muotoon. Kun olen saanut esiteltyä uusimmat jämätyöni, teen koosteen aiheesta jossa on esillä monenlaisia ideoita jämien käyttöön. Mutta nyt tämän postauksen aiheeseen. Tämä puuha onkin sitten ihan erilaista mitä on tuunaus ylipäänsä. Minulla on tavallaan kolme vaikeusastetta/haastetta ompelussa:
1. Normaali ompelu 2. Tuunaus 3. Jämäaskartelu. Helponta on tavallinen ompelu, kankaasta tehdään asia, joko omilla kaavoilal tai sitten valmiskaavoilla. Tuunaus on välimaastoa, jolloin haastetta löytyy esimerkiksi kun on rikkinäisiä vaatteita tai liian pieniä. Helpointa tässä on kun tekee monta kokoa isommasta itselleen jotain ja sitten vaikeaa on nämä jämät. Miten ne hyödyntää, mitä niistä keksii ja miten yhdistelee.

Tämä jämistä puuhattu huppuhuivi on jatkoa neuletöilleni, jotka jo esittelin täällä aikaisemmin. Jäännöspalasista jäljellä on enää muutama nöyhtä tekoturkista sekä paitojen resoria, jotka tulevat vielä käyttöön tuonnenpana. Huppuhuiviin käytin kankaan palasen, jolle ei ollut mitään muuta käyttöä. Kangas on aika tuhtia, kutittavaa ja karheaa. Vaikuttaa villalle, sillä se on super lämmintä. Näin huppuhuivina kangas ei kutita liikaa vaan sitä voi hyvin käyttää sellaisenaan. Tähän hommaan en käyttänyt mitään kaavaa, vaan ihan summissa leikkelin huppuosan sekä huiviosan. Huiviosaan jätin myös neuleen taskut. Huiviosasta tuli hippaisen liian pitkä, jos sen pitää auki ja liian lyhyt kun sen laittaa kaulalle. Mutta en anna sen häiritä, sillä tämä on niin suloinen ja sopii hyvin jälleen tyyliini. Huppuhuiviin jouduin yhdistämään vähän muitakin materiaaleja kuin vain nuo neuleet, sillä neuleen osat loppui kesken mutta muuta materiaaleja löytyi enemmältikin. Estottomasti vain yhdistelemään osia toisiinsa sekä tietenkin materiaaleja. Kaikki käy tässä hommassa, jopa langan jämät voi yhdistellä tällaiseen työhön oikein hyvin.

Minusta tämän sortin työ on tosi hauskaa, sillä voit vapaasti toteuttaa itseäsi ja katsoa mitä tulevan pitää, suunnitelmaa ei juuri tarvita. Mennään sinne minne fiilis vie. Sama ajatus koskee myös muuta osaa tästä postauksesta, nimittäin teimme pienen retken maanantaina mieheni kanssa. Tämän reissun idean sain ihan omasta kirjoituksesta, nimittäin haaveiden loma -postauksesta. Joskus voi tehdä asiat eri tavoin mitä yleensä, esimerkiksi mennä sellaiseen paikkaan talvella, jossa yleensä käy vain kesällä. Näin me tehtiin…Lähdettiin tutustumaan talviseen Suomenlinnaan.

pssst!
Kuvissa vilahtelee suloisen ihana heppareppu, jonka olen tehnyt vuosia sitten vanhasta tekomokkatakista sekä kanavatyöstä. On ollut muuten valtavan kovassa käytössä tuo reppu ja alkaa tosiaan siltä näyttää.

Kun tuossa valittelin muutama postaus sitten sitä, että pitääkö blogissa aina olla jotakin uutta, niin pääni alkoi heti raksuttamaan. Raksutti niin paljon, että alkoi sattua. Mutta tuloksena syntyi ensimmäinen tämän sortin postaus, jossa on sama vaate mutta muutama erilainen tapa yhdistää se muihin vaatteisiin. Koko viime viikon loma meni niin, että pukeuduin mahdollisimman rennosti ja löysiin vaatteisiin. Lomalla kun ei muuta tehty, kuin juostiin lääkäreissä ja tutkimuksissa, oli parasta pukea päälleen rentoa ja mukavaa. Sunnuntaina tosin haluttiin piristää koko porukkaa ja lähdettiin moikkaamaan Heurekaan saapuneita suuria dinosauruksia.

Koska itse tunsin olevani yhtä suuri ja vanha kuin dinot, raahauduin hitaasti mutta varmasti eteen päin ja nautin poikien kanssa päivästä koko rahan edestä. Heurekassa kyllä päivä kuluu huomaamatta kun kokeiltavaa ja nähtävää on paljon. Tällä kertaa dinot ja elokuvat veivät eniten aikaa meiltä mutta ehdittiin hyvin osallistua myös aivot narikkaan näyttelyyn sekä tuttuihin jttuihin myös. Heureka on kyllä sellainen paikka missä kannattaa käydä ainakin kerran elämässään. Siellä oppii väkisinkin ihan vahingossa erilaisia asioita. Vanhemman pojan kanssa mietittiin pitkään kodin energia syöppöjä yhden tuntemattoman aikuisen kanssa. Lopputulos oli yllättävä, ja koko testi oli todella vaikea kun kuvitelmat eivät kohdanneet ihan todellisuuden kanssa.
Itse pidin dinonäyttelystä paljon. Oli liikettä ja ääntä sekä myrsky, tietoa oli paljon ja oli kiva käydä katsomassa yhtä dinoa, joka oli mukana vuoden -93 Jurassic Park elokuvassa. Näyttely oli pieni mutta mielenkiintoinen. Kaikkein suurimmat dinot oli näytillä ja suuria ne olikin. Vanhempi poika tosin oli pettynyt, kun eivät hänen mielestään nyt niin suuria olleet loppujen lopuksi. Helppo se on sanoa kun eivät olleet oikeita otuksia.

Palataan jättipaitaani… Olen ostanut paidan joskus 2007 ihan uutena H&M:stä. Se oli sitä aikaa kun ostin lähes tulkoon kaikki uutena, keräsin silti samalla kankaita ja lankoja nurkkiin homehtumaan. Shoppailuholistiksi minua hyvin sai kutsua. Paita on kiertänyt myös tytölläni ja palautunut minulle uudelleen. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan ja kuuluu lempparipaitoihini. Minulla ei ole aikomuksia laittaa tätä paitaa kiertoon koskaan, vaan tarkoituksenani on käyttää tämä itse ihan loppuun. Vaikka en enää shoppaile uusia lumppuja, niin tarkoituksenani ei ole tyhjentää kaappiani kierrätykseen, vaan käyttää vaatteeni itse loppuun. Tässä paidassa erikoista on se, että se on säilynyt hyvänä näin pitkään, vaikka sitä on käytetty ja paljon. Talvisin paita on lähes koko ajan käytössä.

Tämän tyyppisiä juttuja alkaa aina silloin tällöin tulemaan tänne blogiini. En tosin mieti silloin sitä onko vaate kirpparilta tai itse tehty, vaan valitsen oman mielen mukaan sellaisen, josta on kuvia vähintään kolme kappaletta. Jossain vaiheessa voisi kokeilla myös niin, että yksi vaate puetaan monella tavalla viikon aikana, eli yksi vaate, seitsemän asua. Se olisi mielenkiintoista ja haasteellista monin tavoin ja joutuisi poistumaan useasti siltä omalta mukavuusalueelta. Voisi löytää kyllä monta erilaista kivaa asukokonaisuutta. Mutta luulen, että se on sitten helpompi tehdä silloin kun ei ole muuta ajateltavaa, kuten työt.

Tässä ekassa versiossa ei ole muuttunut juuri muu kuin leggareiden ulkonäkö sekä kengät. Paita on niin pitkä, että menee minulla myös mekkona, paksut sukkikset vain jalkaan. Kuitenkin jotenkin tästä huolimatta tykkään pukea erilaisia leggareita tämän paidan kanssa. Olo on ihanan rento, mistään ei kiristä eikä purista. Näin lääkepöhötys saa rauhassa pöhistä ja oma olo on mukava.

Käykää klikkailemassa tarkempia kuvia noista ihanista tekeleistä. Inspiraatiota omiin tuunailuihin ja puuhiin. Minulle on tärkeää, että päälläni on myös aina jotakin itse tehtyä, vaikka aina se ei ole näin mutta lähes aina. Jos päälläni on kaikki ostettuja, on se ihme ja kumma. Haluan, että oma kädenjälki näkyy pukeutumisessa. Olen monta vuotta ollut aivan villinä näihin ragbag tyyppisiin laukkuhin ja niitä on tullut tehtyä niin langan jämistä kuin trikoovaatteistakin.
Yksi vaatetoive minulla on, liittyy kenkiin. Toiveissa olisi saada sinapinkeltaiset korolliset ylipolven saapikkaat vielä joskus. Mutta se on sitten joskus kun sellaiset löydän. Nyt saa kelvata nämä lahjaksi saadut poposet.