Kesäinen Naantali
6Moikka kaikille!
Meillä on tapana tehdä kerran vuodessa reissu Turkuun ja juhlia koko perheen voimin esikoisen sekä kuopuksen synttäreitä. Tällä kertaa juhlanaiheita oli enemmänkin. Kuten keskimmäisen ammattiin valmistuminen, ajokortti ja tietenkin tsempattiin kirjoituksia varten. Myös tyttäreni on valmistunut uuteen ammattiin, sekä mieheni on nyt teologian maisteri. Eli paljon juhlaa meillä.
Tyttäreni halusi tällä kertaa lähteä Naantaliin Höyrylaiva Ukko-Pekalla. Upea kesäinen Naantali avautui silmien eteen, joka on upein koko Suomessa. Kyllä vain Naatali on ja pysyy upeimpana kesäkaupunkina, aina. Vaikka olemmekin aikaa sitten muuttaneet pois Länsi- Suomesta. Siksi oli aika itsestään selvää, että näin isoja asioita juhlimme Naantalissa.
Meidän matka starttasi Jokirannasta, Ukko-Pekka höyrylaivalla, joka on mahtava kokemus kaikin puolin. Vain ruoka oli sellaista, jota en voi suositella. Jäi hiukan sellainen olo, että ruoka oli valmistettu vasemmalla kädellä, eikä siihen viitsitä satsata yhtään. Muussi oli pussista, kana sitkeää ja kuivaa, lohi ei maistunut miltään. Salaattiin ei ollut kuin muutama vaihtoehto mitä laittaa. Hyvää laivalla oli kuitenkin lasten leikkihuone, hauskaa ohjelmaa lapsille ja osallistuva henkilökunta. Hiukan parantamisen varaa olisi kuitenkin tarjoilusta. Saatiin olla nimittäin täysin keskenään, itse kysyttiin, joko voidaan ottaa ruokaa, ei käyty kysymässä, haluammeko jotain muuta juotavaa kuin vettä. Kyllä, olemme tottuneet palveluun täällä Helsingissä.
Kesäinen Naantali on upea kaupunki, jossa ihan jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämänsä aikana. Mennä syömään maailman parhaita vohveleita ja nauttimaan lasi viiniä. Käydä tutustumassa Naantalin museoon, jossa kerrotaan Naantalin kiinnostavasta historiasta, miten luostari muutti aluetta ja miten luostarissa elettiin. Samalla reissulla voi käydä katsomassa törmääkö Presidenttiin Kultarannassa. Meillä tosin ei siihen nyt aikaa jäänyt kun oli paljon muuta puuhaa.
Matka taittui iltasella takaisin Turkuun jälleen Ukko-Pekalla ja vastassa meitä oli äitini, jonka kanssa menimme vielä syömään meidän kantapaikkaan Vaakahuoneelle, jonka eteen Ukko-Pekka jää. Lounaan huono fiilis jäi Vaakahuoneelle, kun nautittiin toisenlaisista herkuista ja lopulta sanoimme heipat ja matka jatkui kotiin.
Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-
13 hääpäivä
13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.
Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.
* Postaus ei ole yhteistyöpostaus. Kaikki on minun mielipiteitäni. Postaus sisältää linkkejä!
Senaatitorilla on monen monta mielenkiintoista ravintolaa sekä kahvilaa. Myös ihana lastenmuseo, jota olen suositellut blogissani jo aikaisemmin. Kannattaa käydä lasten kanssa, ihan ykkös juttu! Me kun olimme kaksin niin pujahdimme yhdestä ovesta sisään ja päästiin kokemaan Komisaario Palmun maailmaa. Tässä talossa kun on ollut Palmun ”poliisiasema”.
Valitsimme Ravintola Sunnin meidän lounas paikaksi ja valinta oli kyllä hyvä. Tykättiin ympärsitöstä ja ruoka maistui. Itse valitsin kasvispainotteisen pastan ja mieheni lohen. Valinnat oli hyvät, vaikka mielestäni pasta-annos oli hiukan liian iso minulle.
Ruokailun jälkeen käveltiin Päivälehden museoon, jossa kannattaa jokaisen käydä. Hieno läpileikkaus tasa-arvosta, Helsingin sanomien historiasta ja sananvapaudesta. Museoon on ilmainen sisäänpääsy! Helsingissä on vähentynyt paljon ilmaiset sisäänpääsyt mutta onneksi näitä löytyy vielä paljon ja useimmat museot ovat tiettynä aikana aina ilmaisia, kannattaa siis tutustua niihin.
Useasti monet sanoo, että ilmaiset museot ja tapahtumat ovat ihan huonoja, mutta ei se pidä paikkansa. Monet ovat todella hyviä näyttelyitä, kuten nyt tämä päivälehden museo. Vaikka näyttely on aika pieni, niin siellä saa todella hyvin aikansa kulumaan kun tutustuu kunnolla materiaaliin.
Kun vatsat oli hyvin tyhjentyneet museon kiertelyn aikana, olimme valmiit kipittelemään Vanhan Kauppahalliin. Emme ole koskaan siellä olleet, joten nyt oli korkea aika käydä tutustumassa siellä. Vanha Kuppahalli on aivan erilainen mitä oli Hakaniemen Kauppahalli, joka on nyt remontissa. Turisteja oli paljon kiertämässä siellä. Löydettiin hyvä paikka mistä saatiin hyvät kakunpalat ja lasilliset viiniä. Tähän olikin hyvä päättää hääpäivän vietto ja palata takaisin arkeen.
Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.
Mukavaa päivää kaikille!
-Melissa-