Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
4
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta:
Älä heitä pois – tee mekko
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko