Hae
VillaNanna

Tyylikonsultin kovat sanat

Tyylikonsultin kovat sanat

Tyylikonsultin kovat sanat voivat satuttaa, tämän huomasin tässä viikolla kun eräässä Facebookin naisten ryhmässä keskusteltiin tyylikonsultti Tuija Kauppisen mielipiteistä. Osa keskustelijoista naureskeli, osa taas keskusteli aiheesta ihan fiksusti. Mutta itse jäin asiaa ihan pohtimaan, lähinnä sen vuoksi kun vaatteet tuntuu edelleen aiheuttavan erilaisia tunteita ihmisissä.

Tyylikonsultin kovat sanat

Kuka tämä tyylikonsultti sitten on? Hän on itseoppinut tyylikonsultti, valmentaja sekä puhuja. Joka aloitti toimintansa 2009. Hän keskittyy lähinnä businesspukeutumiseen, vaikka ottaa kantaa kaikkien pukeutumiseen keskittyen tosin pitkälti keski-ikäisten naisten pukeutumiseen. Eli minä olisin hyvä asiakas siis hänelle. Hänen mukaansa hyvin pukeutuneet tekevät työtä paremmin. Onko asia näin? Uppoaako tyylikonsultin kovat sanat sinuun sellaisenaan?

Seurasin keskustelua tuolla Facebookin ryhmässä ja tietenkin osallistuin itse myös, olen toki monessa asiassa Tuijan kanssa samaa mieltä, kuten siitä, että hyvin pukeutunut tekee työtään paremmin. Mutta minulle hyvä pukeutuminen tarkoittaa sitä, että voi laittaa päälle ne vaatteet joissa viihtyy. Toki työ on myös se, joka määrittelee pukeutumisen ja jokainen ei voi mennä töihin korkokengät jalassa ja jakkupuku päällä. Jos itse sellaiset tamineet laittaisin, niin kyllä minun auktoriteetti putoisi lattialle kuin lehmän häntä.

Hyvältä näyttäminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että täytyy aamulla olla peilin edessä kolme tuntia ja hieroa kasvoihin 28 eri tököttiä. Sen toki saa tehdä, jos se on tärkeää, ei pakollista. Pukeutumisen tärkein osa on alusvaatteet. Kun ne ovat kunnolliset ja hyvät, niin olo on parempi kun mikään ei hierrä. Toinen asia on, että työstä riippumatta valitsee päälleen ne vaatteet, joissa tuntee olonsa vahvaksi ja voimakkaaksi, eli niihin voimavaatteisiinsa. Ja jos on tarkka pukeutumiskoodi, niin vaatteet olivat itselle sopivia ja laadukkaita.

Pukeudu lempivaatteisiin

Tuijan mielestä suomalaiset eivät pukeudu hyvin, johon itse on sanottava, että kyllä vain pukeutuu. Kun itse aloin opiskella alalla 1989, niin silloin alkoi murros hyvään pukeutumiseen. Monet osaavat businesspukeutumisen niksit, kuten mittatilouspuvun teettämisen. Laatu on se iso asia jos pitää pukeutua jonkin tietyn kaavan mukaan. Valmisvaatteet eivät useastikkaan ole kovin korkealaatuisia, eivätkä aina istu kantajalleen. Myös businesspukeutumisessa saa oma tyyli näkyä sekä mukana saa olla ripaus leikkimielisyyttä. Vaatteessa pitää tuntea olonsa hyväksi, jotta se työ tulee tehtyä hyvin.

Muistan aikanaan kun olin itse lapsi, meidän asuinalueen Kansallis osake pankin yksi nuori työntekijä oli upea ilmestys, hänellä oli upeita vaatteita ja aina viimeisen päälle huoliteltu. Hänen vaatteet toteutti muistaakseni hänen äitinsä. Vaikka pankeissa oli tuolloin tarkka pukeutumiskoodi, niin hän pukeutui silti oman tyylinsä mukaisesti sen koodin sisällä. Ja se on se asia mikä tuo sitä tyätehokkuutta ja miellekkyyttä. Hyvinvointi on numero yksi.

Olen useasti sanonut siitä, että pukeutuminen ei saa olla niin vakavaa, se uuvuttaa ja ihmisille tulle negatiivinen reaktio. Siksi on tärkeää, että pukeutuminen saa olla hauskaa ja voi kokeilla ja testailla eri juttuja, sekoittaa tyylejä ja pitää hauskaa, se on tärkeä asia tässä hommassa. Ne ihmiset erottuu hyvin sieltä businessmaailmassakin, joille pukeutuminen on edelleen hauskaa eikä pakko. Liian kankea pukeutuminen vie myös auktoriteettia vaikka olisi millainen toimistotyö tahansa. Itse haluan asioida henkilön kanssa, jolla on oma persoona, joka näkyy myös pukeutumisessa. En halua asioida robotin kanssa. Joten kyllä businesspukeutumisessa saisi näkyä myös henkilön oma tyyli ja persoona.

Tyylikonsultin kovat sanat

Nautitaan pukeutumisesta!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Miksi vanhat kuvat ovat meille tärkeitä? Laitamme niitä albumeihin, katselemme niitä kaiholla ja muistelemme menneitä. Mietimme millaista elämää vietimme silloin kun kuvat otettiin, miten tunsin elämän siihen aikaan ja mistä nautin. Mietinkö silloin missä olen nyt?

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Innostuin viikolla esittelemään vanhoja töitäni Instagramissa ja innostus on nyt sitten laajentunut tänne blogiinkin. Ajattelin aina silloin tällöin laittaa jonkin vanhan työni esille tänne ja kertoa hiukan taustaa tälle työlle sekä kuville, tietenkin. Valitsin vuoden 2013 kuvia, joita tosin on kertaalleen näytetty täällä, mutta eri asian yhteydessä.

Vuosi 2013 on ollut käännekohta elämässäni, aloin opiskella nuoriso-ohjaajaksi, olimme asuneet Helsingissä vuoden, mieheni opiskeli teologiksi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisalle. Löysin vihdoin Kierrätyskeskuksen ja ilmaisosaston ehtymättömän materiaali vaihtoehdon.

Tuona vuonna me pyöräiltiin paljon, ompelin paljon, varsinkin kangasvarastoja halusin nopeasti pois alta. Vanhojen vaatteiden pinot kasvoi, eikä silloin vielä ollut sellaista järkeä siinä hommassa. Ajatus mitä tekee ja mistä on vuosien saatossa muodostunut ja valitettavasti aluksi homma meni vähän överiksikin. Onneksi tätä ei enää ole.

Mitä on kuvan taustalla?

Ihan ensimmäisenä innostuin tuunauksen saralla t-paitojen leikkelystä ja silmukoinnista, tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Näitä harjoittelin kaikilla mahdollisilla trikoovaatteilla ja se olikin hyvä, sillä pääsin hyödyntämään tätä taitoa myös tulevan työni puitteissa. Kuntoutus mielessä. Jalassa olevat ihanat housut olin jo tehnyt vuosia sitten paljon ennen kuin muutimme Helsinkiin takaisin. Olisiko ollut vuonna 2008. Housujen kaava löytyy La Mia Boutiquen lehdestä, en valitettavasti enää muista mistä niistä.

Koska pidän erilaisista vaatteista, niin tästä syystä näistä housuista tuli lempparit pitkäksi aikaa. Käyttäisin niitä edelleenkin, jos ne vain menisi päälle, on vain todettava, että vanhemmiten se vartalon malli vaan muuttuu… Maan vetovoima pitää siitä hyvin huolen. Tuolloin kuitenkin pyöräily oli minulle henkireikä ja teimmekin päivän mittaisia pitkiä seikkailureissuja pitkin Pääkaupunkiseutua. Usein siis pukeuduin trikoisiin ja toppiin, kuin siistimmin yhtään mihinkään. En voinut olla päivääkään paikallani, pakko päästä pyörän selkään ja polkea maailman ääriin.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fiTwitter

LUE MYÖS:

Kun ihminen vanhenee