Kaipaan Krakovaan
16
Kaipaan kovasti Krakovaan, viimeksi sain nauttia Krakovan ihanasta tarjonnasta jouluna 2019 ja silloin myös kirjoitin laajan postaussarjan reissustamme. Pääset lukemaan tätä sarjaa klikkaamalla tästä. Minulta on nyt lähiaikoina kyselty paljon Krakovasta ja ylipäänsä Puolan matkailusta. Ihan hirmuisesti ei minulla uusia juttuja ole, koska kirjoitin paljon vinkkejä tuossa postaussarjassa.
Kaipaan Krakovaan
Mutta koska minulta on kyselty uutta postausta, niin muutaman kuukauden mietinnän jälkeen otin aiheen jälleen blogini sivuille. Krakova on minulle pakopaikka, se on sydämeni valittu. Tai oikeastaan Kazimierz on minun maailmani. Tällä hetkellä loma Puolassa on haave vain. Aika ei riitä matkusteluun ihan samalla tavoin mitä ennen. Kaipaan kovasti kiertämään Puolaan, ei vain Krakovaan, vaikka sielläkin on niin paljon nähtävää, ettei ehdi kaikkea nähdä yhden visiitin aikana.
Vuonna 2019 olimme viimeksi lasten kanssa Krakovassa, silloin joulun aikaan. Minulle sanottiin, että kaikki paikat on kiinni ja pitää varautua jonottamaan joka paikkaan. Täytyy kyllä myöntää, että viime jouluna kun vietimme turistina Suomessa aikaamme, niin täällä on kaikki paikat kiinni, Krakovassa ei. Tokikaan Krakovassa ei kaikki auki ole, mutta iso osa on. Joulutori on koko joulun avoinna, toisin kuin Suomessa. Iso osa ravintoloista on avoinna, toki kannattaa kyllä varata pöytä etukäteen, sillä syöminen vähän paremmassa ravintolassa ei välttämättä onnistu ilman pöytävarausta.
Mitä haluan vielä nähdä?
Niin kuin tuossa ylhäällä sanoin, haluan kiertää Puolaa. Krakovassa taas haluaisin muutamiin museoihin ja retkeilemään kansallispuistoon. Zakopaneen tietenkin. Morskie Okolle vaellus on lasten kanssa tekemättä, eli kesäaikaan Zakopaneen. Vuoret näyttävät niin toiselle kesällä kuin talvella. Rantaloma Puolassa on myös kokematta, siihenkin on jo paikka valittuna mutta en paljasta vielä minne ollaan suunniteltu matkaa. Koska Puolan matka ei toteudu ihan vielä.
Miksi rakastan Krakovaa?
Tähän on oikeasti todella vaikea vastata. Krakovan tunnelma on se joka minut saa vuodesta toiseen palamaan sinne. Tai oikeammin palaan Kazimierziin. Joka kerta minusta jää osa sinne, sse saa minut aina palamaan takaisin. Joka kerta nähtävää ja koettavaa on enemmän ja enemmän. Joka käynnillä oppii lisää ja innostuu enemmän. Krakova on romanttisin kaupunki koko Euroopassa. Joku voi olla toista mieltä, mutta minun päätä ei käännetä tässä asiassa.
En ihan tiedä millaista postausta aiheesta haluttiin, mutta vastailen kyllä mielelläni kysymyksiin, jos jotain tulee esille. Mutta jos suunnittelet matkaa Krakovaan, niin suosittelen tutustumaan ihan ensin Krakow in your pocket -pakettiin. Siinä on mahtava turistille rakennettu kirja, jonka voi ladata ihan puhelimeenkin. Sen avulla löytää kivoja vinkkejä minne mennä, mitä tehdä, missä syödä mitä shoppailla. Itse sanon aina, että jos menet Krakovaan, lähde tutustumaan Kazimierziin, ota itsellesi koko päivä aikaa kierrellä siellä. Ja shoppaile esimerkiksi minun lempi kaupassani Idea Fixissä!
P.S.
- Kun matkustaa Krakovaan kannattaa suunnata nokkansa kohti Plac Nowya ja ostaa zapiekankia. Se on aivan mahtavaa katuruokaa.
- Kuvat on vuodelta 2015 ja Krakova näyttää tänä päivänä ihan toiselle. Tällä reissulla oli tytär mukana.
Ihanaa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Ex tempore reissu Porvooseen
Tehtiin viimeisellä lomaviikolla ex tempore reissu Porvooseen koko porukalla. Yleensä me olemme menneet mieheni kanssa kahdestaan viimeisenä lomapäivänä Porvooseen, mutta nyt tämä tapahtui ihan yllättäen. Pomppasin puolilta päivin ylös ja sanoin, että nyt mä lähden ja vähän kauemmas. Kauemmas tarkoitti Porvoota.
Ex tempore reissu Porvooseen
Olen tosiaan sen luontoinen, että olisin menossa ihan koko ajan. Varsinkin kesällä, toki myös talvellakin mutta en pidä kylmästä, joten kesät on sitten niitä hetkiä kun menen ja tulen kuin tuulispää. Miehen on vaikea pysyä mukana ja joskus lapsetkin tuskailee tempauksilleni. Tämä oli juuri sellainen tempaus. Oltiin juuri palattu road tripiltä, paluu päivä oltiin levätty, purettu laukkuja ja pesty pyykkiä. Joten tietenkin seuraavana päivänä aamulla alkoi meikäläisen jalkaa taas vapisuttamaan, että nyt mennään.
Heitin nopeasti lumput niskaan, hiukan koitin saada naaman ryppyjä silitettyä, silitysrautaa en tosin uskaltanut lämmittää. Ja juoksin alakertaan kuin gaselli. Miesväki katseli meikäläistä taas suu ja silmät auki ja vihdoin mies kakisti suustaan ulos, että mihin sä nyt taas olet menossa. Sanoin, että mä meen nyt ja vähän kauemmas. Mies pomppasi pystyyn kuin raketti ja komensi pojan vaatekaapille. Ja alkoi armoton show.
Tunnissa oltiin autossa ja nokka oli kohti suoraa tietä. Vasta kun ajeltiin pihasta mies kysyi, että minne me olemme menossa. Sanoin, että pois Helsingistä, jonnekkin vähän kauemmas ja samaan aikaan töräytettiin ilmoille, että suuntana on Porvoo. Ja auto singahti ulvoen matkaan. Valittiin tosin maisemareitti, joka on paljon hitaampi kuin moottoritie, mutta niin paljon kivempi katsella maisemia.
Porvoo sekunnissa
Porvoo on otettu haltuun jo vuosia sitten. Vuodesta 2013 ollaan joka kesä tehty pikareissu kaupunkiin ja joka reissu on ollut erilainen. Niin oli myös tämä reissu. Käveltiin vain sinne tänne sinkoillen, ei mitään järkevää määränpäätä. Ohitettiin aika pian kirkon vieressä oleva jäätelötehtaan baari ja päätettiin, että ruokailun jälkeen mennään ottamaan jäätelö-överit tänne. Matka jatkui kuitenkin eteen päin. Olin pukeutunut pikkuisen liian lämpimästi, mutta lähtiessämme Helsingistä oli ilma kylmä kostea, mutta Porvoossa taas paistoi aurinko ja oli lämmin. Hiki vaan valui pitkin poskia kun käveltiin pitkin katuja ristiin rastiin vanhassa kaupungissa.
Lopulta suunnistimme rannalle ja suoraan ravintolaan. Täällä lokkeja ammuttiin vesipyssyllä tai noh, ei ne lokkeja olleet vaan naakkoja. Pahat oli mielessä heillä kun odottelivat asiakkaitten jättämiä jämiä pöydillä. Paria naakkaa ehdin komentamaankin, sormen laitoin pystyyn kun lennähtivät meidän vierelle. Jäivät sille sijoilleen katsomaan, että mitä nyt oikein meinaan. Lopulta saimme syödä rauhassa ja naakat kaakatti katolla.
Tampereen UFFista löydetty farkkuhame
Road tripillä Porista Hämeenlinnaan pysähdyimme Tampereella, koska koirat tarvitsi lepoa matkasta. Kävin pojan kanssa myös pikaisesti Tampereen UFFissa ja teimme muutamia löytöjä. Itselleni löysin hauskan kietaisumallisen farkkuhameen. Hame tosin on hivenen liian iso ja joudun sitä tiukentamaan, jotta ei valuisi päältäni koko ajan. Oli siis aika päivän selvää, että tämä söpö hamonen menee tälle reissulle päälleni. Paidaksi valikoitui H&M paita, joka on ostettu 2012. Jalkaan sujahti poikani vanhat lenkkarit. Hieno matka-asu vai mitä?
Tai no, meikäläinen ainakin tykkää, sun ei tarvitse jos et halua. Kun olimme syöneet ja tuhonneet naakkojen mahdollisuuden ryystää ylijäänyttä valkosipulimajonesia, lähdimme vatsat pulleina valumaan pitkin rantaa kohti kirkkoa, jossa odottaisi jäätelö-överit. Ja sitä ne tosiaan oli, ne överit. Huh, lupasin, etten syö jäätelöä enää ennen seuraavaa kertaa ja se kerta tosiaan tulisi ennen kuin ehdin sanoa haluan jäätelöä. Vatsat täynnä, hikisenä ja väsyneinä suuntasimme illan tullen kohti autoa ja sulauduimme autoon, olimme yhtä auton kanssa koko paluumatkan Helsinkiin. Sellainen oli se ex tempore reissu Porvooseen.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: