Kantakaupungin ruskaa
2
Luonto on antanut upeaa kantakaupungin ruskaa ja olen todella nauttinut syksystä, vaikka en tykkää syksystä. Syksy on liian kylmä, mutta kun asuu alueella, jossa nauttiin, niin vuodenajan vaihtelut eivät tunnu niin pahalta. Olemme saaneet nauttia upeasta ruskasta kaupungin sykkeessä.
Kantakaupungin ruskaa
Helsingin lehdissä puhellaan kovasti Jätkäsaaresta, miten kujat ovat ahtaat ja kun avaa verhot näkee toisen asuntoon, täällä on myös niin kolkkoa yms. Itse en ole samaa mieltä ollenkaan. Upea keskuspuisto on valmistumassa, toinen pää on jo valmis ja nyt sitä vain asukkaiden toimesta parannellaan. Toinen puoli, jonne on tulossa myös uimaranta valmistuu kovaa vauhtia. Alue muokkautuu koko ajan ja sitä on mielenkiintoista seurata. Meidän asunto on sellaisessa kohdassa, että näkymä on merelle. Sijainti on täydellinen, mutta itse taloyhtiö ei, tästä syystä olemme alkaneet etsiä uutta asuntoa tältä alueelta.
Suosikkikohteet on jo ja nyt vain pitäisi alkaa tuumasta toimeen. Täältä saarelta emme ole pois muuttamassa, mutta toiseen taloyhtiöön vain. Merinäkymä on itselle se juttu, se on oltava, sekä parveke. Saunaa en kaipaa, riittää, että se on taloyhtiön tiloissa. Asunto saa siis olla korkealla, jotta voin imeä meren luonnetta itseeni. En koskaan kyllästy siihen.
Räntää taivaan täydeltä
Eilen minulla oli ompelupäivä ja sainkin kaikenlaista aikaan, vettä satoi taivaalta ja kohti iltaa ja yötä sade muuttui rännäksi. Talvi on siis jo täällä, koska maa muuttuu valkoiseksi? TOivottavasti pian, sillä pimeys on aika paha ja lumi hiukan helpottaa eloa täällä. Nyt alkaa juhlakausi, marraskuu kun on minun kuukausi ja tämän kuukauden aikana vietetään myös kekriä. Viaporin kekri onkin jo tänään. Tosin emme ole menossa sinne. On muita juttuja tälle päivälle.
Olen aina miettinyt sitä, että miten minä, niin kesää ja lämpöä rakastava ihminen olen voinut syntyä marraskuussa, joka on toinen kamalin kuukausi koko vuonna. Toinen kamala ja turha kuukausi on maaliskuu. Näitä kahta kuukautta ei oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Molemmat aivan liian pitkiä ja tuskallisia. Mutta nuokin kuukaudet on helppo kestää kun asuu alueella, jossa nauttii.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Minun viikonloppu oli täynnä ärränpäitä ja hikistä kantamista. Oikeasti, en ole varmaan koskaan kiroillut niin paljon kuin viikonloppuna kun aloimme roudata syys -ja talvivaatteita kohti yläkertaa. Tämä oli ainoa hetki elämässäni kun kirosin sitä, että minulla on niin upea kokoelma vaatteita ja kenkiä.
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Olen useasti miehelleni sanonut sitä, että joutuu kyllä kestämään aika paljon kun on meikäläisen kanssa. En ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä mitenkään päin. Ja se pahin tulee esille aina tällaisen toiminnan kautta. Kiukku ja hammasten kiristys. Kaikki kiitos miehelle, että jaksoi kantaa kanssani nuo monet kymmenet laatikot edes takaisin ylös ja alas. Minä taas kiukuttelin, kun mietin kuumeisesti, että mitkä vaatteet tulee mukaan ja mitkä jäävät varastoon. Kauhea hulabaloo. Sovitin ja suunnittelin asuja ja viikkasin kaappiin.
Mitä tässä siis valitan? En yhtään mitään. Itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja elän sen mukaan. Mutta tietenkin sillä hetkellä kun se kaikkein kovin homma on, niin ei siinä voi kyyneliltä välttyä. Varsinkin kun huomaa, että joku niistä ihanista lempivaatteista ei enää päälle mene. Siinä sitä hammasta purren irvistellään ja siirretään vaatteet kiltisti mappi ööhön. Eli viedään naapuriin myytäväksi. Koko projekti kesti kokonaisuudessaan neljä päivää, eli juuri sen ajan kun minulla oli vapaat. Koko tuona aikana, emme tehneet itse ruokaa, vaan lähdimme kiltisti ravintolaan tai haimme valmiin ruoan kotiin. Näin tosiaan saimme keskityttyä vain ja ainoastaan tähän projektiin.
Nyt voi huokaista helpotuksesta
Nyt ei enää ole itkua ja hammasten kiristystä, vaan nyt on ihana katsoa siistiä vaatekaappia ja siistejä vaatejonoja ja rivejä. Minulla on syvät vaatekaapit, joten vaatteita mahtuu kahdessa mitassa. Kaksi riviä siis yhdellä hyllyllä. Paksun neuleet vievät kaikkein eniten tilaa ja osa niistä onkin laatikoissa kaappien päällä. Niitä en juuri koskaan liikuta mihinkään. Ne saavat olla paikallaan kesät ja talvet. Otan vain tarvittaessa sieltä esille sen minkä tarvitsen.
Parasta tässä hommassa on se, että pääsee kaksi kertaa vuodessa kunnolla näkemään mitä se kaappi on syönyt ja näin pystyy tekemään kunnon siivouksen ja rakentamaan uusia asukokonaisuuksia ja hahmoja. Kyllä, minä rakennan myös erilaisia hahmoja vaatteillani. Vaikka se ei aina välttämättä näy ulospäin, niin minä tiedän hahmot ja niiden hahmojen maailmaan.
Nautitaan vaatteistamme ja puetaan ne ylpeydellä päälle!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: