Sain tässä muutamia kuukausia sitten uuden nimen itselleni: Elämäntapahihhuli. Se kuvastaa minua ihan yhtä hyvin kuin Lumppumaakari tai Kassi-Alma. Elämäntapahihhuli vain pitää sisällään niin paljon muutakin kuin vain tuon Lumppiksen ja K-A:n, se on koko tämä minun elämä ja pääkoppani. On myös erittäin nautittavaa olla Elämäntapahihhuli, maailma näyttää niin erilaiselle kun vähän hihhuloi.

Sain aimo annoksen hyvää mieltä tuossa eilen kun tulin töistä kotiin ja eteisen lattialla komeili Kierrätyskeskuksen lahjakortti. Halusin ehdottomasti päästä heti tänään käymään Nihtisillassa tuhlaamassa lahjakorttia. Eli pääsin kuin pääsinkin ostamaan itselleni joululahjaa. Lahjakortista jäi kivasti vielä joulun jälkeenkin käyttöön kun Kierrätyskeskus oli aika täynnä ihmisiä ja minä sen verran vielä kipeänä, että en halunnut pitkään viettää aikaani siellä. Mutta löysin muutaman ihanuuden, joista varmasti saatte lisäkuvia kunhan loma tuosta tepsuttelee luoksemme.
Elämäntapahihhuli siis nauttii valtavasti näin pikkuisista jutuista kuin, että pääsee Kierrätyskeskukseen juuri silloin kun tuntee olonsa erittäin näivettyneeksi ja parasta on se, kun kaapin siivouksen yhteydessä löytää villamekon, jonka on tehnyt itselleen kauan aikaa sitten. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, kun löytää jotain minkä on vähän jo unohtanut. Mekot tuottaa minulle aina ilon kiljahduksia.

Eilen sain toisenkin yllätyksen, nimittäin sekin oli joululahja jonka sain itselleni hankittua erään käsityöryhmän kautta. Kolme 60-70-lukujen neulelehtiä ohjeineen. Voiko ihminen oikeasti olla näin onnellinen näihin lahjoihinsa? Kyllä vain, täydelliset lahjat ja lehdistäkin löytyi todella monta ohjetta, jotka meinaan toteuttaa. Mekkoihmisenä tietenkin mekkoja katselin lehdistä.
Voin ihan suoraan sanoa, että olen materialisti mutta parasta tapaa toteuttaa tätä on löytää kaikkea ihanaa kierrättämällä. Vaikka tämä hulluus on vain pieni osa Elämäntapahihhulin elämää niin se on yksi parhaimpia hulluuksia… Jos ette usko, kokeilkaa itse.

Mitä sieltä Kierrätyskeskuksesta sitten löytyi?

* Koska tykkään kerrostaa asuni niin toppi toimii erittäin hyvin siinä hommassa ja kun toppi on myös pitkä voi sita käyttää vaikka leggareitten kanssa. Roikkuvia koruja, karvaa, pitsiä…sitä kaikkea voi laittaa tuon topin kanssa. Hiukan hullutella ja leikitellä.
* Pitsiä taas tarvitsen aina ja kaikessa, pitsivarastoni onkin hyvennut niin pieneksi, että on aika taas etsiä ihania pitsinpätkiä. Pitsejä voi kiinnittää mihin tahansa vaatteeseen riipuen niin pitsin kuin materiaalinkin paksuudesta mutta kaikkea voi laittaa. Olen myös innostunut kokeilemaan pitsisistä pöytäliinoista kaikenlaista…Katsotaan mitä saan aikaan kun keräilyni on valmis.
* Tarjoiluastia taas on meille tärekä, monella tapaa. Varsinkin tällainen vanha ja kulunut näyttää upealle kattauksessa. Sinivalkoinen kuviointi saa raikkaan fiiliksen aikaan. Tosin, edelleen etsin punaisia vaihtoehtoja kattauksiini.

Olen ollut puolitoista viikkoa sairaslomalla nyt kun flunssani oli odotettua tujumpi. Tai saan nämä tavalliset taudit nyt helposti ja voimakkaina kun perustautini on nostanut päätään. Kuun vaihteessa viikonloppuna huomasin, että nyt alkaa flunssa kolkutella ovelle mutta mies oli varannut meille jo aikaa sitten liput Paddington 2- elokuvaan. Olen koko ajan vongannut elokuviin ja juuri kyseistä leffaa halusin mennä katsomaan. Oli siis ihan pakko nousta sängystä ja niellä yskä ja mennä Härdellin ja miehen seurana Flamingon elokuvateatteriin nauttimaan ihanasta leffasta. Suosittelen leffaa todella, aivan ihana ja onnistunut vaikka onkin kakkonen.
Leffan jälkeen, kuten meillä on tapana, kävelimme Jumboon ja siitä syömään American Dineriin ja taas herkuteltiin hyviä hamppareita ja jälkkäreitä. Oli maha kyllä niin täynnä ettei ihan hetkeen tehnyt hamppareita mieli. Perheen yhteiset hetket ovat niin tärkeitä, että pakko oli laittaa sairaudet unohduksiin ja mennä porukan mukana.

Olen jostain syystä tällä hetkellä innostunut kovasti erilaisista ja eri tavoin toteutetuista ranteenlämmittimistä ja niitä on nyt tullut tehtyä vähän monen näköisiä. Tykkään todella paljon niistä, sopii minun kerrospukeutumiseen ja muutenkin tyylillisesti on enemmän mun juttu kuin paljaat lapaset. Ranteenlämmittimet on myös todella helppo ja nopea tehdä ja kuvien ihanuudet on neulottu jämälangasta, jotka yritän nyt epätoivoisesti saada pois nurkista pyörimästä. Ranteenlämmittimien ohjeet löytyy Novita 3/2016 lehdestä. 
Kuvien iso kolmiohuivi on itse tehty myös, ei minun tekemäni sillä löysin sen Kierrätyskeskuksesta, myös takkini on Kierrätyskeskuksesta. Takki on niin täydellinen ja istuu tyyliini täydellisesti. Pipo on omaa käsialaa, neuleleggarit sitä vastoin on ostettu myös Kierrätyskeskuksesta sekä saapikkaani. Takin alla oleva suloinen neulepaita on myös Kiertiksestä hankittu ja olenkin niin tyytyväinen asuuni monin tavoin. Kaikki on joko itse tehtyä tai kierrätettyä ja pisteenä iin päällä on ilmaisosastolta löytyneistä materiaaleista tehty laukku. Kyllä kelpaa…Tämä on Lumppumaakarin miniekstaasi!

Huomenna paluu töihin ja toivottavasti en saa mitään flunssia enää itselleni. Tämmöinen sisällä oleminen ei ole mun juttu ollenkaan. Menee pääkoppa ihan soosiksi. Onneksi olen jaksanut neuloa yskäkohtausten välissä sen verran, että puikoilta on tippunut pipoja, sukkia ja lapasia aika hyvää tahtia ja myös hienosti jämälangat vähentyneet. Ehkä pian pääsen neulomaan taas isompia töitä myös.