In vai Out
4
In vai Out? Keväästä asti näitä listoja tehdään lehtien palstoilla ja niistä keskustellaan ympäri somea, miten kukin voi pukeutua tai ei. Mitkä ovat nyt in ja mitkä out? Vai pitäisikö miettiä sitä, että jokainen ihminen on aina in? Miksi ajattelen näin? Pitkälti sen vuoksi, että jokaisen oma pukeutumistyyli on niin uniikki, joten henkilö on aina ajan hengessä, pukeutui sitten miten hyvänsä. Meillä on valtava määrä eri tyylilajeja sekä näiden eri alalajeja. Näin ei voi koskaan olla poissa muodista.
Välillä on kiinnostavaa seurailla miten ihmiset pukeutuu ja napata mukaansa muutamia ideoita, joita muilla on. Sen jälkeen sukeltaa omaan kaappiin ja kaivella sieltä näihin nähtyihin ideoihin sopivia juttuja. Tosin itse käytän tällä hetkellä todella paljon Pinterestiä, jonka avulla pääsee testaamaan monia erilaisia tapoja yhdistää vaatteita.
In vai Out
Riippuen omasta tyylistä, kaapista on hyvä löytyä tiettyjä vaatteita aina. Kauluspaita, suorat housut, hame, mekko, t-paita ja farkut. Toki talvella sitten neuletta yms. Noilla pääsee jo pitkälle. Näillä on helppo alkaa kokoamaan omaa tyyliä. Aina hankkia sitä mistä pitää, ei katsoa mitä muut käskee sinun hankkia. Tästä syystä teen vaatteita itse ja etsin kirppareilta juttuja. Etsin sellaista mitä ei ole muiden päällä, muokkaan sellaiseksi, ettei muut voi kaikkea edes kopioida.
Onko olemassa oikeaa tai väärää tapaa pukeutua?
- Ei, jokainen pukeutuu niin kuin itse tykkää, makuasioista on muutenkin aika turha keskustella. Siitä saa lopulta vain aina huonon fiiliksen.
Onko pukeutumiselle ikärajaa?
- Ei, edelleen jokainen pukee päälleen missä tuntee olonsa hyväksi. Ja edelleen makuasioista on turha edes keskustella.
Tiettyjen alojen pukeutumissäännöt
- Myös meillä on hiljaiset säännöt, mikä on ok ja mikä ei. Meillä on myös uniformut, joita välillä on käytettävä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että oma tyyli voi silti näkyä.
Mitä tyyli minulle on?
Minulle tyyli on osa omaa identiteettiä, se on osa hyvinvointia. Vaatteiden ei tarvitse olla kalliita, vaikka haluan niiden olevan laadukkaita. Toki olen välillä ostanut kirppareilta kertakäyttömuodin vaatteitakin, mutta ne vaatteet ovat minulla olleet vuosia käytössä. Uutena en halua ostaa sellaisia, enkä juuri hanki myöskään kirppareilta. Välillä tosin löytyy niin nappi valinta, että otan sen kotiin, luki lapussa mitä hyvänsä.
Tyyli on minulle sitä leikkiä ja hassuttelua. Kaikkea voi ja saa kokeilla ja testata. Sen tietää heti kun vaatteen laittaa päälleen, että onko se oma juttu vai ei. Mutta aina kannattaa muistaa, että olet aina in, ei ole olemassa out, vaikka sitä miten paljon muotilehdet koittavat päähän tuputtaa.
Olemme aina IN!
Nautinnollista päivää kaikille!
Kun harmaantuu
Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.
Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.
Kun harmaantuu
Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.
Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?
Onko näihin kysymyksiin vastauksia?
Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi