Onko some muuttunut masennusmediaksi?
4
Onko some muuttunut masennusmediaksi, vai onko se ollut sitä aina?
Somemaailma on muuttunut paljon siitä mitä se oli joskus kauan sitten. Kun näpyteltiin chatissa porukalla City.fi sivustolla tai kirjoiteltiin anonyymisti Kaksplussalla. Silloin myös perustin ensimmäisen blogini Vuodatus.net sivutolle.
Onko some muuttunut masennusmediaksi?
Silloinkin oli jonkin verran kiusaamista, mutta nyt tuntuu, että some on muuttunut ihmeelliseksi sekopäiseksi tantereeksi, jossa voidaan sanoa ja tehdä ihan mitä tahansa ja luulla, ettei tarvitse ottaa vastuutaa mistään. Hengailen paljon somessa ja seuraan eri ryhmien sisältöjä ja keskusteluita. Niissä näkyy pahoinvointi, kiusaaminen on lisääntynyt, loukkaantuminen on lisääntynyt. Ei osata keskustella eri mielisten ihmisten kanssa, vaan lähdetään ihmeelliselle ristiretkelle. Ja kimppuun voi hyökätä moni, jotka eivät kykene oikeasti järkevään keskusteluun, vaan menevät hekilökohtaisuuksiin.
Aika tarkkaan siinä kohtaa on keskustelu ohi, kun toinen osapuoli hyökkää ja lakaa haukkua toista, eikä kykene pysymään asiassa. Tämä on ensimmäinen sellainen asia missä näkee pahoinvoinnin. Toinen on se, että kiusaaminen saattaa siirtyä muille alustoille. Otetaan kuvakaappauksia keskusteluista ja haukutaan toisia niissä.
Onko minua kiusattu somessa?
On, lyhyesti ja ytimekkäästi. Syitä on ollut ikä, ulkonäkö, paino, pukeutuminen ja mielipiteet. Estän aika nopeasti ihmisiä, joten sen vuoksi someni pysyy puhtaana. Jokin aika sitten hyvin eksistentiaalinen nihilistinen keskustelu Facessa aiheutti sen, että minun oli estettävä yksi henkilö, koska hän alkoi syyttää minua ekofasistiksi, vaikka kommenttini oli täysin eksistentiaalista nihilismiä. Homma meni siihen, että hän uhkaili minua ja laittoi viestejä Instagramin kautta, kun minulle ei voi laittaa mesessä viestiä.
Hänen pahoinvointi näkyi niin, että hän ei kyennyt järkevään keskusteluun, vaan hän muutti keskustelun sellaiseksi kuin hän halusi, keksi omia analyysejaan yms.Ei tosiaan terve ihminen lähde vainoamaan tuntematonta, varsinkaan jos kyseessä on ajatuksen tasolla oleva keskustelu. Ihmiset eivät oikein kykene enää pysähtymään ja lukemaan tarkkaan mitä toinen kirjoittaa. Somessa on toki helppo tehdä toisesta päätelmiä, jotka eivät lopulta pidä ollenkaan paikkansa.
Minulla on sellainen tapa, että jos minua alkaa ärsyttämään, suljen somen ja alan puuhata muuta. Se helpotaa oloa heti. Samaa kannattaa muidenkin tehdä. Neulo sukka, niin elämä näyttää valoisalta.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Sairasvuoteen sininen tango
Nyt soi sairasvuoteen sininen tango. Se on siniseen peittoon kääriytynyt ja nakertaa vähitellen olotilaa. Nenä loistaa punaisena kuin Petteri Punakuonon nenä konsanaan. Energiaa kyllä piiraisi, vaikka hengittäminen nenän kautta on lähes mahdotonta.
Sairasvuoteen sininen tango
Ihan aluksi sanon, että jos et kestä yökköjuttuja, älä lue! Tässä jutussa lentää nimittäin nenänesteet ja ehkä myös ärränpäät. Ihan vaan sen vuoksi, koska mä voin.
Niin tässä hommassa sitten kävi, että viime yönä nenänesteet alkoi valua pitkin poskia kohti tyynyä. Niistämällä ei tullut mitään ulos, mutta neste vain valui ja valui, mietin jo korkin laittamista nokkaani, mutta onneksi torkahdin ennen kuin aloin korkkeja etsiä. Nenäkannukin on kaivettu nurkastaan esiin ja taisin tosiaan naimisiin sen kanssa mennä vähän vahingossa.
Töistä ei paranisi olla poissa ollenkaan, niin paljon olisi hommaa ja se jos mikä tässä harmittaa kaikkein eniten. En missään nimessä haluaisi olla pois töistä. Olen siis naimisissa myös työni kanssa. Monulla on siis monen monta avioliittoa samaan aikaan. Huh, ajatuskin puistattaa. Mutta mitä ihmettä nyt sitten kun on tämän valuvan nokan kanssa täällä kotosalla? Ei voi oikein mitään tehdä, kun neste vaan valuu, pidän koko ajan nokastani kiinni, ettei kaikki valu pitkin sänkyä.
Inhoan sairastelua
Mikään ei ole minulle sellainen inhokkiasia kuin sairastelu ja isoin asia siinä on se, että harvoin sairaana pystyy tekemään asioita, mitä haluaisi. Koska on kipeä ja yleensä vain nukkuu. Nyt tosin muuta oiretta ei ole kuin tämä valtava nesteen valuminen nokasta. Olo on kuin purolla, joka solisee iloisesti jokeen asti. Tosin tässä ei ole jokea missään lähellä, joten puro solisee kivasti syliin.
Koska olen kova puuhastelemaan, niin kotona makoilu ei sovi meikäläisen ajatukselle ollenkaan. Ja soimaan itseäni, kun työkaveri joutuu sitten laittamaan enemmän panosta kun minä olen poissa. Ei ole kivaa, mieluiten puuhaisin nuorten kanssa kuin istuisin kotona pyörittämässä peukaloita. Tärkeää toki on se, että tulisin nyt terveeksi ja saisin keskityttyä sitten noihin nuoriin vihdoinkin. Pari päivää täytyy nyt malttaa mieli ja uutena Melissana sitten singahtaa töihin.
Rauhallista pikkulauantaita!
Seuraa minua: