Peilikuvia
4
Peilikuvia on vaikea ottaa, enkä ole niiden ottamista oppinut näiden vuosien aikana, vaikka miten olen opetellut. Koko ajan otan peilin kautta kuvia, kun yritän esitellä päivän asujani. Mutta harva niistä sitten lopulta päätyy yhtään mihinkään. Minun kohdallani peilikuvat eivät toimi mitenkään päin. Ei mitenkään.
Peilikuvia
Jos ihan totta puhutaan, en oikein ole koskaan edes ymmärtänyt näiden kuvien päälle. Ongelma minulla on kuitenkin se, ettei minulla arjessa ole enää ketään, joka kuvaisi asujani samalla tavalla kuin ennen. Ei ole autoa, jolla minua kuljettaa töihin ja kotiin. Ei miehellä ole sellaiseen aikaakaan, kun hän käy myös töissä ja aivan eri aikaan kuin minä. En minä halua työpaikalle ennen kahdeksaa, jos päivä alkaa vasta kello 13.00. Joten pakko jotenkin pärjätä omin voimin näiden kuvien kanssa.
Paras apuväline on tripod, valitettavasti sekin useasti unohtuu kotiin. Eli, mikään järkevä ratkaisu ei siis onnistu meikäläiseltä ja on pakko valittaa siitä tänne ihan estottomasti. Kolmas vaihtoehto on olla ottamatta kuvia ja pitää some hiljaisena. Sitä lähinnä teenkin. Ihan jo siitä syystä, että nämä peilikuvat eivät minun kohdalla toimi mitenkään. Toki välillä niiden kanssa leikin, mutta koska en niistä pidä, niin ne eivät myöskään juurikaan mihinkään julkaisuun pääse. Paitsi nyt.
Irvistys pelastaa jo jotakin.
Hyvin se takki näkyy juu.
Kuvaaminen on hankalaa
Nykyään tuntuu, että kuvaaminen on todella hankalaa puuhaa. Ennen oli paljon helpompaa, kun se kuvaaja kulki aina mukana joka paikkaan. Nykyään ei niinkään. Ja mukaan on tullut myös unohtelu, lähdetään johonkin ja päätetään, että nyt otetaan kuvia siitä ja tästä. Hmmm, miten käykään? Kotona huomaan, että ai hemmetti, ne kuvat jäi ottamatta. Ja sitten tulee harmi kun olisi ollut kiva esitellä kiva asu täälläkin. Joko itse tehtyä tai sitten vaatekaappipäiväkirjan sivuna.
On vielä yksi juttu ja se on se, että en edes pidä kuvattavana olemisesta. En ollenkaan. En välttämättä haluaisi ollenkaan sitä hommaa. Olisi paljon kivempi kuvata muita kuin itseään. Mutta, koska teen lähes yksinomaan itselleni, niin niitä ei kauheasti kuvata muiden päällä. Joten on vain kärsittävä tästä tilanteesta. Ei auta kuulkaa mikään. Sopeudu tai lopeta. Näin se menee.
Pökkelönä on hyvä olla.
Hauskaa lauantaita!
Seuraa minua:
Kantakaupungin ruskaa
Luonto on antanut upeaa kantakaupungin ruskaa ja olen todella nauttinut syksystä, vaikka en tykkää syksystä. Syksy on liian kylmä, mutta kun asuu alueella, jossa nauttiin, niin vuodenajan vaihtelut eivät tunnu niin pahalta. Olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta kaupungin sykkeessä.
Kantakaupungin ruskaa
Helsingin lehdissä puhellaan kovasti Jätkäsaaresta, miten kujat ovat ahtaat ja kun avaa verhot näkee toisen asuntoon, täällä on myös niin kolkkoa yms. Itse en ole samaa mieltä ollenkaan. Upea keskuspuisto on valmistumassa, toinen pää on jo valmis ja nyt sitä vain asukkaiden toimesta parannellaan. Toinen puoli, jonne on tulossa myös uimaranta valmistuu kovaa vauhtia. Alue muokkautuu koko ajan ja sitä on mielenkiintoista seurata. Meidän asunto on sellaisessa kohdassa, että näkymä on merelle. Sijainti on täydellinen, mutta itse taloyhtiö ei, tästä syystä olemme alkaneet etsiä uutta asuntoa tältä alueelta.
Suosikkikohteet on jo ja nyt vain pitäisi alkaa tuumasta toimeen. Täältä saarelta emme ole pois muuttamassa, mutta toiseen taloyhtiöön vain. Merinäkymä on itselle se juttu, se on oltava, sekä parveke. Saunaa en kaipaa, riittää, että se on taloyhtiön tiloissa. Asunto saa siis olla korkealla, jotta voin imeä meren luonnetta itseeni. En koskaan kyllästy siihen.
Räntää taivaan täydeltä
Eilen minulla oli ompelupäivä ja sainkin kaikenlaista aikaan, vettä satoi taivaalta ja kohti iltaa ja yötä sade muuttui rännäksi. Talvi on siis jo täällä, koska maa muuttuu valkoiseksi? TOivottavasti pian, sillä pimeys on aika paha ja lumi hiukan helpottaa eloa täällä. Nyt alkaa juhlakausi, marraskuu kun on minun kuukausi ja tämän kuukauden aikana vietetään myös kekriä. Viaporin kekri onkin jo tänään. Tosin emme ole menossa sinne. On muita juttuja tälle päivälle.
Olen aina miettinyt sitä, että miten minä, niin kesää ja lämpöä rakastava ihminen olen voinut syntyä marraskuussa, joka on toinen kamalin kuukausi koko vuonna. Toinen kamala ja turha kuukausi on maaliskuu. Näitä kahta kuukautta ei oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Molemmat aivan liian pitkiä ja tuskallisia. Mutta nuokin kuukaudet on helppo kestää kun asuu alueella, jossa nauttii.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua: