Vaatekaappipäiväkirja: pilkkumekko joka odotti vuoroaan
2
Moni ajattelee, että vaatteet ovat vain kangasta, saumoja ja nappeja. Mutta joskus vaatekaappi on paikka, jossa kohtaa itsensä kaikkein armottomimmin. Tämän kesän aikana olen huomannut miettiväni yhä enemmän sitä, miten vartalo muuttuu viidenkympin jälkeen, miten tyyli yrittää pysyä mukana ja miksi jotkut vaatteet jäävät odottamaan vuosiksi. Siksi kirjoitan taas pitkästä aikaa vaatekaappipäiväkirjaa. Tämä teksti, Vaatekaappipäiväkirja: pilkkumekko joka odotti vuoroaan, syntyi yhdestä vanhasta kirpputorilta löytyneestä mekosta ja kaikista niistä tunteista, joita yksi vaate voi herättää.
Vaatekaappipäiväkirja: pilkkumekko joka odotti vuoroaan
Tämä musta pilkkumekko on ollut kaapissani ainakin pari vuotta. Ostin sen kirpputorilta, mutta en enää edes muista mistä. Muistan vain sen tunteen, kun näin sen. Ajattelin heti, että tuo on aivan minun näköiseni. Pilkut, kepeä kangas, hieman romanttinen tunnelma ja sellainen huolettomuus, jota olen aina rakastanut vaatteissa. Ja silti mekko jäi henkarille. Vuodeksi. Kahdeksi. Ehkä pidemmäksikin aikaa.
Välillä nostin sen esiin ja katsoin sitä. Sovitin ehkä nopeasti ja ripustin takaisin. Kuin odottamaan jotakin hetkeä, jota ei koskaan tullut. Pienempää vartaloa. Rohkeampaa oloa. Sellaista päivää, jolloin peili ei tuntuisi vieraalta. Kunnes eräänä aurinkoisena päivänä vedin sen vain päälleni Jätkäsaaren rantaan.
Ja yhtäkkiä ymmärsin, ettei mekko ollut koskaan ollut ongelma. Ongelma oli siinä, etten ollut osannut nähdä itseäni muuttuneena.
Kun on aina ollut pieni
Olen ollut koko elämäni pieni. En vain hoikka, vaan oikeasti hyvin pieni. Kolmekymppisenä painoin 38 kiloa. Silloinkin kun odotin esikoistani, painoin viimeisilläni raskaana vain 52 kiloa. Synnytyksen jälkeen paino putosi nopeasti takaisin 45 kiloon. Sellaisesta vartalosta tulee osa identiteettiä.
Ei sitä edes ajattele joka päivä, mutta siihen rakentuu käsitys itsestä. Sellainen hiljainen ajatus siitä, millainen minä olen maailmassa. Pieni. Hento. Kevyt. Ja sitten vuosien aikana kaikki muuttuu.
Nyt painan lähes 80 kiloa. Kun kirjoitan sen ääneen, se tuntuu edelleen välillä lähes epätodelliselta. Kuin puhuisin jostakin toisesta ihmisestä. Vaikka peiliin toki tottuu, mieli ei aina pysy mukana siinä, mitä vartalolle tapahtuu. Ehkä juuri siksi vaatekaappi herättää niin valtavia tunteita. Siellä vanha minä ja nykyinen minä törmäävät toisiinsa kaikkein konkreettisimmin.
On päiviä, jolloin vaatteet tuntuvat vihollisilta. Kankailta, jotka kertovat liian rehellisesti kaiken sen, mitä ei ehkä haluaisi nähdä. Ja sitten on päiviä, jolloin jokin vaate laskeutuu päälle pehmeästi ja muistuttaa, ettei vartalo ole vihollinen. Se on vain muuttunut. Se on elänyt.
Ja ehkä viidenkympin jälkeen juuri se on kaikkein vaikeinta hyväksyä. Ei ikä sinänsä, vaan se, ettei oma sisäinen minä muutu samaa tahtia vartalon kanssa. Rakastan edelleen samoja asioita kuin ennenkin: vintagea, kirppislöytöjä, pilkkuja, romanttisia leikkauksia ja vähän boheemia tunnelmaa. Oma tyyli ei ole kadonnut mihinkään. Mutta välillä joutuu opettelemaan uudelleen, miltä se näyttää tämän päivän minussa.
Vaatteet eivät odota täydellistä vartaloa
Ehkä juuri siksi tämä pilkkumekko tuntui niin tärkeältä. Se ei ollut vain kirpparilöytö. Se oli muistutus siitä, miten paljon aikaa nainen voi käyttää odottamiseen. Odotetaan oikeaa hetkeä. Oikeaa painoa. Oikeaa oloa. Sitä päivää, jolloin uskaltaisi taas näkyä. Kuinka monta vaatetta roikkuu kaapeissa käyttämättöminä siksi, että emme tunne itseämme niiden arvoisiksi juuri nyt?
Kuinka monta kesää menee ohi odottaessa pienempää vartaloa?
Ajattelen välillä surullisena sitä nuorta itseäni, joka oli valtavan pieni, mutta ei silti nähnyt itseään kauniina. Ja nyt ajattelen tätä nykyistä itseäni, joka yrittää opetella katsomaan peiliin hieman lempeämmin. Ehkä siinä onkin viidenkympin suurin kasvutarina. Ei siinä, että oppii pukeutumaan “ikäisensä tavalla”. Vaan siinä, että uskaltaa pukeutua edelleen omannäköisesti kaiken muuttumisen jälkeenkin.
Pilkullinen mekko, merituuli ja aurinko Jätkäsaaressa eivät muuttaneet vartaloani miksikään. Mutta ne muuttivat hetkeksi tapaa, jolla katsoin itseäni. En nähnyt epäonnistumista. Näin naisen, joka on elänyt kokonaisen elämän. Ja ehkä juuri siksi tämä mekko odotti vuoroaan niin kauan. Ei siksi, että siinä olisi ollut jotain vikaa. Vaan siksi, että minun piti kasvaa ihmisenä siihen hetkeen, jossa osasin käyttää sitä ilman anteeksipyyntöä.
Aurinkoista lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää vaatekaappipäiväkirjan sivuja:
Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
Joskus parhaat löydöt eivät tule kirpputoreilta tai uusista mallistoista, vaan omasta vaatekaapista. Tänä kesänä kaivoin esiin neljä hametta, jotka ompelin vuosina 2013-2019. Jokainen niistä kertoo omasta aikakaudestaan: rohkeista kuoseista, epäsymmetrisistä leikkauksista, kierrätysmateriaaleista ja siitä ilosta, jonka käsillä tekeminen parhaimmillaan tuo. Vaikka tyyli muuttuu vuosien varrella, huomasin näitä sovittaessani, että hyvin suunnitellut vaatteet kestävät aikaa yllättävän hyvin. Ehkä juuri siksi neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit tuntuu tänä vuonna erityisen ajankohtaiselta ajatukselta. Jos omasta kaapistasi löytyy vaatteita, joita et ole käyttänyt vuosiin, ehkä nekin ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Pienellä stailauksella vanhasta voi tulla jälleen juuri sitä, mitä haluaa pukea ylleen.
Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit
Viime aikoina olen yrittänyt ostaa harkitummin ja hyödyntää enemmän sitä, mitä jo omistan. Silti yllätyin itsekin, kun löysin kaapistani neljä itse tekemääni hametta vuosilta 2013-2019 ja tajusin, kuinka ajankohtaisilta ne edelleen näyttävät. Vaikka ne on ommeltu eri elämäntilanteissa ja eri tyylikausina, jokainen niistä tuntuu edelleen omalta. Näistä tulee ehdottomasti tämän kesän ”the hameet”.
PILKULLINEN TRIKOOHAME TUO GRAAFISTA ILMETTÄ
Ensimmäinen hame on vaaleapohjainen trikoohame, jossa suuret pilkkukuviot luovat näyttävän ja lähes taiteellisen ilmeen. Vaikka kuosi on rohkea, pehmeä trikoomateriaali tekee hameesta helposti puettavan ja mukavan käyttää arjessa. Pidän erityisesti siitä, miten trikoo tuo hameeseen liikettä ja rentoutta. Näyttävä kuosi ei tunnu liian juhlavalta, vaan hame toimii erinomaisesti osana tavallisiakin kesäasuja.
Yhdistäisin tämän yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen t-paitaan, hihattomaan toppiin tai kevyeen neuleeseen. Valkoiset tennarit tekisivät kokonaisuudesta raikkaan ja modernin, kun taas sirot sandaalit toisivat asuun hieman elegantimpaa ilmettä. Viileämmällä säällä farkkutakki tai pehmeä neuletakki täydentäisivät kokonaisuuden. Tämä hame muistuttaa siitä, että mukavuuden ja persoonallisuuden ei tarvitse kilpailla keskenään. Usein juuri ne vaatteet, joissa tuntee olonsa hyväksi, päätyvät kaikkein ahkerimpaan käyttöön.
Värikäs trikoohame tuo liikettä ja iloa
Toinen hame on todellinen värien juhla. Kirkkaat vihreät, pinkit, siniset ja mustat sävyt tekevät siitä energisen ja rohkean vaatteen, joka ei jää huomaamatta. Kyseessä on trikoohame, jonka kiinnostavin yksityiskohta löytyy sen rakenteesta. Etukappaleen puolelle sijoitettu sauma on jätetty tarkoituksella lepattavaksi, mikä tuo hameeseen liikettä, kerroksellisuutta ja keveyttä. Pidän erityisesti siitä, miten pienellä leikkausteknisellä ratkaisulla vaatteeseen syntyy aivan omanlaisensa luonne.
Tämän hameen yhdistäisin yksinkertaiseen mustaan tai valkoiseen yläosaan, jotta näyttävä kuosi pääsee oikeuksiinsa. Toisaalta se toimisi myös osana rohkeampaa kokonaisuutta, jossa värit ja persoonalliset yksityiskohdat saavat näkyä kunnolla. Asusteissa pitäisin linjan selkeänä. Yksinkertaiset korut, sandaalit tai tennarit riittävät täydentämään kokonaisuuden. Hame itsessään toimii asun katseenvangitsijana. Joskus pukeutuminen voi olla myös tapa tuoda arkeen hieman enemmän iloa. Tämä hame tuntuu juuri sellaiselta vaatteelta.
EPÄSYMMETRINEN HAME PEHMEÄLLÄ DRAAMALLA
Kolmas hame on ehkä näistä kaikkein elegantin tuntuisin. Pehmeästi laskeutuva materiaali ja näyttävä epäsymmetrinen helma luovat liikettä, joka näyttää erityisen kauniilta kävellessä. Pidän siitä, että hameessa on draamaa ilman, että se tuntuu liian juhlavalta. Se sopii yhtä hyvin kesäiseen kahvilapäivään kuin hieman siistimpäänkin tilaisuuteen.
Tämän yhdistäisin vartalonmyötäiseen toppiin tai yksinkertaiseen neuleeseen. Korujen kanssa pitäisin linjan minimalistisena, sillä hameen kaunis leikkaus ansaitsee pääroolin. Jaloissa voisin käyttää joko siroja sandaaleja tai rouheampia maiharityylisiä kenkiä kontrastin luomiseksi. Tämä hame muistuttaa minua siitä, että mukavuus ja näyttävyys eivät sulje toisiaan pois. Vaatteen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen vaikuttava.
Farkkua ja puuvillaa kesäiseen tyyliin
Neljäs hame yhdistää farkkua ja valkoista puuvillaa tavalla, joka tuntuu yhtä aikaa boheemilta, romanttiselta ja rennolta. Se on juuri sellainen vaate, joka herättää ajatuksia pitkistä kesäpäivistä, kirpputorilöydöistä ja huolettomasta pukeutumisesta. Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset materiaalit täydentävät toisiaan. Farkku tuo rakennetta ja rentoutta, kun taas valkoinen puuvilla tekee kokonaisuudesta kevyen ja ilmavan.
Tämän hameen stailaisin pellavapaidan, yksinkertaisen t-paidan tai romanttisen pitsitopin kanssa. Kulunut nahkainen posteljoonilaukku sopisi kokonaisuuteen täydellisesti, samoin sandaalit tai valkoiset tennarit. Tässä hameessa yhdistyvät käytännöllisyys, persoonallisuus ja ripaus kesäistä nostalgiaa. Se tuntuu ajattomalta tavalla, joka tekee siitä helposti lähestyttävän vuodesta toiseen.
Itse tehdyt vaatteet kestävät aikaa
Näitä hameita katsellessani ymmärsin, ettei tyyli synny pelkästään uusista hankinnoista. Usein kaikkein kiinnostavimmat vaatteet ovat niitä, joihin liittyy muistoja, kokeiluja ja omaa luovuutta.
On myös lohdullista huomata, että yli kymmenen vuotta sitten tehdyt vaatteet voivat edelleen tuntua omilta. Ehkä se kertoo siitä, että oma tyyli ei muutu niin nopeasti kuin joskus kuvittelee. Se kehittyy, kerrostuu ja jalostuu, mutta tietyt asiat säilyvät. Rakkaus persoonallisiin yksityiskohtiin, mukavuuteen ja pieneen erikoisuuteen on selvästi kulkenut mukanani vuosien läpi.
Näissä hameissa näkyy myös oma tapani suunnitella vaatteita. Olen leikitellyt epäsymmetrialla, yhdistellyt erilaisia materiaaleja ja antanut kuoseille tilaa näkyä. En ole pyrkinyt täydellisyyteen, vaan tekemään vaatteita, jotka tuntuvat omilta. Tänä kesänä aion käyttää näitä hameita juuri sellaisina kuin ne ovat. En siksi, että ne olisivat täydellisiä, vaan siksi, että ne ovat osa omaa tarinaani. Ne muistuttavat siitä, että joskus paras tapa uudistaa vaatekaappia on avata se uudelleen hieman uusin silmin.
Ehkä tämän kesän tyylivinkki onkin yksinkertainen: ennen kuin ostat uutta, kurkista kaappisi perälle. Saatat löytää sieltä juuri sen vaatteen, johon haluat pukeutua uudestaan ja uudestaan. Joskus kaikkein paras kesätyyli on odottanut sinua siellä jo vuosia.
Ja ehkä juuri siinä on itse tehtyjen vaatteiden suurin vahvuus. Ne eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, luovuutta ja oman tyylin historiaa ommeltuna saumoihin. Kun tekee vaatteita itselleen, niistä tulee usein sellaisia, joihin haluaa palata yhä uudelleen. Näiden neljän hameen löytyminen muistutti minua siitä, että joskus kaikkein rakastetuimmat vaatekappaleet ovat olleet mukana elämässä jo pitkään. Nyt on niiden aika loistaa jälleen, yhtenä kesänä lisää.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää vaatekaappilöytöjä:
Artikkeli: Neljä vanhaa hametta, loputtomat kesätyylit