Sairasvuoteen sininen tango
0
Nyt soi sairasvuoteen sininen tango. Se on siniseen peittoon kääriytynyt ja nakertaa vähitellen olotilaa. Nenä loistaa punaisena kuin Petteri Punakuonon nenä konsanaan. Energiaa kyllä piiraisi, vaikka hengittäminen nenän kautta on lähes mahdotonta.
Sairasvuoteen sininen tango
Ihan aluksi sanon, että jos et kestä yökköjuttuja, älä lue! Tässä jutussa lentää nimittäin nenänesteet ja ehkä myös ärränpäät. Ihan vaan sen vuoksi, koska mä voin.
Niin tässä hommassa sitten kävi, että viime yönä nenänesteet alkoi valua pitkin poskia kohti tyynyä. Niistämällä ei tullut mitään ulos, mutta neste vain valui ja valui, mietin jo korkin laittamista nokkaani, mutta onneksi torkahdin ennen kuin aloin korkkeja etsiä. Nenäkannukin on kaivettu nurkastaan esiin ja taisin tosiaan naimisiin sen kanssa mennä vähän vahingossa.
Töistä ei paranisi olla poissa ollenkaan, niin paljon olisi hommaa ja se jos mikä tässä harmittaa kaikkein eniten. En missään nimessä haluaisi olla pois töistä. Olen siis naimisissa myös työni kanssa. Monulla on siis monen monta avioliittoa samaan aikaan. Huh, ajatuskin puistattaa. Mutta mitä ihmettä nyt sitten kun on tämän valuvan nokan kanssa täällä kotosalla? Ei voi oikein mitään tehdä, kun neste vaan valuu, pidän koko ajan nokastani kiinni, ettei kaikki valu pitkin sänkyä.
Inhoan sairastelua
Mikään ei ole minulle sellainen inhokkiasia kuin sairastelu ja isoin asia siinä on se, että harvoin sairaana pystyy tekemään asioita, mitä haluaisi. Koska on kipeä ja yleensä vain nukkuu. Nyt tosin muuta oiretta ei ole kuin tämä valtava nesteen valuminen nokasta. Olo on kuin purolla, joka solisee iloisesti jokeen asti. Tosin tässä ei ole jokea missään lähellä, joten puro solisee kivasti syliin.
Koska olen kova puuhastelemaan, niin kotona makoilu ei sovi meikäläisen ajatukselle ollenkaan. Ja soimaan itseäni, kun työkaveri joutuu sitten laittamaan enemmän panosta kun minä olen poissa. Ei ole kivaa, mieluiten puuhaisin nuorten kanssa kuin istuisin kotona pyörittämässä peukaloita. Tärkeää toki on se, että tulisin nyt terveeksi ja saisin keskityttyä sitten noihin nuoriin vihdoinkin. Pari päivää täytyy nyt malttaa mieli ja uutena Melissana sitten singahtaa töihin.
Rauhallista pikkulauantaita!
Seuraa minua:
Talvinen päivä Helsingissä
Ihana talvinen päivä Helsingissä muutama viikko sitten. Lunta oli ihanasti maassa ja ihmiset nautti talvileikeistä. Lunta satoi ja oli oikeastaan aika mahtava keli. Me päätimme pudistaa pölyt päältämme ja lähdimme pienelle happihyppelylle, nauttimaan lumesta ja lumisesta päivästä.
Talvinen päivä Helsingissä
Jokainen, joka on seurannut blogiani pidempää tietää, etten välitä talvesta. Olen oppinut kuitenkin sitä vähän sietämään ja otan kyllä kaiken ilon irti talvesta, jos vain talvi on sillä tavoin järkevä. Mitä se sitten oikein tarkoittaa? Lähinnä sitä, että on kaunis ilma ja sitä lunta on hyvä määrä, ei liikaa. Kestän vielä hyvin tällaisen sadepäivän, jolloin on pilvistä ja lunta tupruttelee suloisesti taivaalta. Sellainen päivä oli täällä pari viikkoa sitten.
Minulla oli tietty tarkoitus, miksi halusin sukeltaa lumisateeseen. Tuon syyn vuoksi löysimme itsemme ensin Fredalta, jonka jälkeen tassuttelimme kohti Bulevardia, ajatuksena kävellä kotiin. Löysimme itsemme kuitenkin lopulta Sinebrychoffin taidemuseosta, siellä oli näyttely, joka kiinnosti miestäni, joten sujahdimme sisälle. Vietimme taidemuseossa hetkisen ja alkoi vähän mahassa kurnia. Onneksi vieressä on Hietaniemen kauppahalli, jossa on aivan ihania ravintoloita. Ei muuta kuin nokka kohti sitä ja herkkupatojen äärelle.
Hietalahden kaupphalli
Hietalahden kauppahalli on jo pidempään toiminut ravintola -ja kahvilahallina. Sieltä löytyy monipuolinen makumaailma jokaiseen makuun. Halli sijaitsee hyvällä paikalla Hietalahden torilla ja sitä ympäröi upeat vanhat talot. Halli on meiltä kävelymatkan päässä ja ihan ehdoton rentoilupaikka meillä. SUosittelen lämpimästi paikkaa, jos haluaa vähän erilaista tunnelmaa hyvän ruoan kera. Hinnatkaan eivät päätä huimaa. Ovat siis ihan kohtuullisia.
Miehen teki mieli aasialaista ruokaa, joten ravintolaksi valikoitui tällä kertaa Mama’s Phở. Täytyy sanoa, että kyllä oli hyvää ruokaa ja palvelu todella hyvää. Itse en jaksanut ihan koko annosta syödä, joten loput lähti mukaan kotiin, myöhempiin herkkuhetkiin. Halliin voi siis tulla tarkoituksella nauttimaan tai sitten ihan vahingossa jos täällä päin huitelee.
Minusta on jotenkin aika hienoa, että muokataan tilaa sopivammaksi, jos ruokamyynti ei toimi, niin ravintolamaailma voisikin toimia. Itse todella toivon, että isompi määrä ihmisiä kävisi tuolla herkuttelemassa, sillä konsepti on hyvä ja siellä on aivan ihana tunnelma. Toki toivoisin, että tyhjät tilat täyttyisi ja vaihtoehtoja tulisi enemmän. Nytkin on hyvät vaihtoehdot. Suurin toive olisi, että JustVege löytyisi täältä myös. Jos hampurilaisravintoloista joku on mieleeni, niin se.
Kun päästiin ulos hallin ovesta, oli ilma jo muuttunut synkemmäksi. Päätimmekin sitten juosta spåraan ja mennä helpoimman kautta kohti kotia. Joskus käy näinkin, mutta ihanaa oli käyskennellä ympäri Helsinkiä.
Linkki hallin sivuille: Kauppahalli
Aurinkoista torstaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: