Aina puhutaan siitä, että Kierrätyskeskus on kallis paikka ja että uuden saa halvemmalla kuin käytetyn. Olen kiertänyt valtavasti eri kirppiksiä ja minulla on tietyt lempparit ja sitten ne vähemmän lempparit. Kierrätyskeskus kuuluu minun lemppareihin, tykkään käydä siellä, myymälät ovat muuttuneet paljon parempaan suuntaan ja mitä tulee hintoihin, niin hinnat ovat kohtuulliset edelleen.
Minulle kaikki nettikirppikset ja torit sun muun vastaavat ovat osta ”sika säkissä” paikkoja. Ja vaikka useimmilla on hyviä kokemuksia, niin itse katson sen olevan sen verran iso riski saada mitä sattuu, että ostan mieluiten sen mitä voin koskea ja minkä nään heti luonnossa.

Hinnoittelu isoissa kirppiksissä on välillä todella hankalaa ja ylihinnoittelua näkee ihan joka paikassa. Oli sitten kyse mistä tahansa kirppiksestä. Mutta itselleni Kierrätyskeskus on ollut todella hyvä juttu ja koska en halua kuormittaa luontoa enää enempää uudella tuotteella, on valinta sen vuoksi aina kirpputorit. Kirppikset ovat myös erittäin mahtava vaihtoehto silloin kun harrastaa keräilyä.

Muutama kuukausi sitten huhtikuussa, kävimme Porttipuiston myymälässä hankkimassa pojalle vähän vaatteita ja samalla tarttui jotain minunkin kaappiini. Eikä maksanut edes paljon, ei samalla hinnalla saa sellaista asua mistään. Pojan paidat maksoi 1€ kpl ja minun löytöni ei paljoa enempää maksanut. Hinnoista kannattaa aina sanoa henkilökunnalle suoraan eikä huudella muualla. Itsekkin sanon suoraan kun googlettelen hintoja ja jos huomaan, että tuote on ihan liian hintava siihen nähden mitä se on uutena. Lähes jokainen kirpputori on siihen vastannut pienentäen hintaa.

Nyt toukokuussa kun saimme tuon uuden asunnon, lähdettiin jälleen kerran Porttipuiston myymälään hankkimaan pari tarviketta uuteen asuntoon. Tarvikkeet löytyi todella nopeasti mutta löysin myös kengät, käyttämättömät ihanat kengät, joiden hinta oli vaivaiset 5€. Ei mikään huono hinta niissäkään. Munun kipuraja kengissä menee 12€ mutta yhdet design kengät maskoi 25€, joka oli niistä todella halpa hinta. Kyllä, käyttämättömistä arvokengistä maksoin todellakin tuon hinnan mutta tavallisista kengistä raja menee tuossa 12€. Kallein vaate minkä olen ostanut, on ollut 30€ Torstain käyttämätön toppatakki. Merkistä voin hyvin maksaa muutaman kympin enemmän kuin rajani on. En tee sitä kuitenkaan jatkuvasti. Hinta vaatteissa on normaalisti 1-15€, riippuen mistä on kyse. Laadusta maksan mielelläni myös kirppiksillä.

Huonekaluja ostan todella harvoin mistään Kierrätyskeskuksista tai kontista yms. Hankin ne osto-myyntiliikkeistä, joissa on niihin enemmän perehtyneitä ihmisiä. Toki synttärilahjasohvani on Kontista ja Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta on löytynyt kaikenlaista tarpeellista mutta järkevintä on ollut ostaa juurikin osto-myyntiliikkeistä.

En sitten tiedä, että osaanko minä löytää ne halvat jutut vai johtuuko asia siitä, että kierrän pitkään myymälässä, ennen kuin löydän etsimäni vai mistä johtuu se, että minä en juurikaan niitä ylihintaisia tuotteita löydä. Ehkä yksi syy on se, että en vertaa uutta ja vanhaa tuotetta toisiinsa, sillä halpa uusi tuote on aina tuotettu hyvin epäeettisesti ja ekologisuuskin on iso kysymysmerkki. Minun vaakakupissa kun on eri asiat kuin halpa hinta ja ehkä sen vuoksi minun löytöni ovat halpoja.

Nämä ihanat lasinaluset valmistuivat näppärästi farkkujen sisäsaumoista punomalla. Lopuksi ompelin kaikki yhteen, niin että ne pysyvät tukevasti koossa, eikä mikään mene rikki heti. Paksu farkku ei aina halua totella, joten pieni sorminäppäryys ja kärsivällisyys ovat tarpeen, mutta lopputulos on todella söpö ja käyttökelpoinen. Näin sain farkkujen sisäsaumasta lasinaluset kauniiseen kesäpäivään helposti. Vähän niin kuin omistaisit taikasormet.

Farkkujen sisäsaumasta lasinaluset

Zero waste -ajattelu näkyy juuri tällaisissa pienissä projekteissa. usein farkuista hyödynnetään vain siistimmät osat, vaikka haarasaumat ja sisäsaumat ovat kaikkein kestävintä materiaalia. Näissä lasinalusissa jokainen pala tulee käyttöön, eikä mitään mene hukkaan. Tämä projeksti on hvyä esimerkki siitä, että pienillä arjen valinnoilla voi luoda jotain hyödyllistä ja kaunista, samalla vähentäen jätteen määrää.

Farkkujen sisäsaumasta lasinalusten tekeminen on yllättävän helppoa, vaikka se saattaa aluksi vaikuttaa haastavalta. Haarasaumat ovat juuri sopivan paksuja ja kestävät hyvin käyttöä, ja niistä syntyy tukevia paloja, jotka pysyvät muodossaan. Pienet saumat voi leikata sopivan pituisiksi suikaleiksi ja punoa ne yhteen, jolloin syntyy kauniita ja yksilöllisiä lasinalusia. Tämä on myös mainio tapa hyödyntää farkkuja, jotka muuten saattaisivat jäädä käyttämättömiksi. Lisäksi projektin voi tehdä nopeasti ilman monimutkaisia työkaluja, joten se sopii täydellisesti nopeisiin DIY-hetkiin kotona.

Lumppis -projekti

Lumppis-projekti on opettanut paljon: jämäpalat saa käyttöön yllättävillä tavoilla, ja luovuus on avain onnistumiseen. Pienistä jäännösmateriaaleista voi syntyä sekä sisustuselementtejä että käytännöllisiä arkiesineitä, ja samalla oppii arvostamaan materiaalia uudella tavalla. Projekti muistuttaa, että zero waste ei ole vain ajattelutapa, vaan myös elämäntapa, pieniä tekoja arjessa, jotka tekevät suurta eroa.

Lisäksi projektin avulla voi inspiroida muita: ystävät ja perhe huomaavat, miten vanhasta farkusta syntyy jotain uutta ja kaunista, eikä mikään mene hukkaan. Näin zero waste – ajattelu leviää luonnollisesti ja arjen luovat ratkaisut saavat näkyvyyttä. Jokainen onnistunut lasinalunen on pieni voitto, joka kannustaa koekilemaan lisää kierrätysprojekteja.