Kesän käsityöt menivät nappiin
0
Kesän käsityöt menivät nappiin, ainakin jos mittarina on se, että mitään ei valmistunut. Tässä raportti siitä, miten käsityökesäni 2025 muistutti enemmän Netflix-maratoonia kuin ompelumaratoonia.
Kesän käsityöt menivät nappiin
Kesä 2025 oli täydellinen käsityöunelma, jos unelma on se, että käsitöitä ei tule tehtyä juuri ollenkaan. Suunnittelin keväällä innoissani, että tänä kesänä syntyy kokonainen vaatekaapillinen upeita itse tehtyjä luomuksia. Näin jo sieluni silmin kuinka Instagramini täyttyy #käsityöihmeitä ja #omatekoinenparashuominen -hashtageista. Lopputulos? Jos käsityökesäni olisi TV-sarja, se olisi ”Game of Moans”, paljon odotusta, vähän toimintaa ja lopussa vain tyhjyyttä.
KATSOTAAMPA, MITÄ OIKEASTI TAPAHTUI:
Tässä kohtaa peitän silmäni ja hengitän syvään, koska lista ei ole pitkä eikä erityisen vaikuttava. Mutta mennään silti.
FARKKUOPERAATIO 2025, PALUU OMPEUKONEELLE
Kesän ensimmäinen suuri projekti: farkkujen tuunaus. Minun ja mieheni liian pienet farkut saivat uuden elämän, ja voin rehellisesti sanoa, että niistä tuli ihan uudet farkut. Tai no, ainakin jotain mikä muistutti farkkuja. Käytin koko luovan energiani siihen, että sain yhdisteltyä lahkeet ja vyötäröt niin, että ne eivät heti hajoa. Ja kyllä, ne päällä voi kävellä julkisella paikalla jos ei katso liian tarkasti.
LOUNAMEKKO JA SEN PIKKUVELI
Kesän toinen huippusuoritus: lounamekko ja kaksi lounatoppia. Jep, oikein kaksin kappalein. Tämän jälkeen tunsin itseni suorastaan tuotteliaaksi käsityöguruksi. Kuka tarvitsee lomamatkoja, kun voi hikoilla ompelukoneen ääressä ja miettiä, miksi kaavassa ei lue että ”tässä kohtaa hermostut ja heität kankaan nurkkaan”?
Burda, tuo saksalainen kärsimyksen lähde
Burdan kaavoilla syntyi hame ja röyhelötoppi. Jälleen kerran opin, että Burdan kaavat ovat kuin arvoituksia: ratkaisu löytyy, mutta se vaatii kolme päivää, viisi hermoromahdusta ja yhden ”miksi minä teen tätä itselleni” -kriisin. Lopputulos? Ihan käyttökelpoinen hame. Röyhelötoppi sen sijaan näyttää siltä, että se on ollut mukana useammassa festarissa kuin minä.
KALASTAJAHATTUJEN VALTAKAUSI
Kesällä syntyi myös muutama kalastajahattu. Ilmeisesti olin päättänyt, että maailman pitää nähdä minut kylän trendikkäimpänä kalastajana. Voin raportoida, että kukaan ei pyytänyt minua oikeasti kalaan, mutta hattu sai ainakin naapurin koiran haukkumaan.
FRANKENHAME:KAHDESTA VAATTEESTA SYNTYNYT HIRVIÖ
Kesän luovin hetki oli epäilemättä se, kun yhdistin kaksi vanhaa vaatetta ja tein niistä yhden hameen. Frankenstein olisi ollut ylpeä. Hame on sellainen, jota käytetään vain kotona tai Instagramissa ja sielläkin vain jos lisää mustavalkosuodattimen ja ironisen kuvatekstin.
Virkkaus ja räsymattomekko
Lankatöissä pääsin todella luovaksi ja virkkasin jämäkeristä räsymattomekon. Kyllä, luit oikein, mekon. Ongelma? En ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Mekko roikkuu nyt kaapissa muistuttamassa minua siitä, että joskus innostun projekteista, joita en koskaan näe loppuun asti.
TOTUUS PALJASTUU, KÄSITYÖKESÄ FLOPPASI
Jos ollaan rehellisiä, tämä kesä oli käsitöiden osalta melkoinen pohjanoteeraus. Tein vähemmän kuin koskaan ennen. Ompelukone pysyi useammin pölyttymässä kuin surraamassa. Puikot eivät klikittäneet, virkkauskoukku sai lomaa ja minä lähinnä suunnittelin käsitöitä, siis päässäni.
Laiskuus? Mahdollisesti. Kiinnostuksen puute? Ehkä. Vai oliko syynä se, että kesä oli yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea muuta? Ehkä käsityökesän todellinen opetus on se, että joskus on ihan ok olla tuottamatta. Vaikka Instagramin mukaan pitäisi olla koko ajan luova, tuottava ja inspiroiva, minä otin rennosti.
LOPPUTULOS: EIKADUTA
Vaikka käsityökesä ei ollutkaan se ”tuotannon kultakausi”, en kadu mitään. Opin, että vähemmän voi olla enemmän tai ainakin vähemmän stressaavaa. Ja hei, ne farkut ovat yhä ehjät! Ehkä ensi kesänä syntyy enemmän. Tai sitten ei. Ehkä teen vain uuden kalastajahattusarjan ja kutsun sitä kokoelmaksi.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kesä 2025 oli liian lyhyt
Kesä 2025 oli liian lyhyt, aivan liian lyhyt. Olisin monin tavoin tarvinnut enemmän lomailua ja rentoilua. Juuri kun aloin rentoutumaan, niin olikin aika palata töihin. Tällaista en enää kyllä halua ja pidänkin jatkossa kiinni siitä, että lomani pidän yhtäsoittoa, ilman väliviikkoja.
Kesä 2025 oli liian lyhyt
Koska minun loma oli tai tuntui lyhyelle, niin tuli tehtyä hyvin vähän yhtään mitään. Yleensä me menemme ja tulemme ja nautimme maailmasta, mutta tänä kesänä vain kaksi viikkoa tuntui lomalle. Toki Nuppu oli meillä viimeistä kesää, eikä senkään vuoksi voinut lähteä mihinkään kauas. Reissussakin mietimme vain, että näemmekö Nuppua enää. Mutta vaikka valitankin tässä elämääni tai oikeastaan kesääni, niin minun kesään mahtui myös paljon ihanaa, tämän artikkelin tarkoitus on sukeltaa katsomaan mitä kaikkea oikein teimme.
PERHETAPAAMINEN TURUSSA
Meidän kesä oikeastaan alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, kun juhlimme meidän perhettä. Toukokuussa on aina kaikenlaisia juhlia, valmistujaisia, koulun kevätjuhlaa yms. meillä on sen lisäksi kahden lapsen, esikoisen sekä kuopuksen syntymäpäivät, joten niitä juhlimme kuun vaihteessa aina ja tietenkin samassa ravintolassa, Turun jokirannan alajuoksulla.
KESÄKURSSEJA OMALLA TILALLA
Kesäkuussa meillä oli kesäkursseja kolme viikkoa yhtä putkeen, tänä vuonna en ollut yhdelläkään leirillä, siihen oli syynsä nimittäin Erasmus+ nuorisovaihto Tanskassa. Eli parempi pitää kurssit omalla tilalla, että on helpompi vielä tehdä joitain matkaa koskevia hommia. Yleensä jään lomalle juhannuksena, mutta tällä kertaa en. Juhannus meni muutenkin vain lötköillen. Odotin kovaa jo Tanskan reissua. Kurssien jälkeen jäimme viikon lomalle, ennen matkaa Tanskaan.
Erasmus+ ja Tanska
Kesä-heinäkuun vaihteessa istuimmekin lentokoneessa nenä kohti Tanskaa. Paikkaa jossa en ole koskaan ennen ollut, Århus oli aivan ihana paikka, jonne varmasti haluan vielä uudelleen. Tanska muutenkin kiinnostaa. Kööpenhamina ei niinkään innostanut, mutta olen iloinen siitä, että saimme pari ylimääräistä päivää siellä, kun jäätiin sinne jumiin, lennot peruttiin. Ihania muistoja kuitenkin jäi ja nähtiin aika valtavasti kaikkea. Opittiin valtavasti meidän nuorista ja parasta oli katsoa miten he ryhmäytyi tiiviiksi paketiksi.
Zakopanen vuoristoilma rentoutti
Zakopane oli kesän kohokohta, vuoristomaisemat ja vuoristomajatalon pieni ullakkohuone ajoi viimeisetkin stressin hikipisarat pakoon. Kasprowi Wierchin jylhät maisemat ja vaellus kohti Morskie Okoa ei unohdu koskaan tämän likan mielestä. Vuoriston syleily ja rento meno jätti kauniit muistot sieluun elämään. Ja viikon viimeinen päivä päästiin rentoutumaan Chocolowskien ihaniin altaisiin. Silloin ajatteli, että tämä se on todellista elämää.
KAZIMIERZIN SYKE
Ennen lähtöä takaisin Suomeen, oli pakko hengähtää Kazimierzin syleilyssä. Olla vain ja hengittää, ei mitään muuta. Kävellä Josefa katua edestakaisin ja antaa flown imeytyä syvälle sisuksiin. Mitään muuta ei tarvittu. Keinuva keveä olotila saavutettiin oikeastaan heti kun astuimme junasta ulos. En halunnut taksiin, vaan kävellä, kävellä aika pitkän matkan +30 asteen lämpötilassa. Miksi? Koska halusin imeä Krakovan sisälleni, tuntea todella olevani siellä nyt.
Tänä vuonna emme päässeet yyteriin. Se on ainoa asia, joka jäi kutittamaan hampaan koloon. Mutta reissua ei tehty Nupun vuoksi ja loppuloma oltiinkin hyvin tiivisti koirien kanssa. En siis oikeasti vaihtaisi sitäkään aikaa mihinkään. Nyt kun Nuppua ei enää ole. Kesä kuitenkin tuli ja meni, tuntui hyvin lyhyelle ja olisin mieluusti vielä lomaillut. Mutta nyt mennään kohti talvea ja seuraavaa lyhyttä hengähdystaukoa. Kiitos kesä, olit suloinen!
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: