Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
14
Hääpäivä ja vihdoin päästiin viettämään juuri tätä hääpäivää. Kuukausi myöhemmin, mitä meidän hääpäivä oikeasti on. Syitä löytyy monta miksi meidän yhteisen juhlan viettäminen kesti näin pitkään. Mutta emme mene niihin asioihin nyt, vaan keskitymme meidän yhteiseen päivään, jonka vietimme Klaus K hotellissa.
Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
Kyllä, olemme talsineet yhdessä 16 vuotta, ja 16 vuotta olemme olleet naimisissa. Menimme siis lähes heti naimisiin kun olemme olleet ensimmäisillä treffeillä. Mutta emme keskity siihenkään nyt, mutta voit lukea aiheesta aikaisemmasta postauksesta, jonka olen kirjoittanut muutama vuosi sitten, linkki on tuossa alla.
Meillä ei ollut niin isoa ohjelmaa mitä meillä oli pari vuotta sitten. Tähän liittyi niin korona kuin sekin, että ei kauheasti inspiroinut. Halusin elokuviin ja elokuviin siis mentiin, sekä syömään. Saatiin huone jo etukäteen ja vietiin tavarat huoneeseen ja tsekattiin millainen huone on. Ja ei kun kävelylle ja siirtyminen leffateatteriin. Alun perin oli tarkoitus mennä katsomaan House of Gucci mutta koska näytösajat eivät sopineet meidän suunnitelmiin, niin varasimme paikat Kuolema Niilillä näytökseen. Leffa oli ihan ok, koska kyse on tutusta leffasta, josta olen nähnyt kolme versiota, niin tämä ei kuitenkaan yltänyt niihin, joista pidän eniten.
Leffan jälkeen palasimme huoneeseen ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Paikaksi oli valikoitunut Toscanini ravintola, joka on hotellin yhteydessä. Ja olikin muuten nappi valinta. Ruoka oli todella hyvää ja paikkakin autenttinen, vaikka päivällä ravintola oli niin jotenkin kolkko. Mutta ihmiset luovat tunnelman ja tyhjä ravintola muuttuu aivan toiseksi kun ihmiset tulevat nauttimaan elämästään. Valitsimme kolmen ruokalajin menuun ja keskusteluissa matkasimme jälleen kerran Krakovaan ja Zakopaneen. Suunnittelimme matkaa, tietenkin.
Iltakävely piristää ruokailun jälkeen kummasti
Meillä oli todella ähky olo kun päästiin kapuamaan huoneeseen takaisin, oli pienen tv hetken jälkeen lähdettävä katselemaan Helsingin valoja, saamaan hiukan ähkyä pois vatsasta. Kun saavuimme takaisin huoneeseen, olikin herkullinen iltapala tarjoiltu huoneeseen. Eli ilta vierähti täysin syömisen parissa. Mutta se ei mitenkään haitannut. Olin myös erittäin tyytyväinen siihen miten hyvin huomioitiin se, että sianlihaa ei saanut olla tarjolla meille. Erikseen vielä mainittiin missä ruuissa on sianlihaa. Ihan mahtava palvelu tältä osin. Tykkäsin muutoinkin hotellista, ihanan rauhallinen vaikka asiakkaita tuntui olevan kuitenkin reippaasti. Mieheni vaikuttui aamupalasta, joka oli runsas, mutta tarkkaan mietitty, ylimääräistä ei vaikuttanut olevan. Myös vegaaniset vaihtoehdot löytyivät helposti.
Meillä oli myöhäinen uloskirjautuminen, mutta mieheni halusi viedä minut vielä yhteen paikkaan. Kyllä, se oli kirppari. Tiedän tiedä, minulla on ostolakko päällä. Mies kuitenkin halusi antaa minulle lahjan, joten suuntasimme Hämeentielle ja ihanan suloiseen pieneen putiikkiin, Moody Monday -second hand on todella suloinen, pikkuruinen putiikki, jossa on ihana tunnelma. Kahviakin saa ostaa…Ihan vinkkinä. Tein siis pari täsmä hankintaa kevääksi ja täytyy kyllä sanoa, että en kyllä tarvitse enää mitään kaappiini. Se on nyt täynnä aivan ihania juttuja. Söpöjä keväisiä herkkuja.
Tällainen oli siis meidän hääpäivä tällä kertaa.
Nämä tuotteet olivat aivan ihania. Näitä sai lainata lainauspisteeltä ja kun lähdettiin, niin tuotiin ne takaisin lainauspisteelle. Näitä pitää saada myös kotiin.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lauantain minitreffit
Lauantain minitreffit alkoi ihan mukavissa merkeissä. Härdelli vietiin kaverinsa kanssa leffaan katsomaan Spiderman -leffaa ja sillä aikaa minä ja mieheni vietettiin yhteistä aikaa. Ihan mitään ihmeitä ei ehditty parissa tunnissa, mutta jotakin pientä kuitenkin. Miehen ajatus oli se, että minä hiukan piristyn ja saa hymynkin huulilleni takaisin. Aika hyvin onnistuikin.
Lauantain minitreffit
Eilen Flamingo sekä Jumbo oli aivan täynnä ihmisiä. Flamingo spassa oli pitkät jonot niin hotellin respassa kuin kylpyläänkin. Ihmisiä sai väistellä ja melkein hyppiä yli. Ravintoloihin oli pitkät jonot ja ruokia sai odottaa todella pitkään. Huomasin myös kauppojen pitkät kassajonot. Oli kyllä kummalista katsoa miten tilanne on muuttunut, kun vielä hetki sitten Jumbo oli aivan tyhjä. Eipä ole enää. Tämä oli siis yksi syy miksi emme ehtineet juuri tehdä mitään kun odottamiseen ja jonottamiseen meni paljon aikaan.
Kun pojat oltiin saatu leffaan, niin me kaksi aloimme työntyä kohti Jumboa ja päätimme mennä jonottamaan pääsyä Chico´s ravintolaan. Vaikka henkilökunta koitti toimia nopeasti, niin silti odotus oli pitkä. Lopulta pääsimme istumaan ja mieheni toive toteutui. Pääsimme hiukan syrjempään loosiin. Odottelu siis kannatti. Ruokaa ei sitten niin pitkään tarvinnut odottaa, onneksi. Nälkä oli nimittäin kova. Söimme rauhassa ja juttelimme mistäpä muusta kuin Krakovasta ja Zakopanesta. Myös Puolan tilanteesta noin yleisesti. Syötiin kaikessa rauhassa, sillä aikaa piti hiukan venyttää, leffa kuitenkin kestää jonkin aikaa. Ruokailun jälkeen minun teki mieli jälkkäriksi ihan jäätelöä, joten suunnistimme Spice Iceen. Siellä oli myös jonoa, joten odottelimme rauhassa omaa vuoroa.
Pukeutuminen treffeille
Koko minun asu oli hankittu kirppareilta, paitsi saapikkaat, jotka mieheni on ostanut vuosia sitten Tallinnasta, kun käytiin siellä. Mutta muutoin kaikki on ostettu eri kirppareilta Helsingissä. Kun valitsin vaatteita, en aluksi edes tajunnut miten moni vaate kappale on kirpparilta. Vasta kun vetaisin kaikki päälleni tajusin sen. Asu poikkeaa aika paljonkin minun pukeutumisesta, vaikka siinä on nahan tyyppistä sekä frillaa. Mutta ei samalla lailla väriä mitä yleensä.
Asu
- Takki: Fida
- Paita: Fida
- Hame: UFF
- Verkkosukkikset: Fida
- Saapikkaat: Tallinna
- Laukku: Kierrätyskeskus
Kyllä, minä ostan kirpparilta jonkin verran myös rintaliivejä sekä sukkiksia. Tosin nämä verkkosukkikset ovat itseasiassa leggarit, eivät sukkahousut. Yleensä, jos löytyy hiukan erikoisemmat sukkikset, niin nappaan ne mukaani. Tykkään siis kuviollisista sukkahousuista, jotka voivat olla asun the juttu. Siksi tykkään ostaa Tallinnasta sukkahousuja, koska siellä ei ole vain yksivärisiä, vaan niissä on jokin mikä vangitsee katseen. Toki joskus niitä löytää myös Suomesta, mutta harvemmin. Täällä pyritään siihen, ettei sukkahousut näy.
Vinkki:
Verkkosukkikset on hassut, sillä verkkojen läpi tursuaa iho aina ja näyttää kuin olisi kävelevä popcorn. Se efekti tulee oikeasti kaikille, vaikka olisi miten hoikka tahansa. Siihen on olemassa pikku jippo, miten tätä efektiä ei tule.
- Laita verkkosukkisten alle ihonväriset sukkahousut. Ne pitää ihon paikallaan ja niiden päälle verkkosukkikset. Ei tule enää minkään verkon läpi iho enää.
Meillä oli oikein mukavaa lauantain treffeillä ja piristyinkin kyllä hieman. Odottelen nyt meidän hääpäivää, tai oikeastaan sitä mitä mieheni meinaa järjestää. Me kun emme vielä hääpäiväämme viettäneet, koska työkaverin poismeno aiheutti sen verran suuren kolauksen, etten mitenkään pystynyt keskittymään hääpäiväasioihin. Meillä oli siis viime viikolla virallinen hääpäivä.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: