Nämä ihanat lasinaluset valmistuivat näppärästi farkkujen sisäsaumoista punomalla. Lopuksi ompelin kaikki yhteen, niin että ne pysyvät tukevasti koossa, eikä mikään mene rikki heti. Paksu farkku ei aina halua totella, joten pieni sorminäppäryys ja kärsivällisyys ovat tarpeen, mutta lopputulos on todella söpö ja käyttökelpoinen. Näin sain farkkujen sisäsaumasta lasinaluset kauniiseen kesäpäivään helposti. Vähän niin kuin omistaisit taikasormet.

Farkkujen sisäsaumasta lasinaluset

Zero waste -ajattelu näkyy juuri tällaisissa pienissä projekteissa. usein farkuista hyödynnetään vain siistimmät osat, vaikka haarasaumat ja sisäsaumat ovat kaikkein kestävintä materiaalia. Näissä lasinalusissa jokainen pala tulee käyttöön, eikä mitään mene hukkaan. Tämä projeksti on hvyä esimerkki siitä, että pienillä arjen valinnoilla voi luoda jotain hyödyllistä ja kaunista, samalla vähentäen jätteen määrää.

Farkkujen sisäsaumasta lasinalusten tekeminen on yllättävän helppoa, vaikka se saattaa aluksi vaikuttaa haastavalta. Haarasaumat ovat juuri sopivan paksuja ja kestävät hyvin käyttöä, ja niistä syntyy tukevia paloja, jotka pysyvät muodossaan. Pienet saumat voi leikata sopivan pituisiksi suikaleiksi ja punoa ne yhteen, jolloin syntyy kauniita ja yksilöllisiä lasinalusia. Tämä on myös mainio tapa hyödyntää farkkuja, jotka muuten saattaisivat jäädä käyttämättömiksi. Lisäksi projektin voi tehdä nopeasti ilman monimutkaisia työkaluja, joten se sopii täydellisesti nopeisiin DIY-hetkiin kotona.

Lumppis -projekti

Lumppis-projekti on opettanut paljon: jämäpalat saa käyttöön yllättävillä tavoilla, ja luovuus on avain onnistumiseen. Pienistä jäännösmateriaaleista voi syntyä sekä sisustuselementtejä että käytännöllisiä arkiesineitä, ja samalla oppii arvostamaan materiaalia uudella tavalla. Projekti muistuttaa, että zero waste ei ole vain ajattelutapa, vaan myös elämäntapa, pieniä tekoja arjessa, jotka tekevät suurta eroa.

Lisäksi projektin avulla voi inspiroida muita: ystävät ja perhe huomaavat, miten vanhasta farkusta syntyy jotain uutta ja kaunista, eikä mikään mene hukkaan. Näin zero waste – ajattelu leviää luonnollisesti ja arjen luovat ratkaisut saavat näkyvyyttä. Jokainen onnistunut lasinalunen on pieni voitto, joka kannustaa koekilemaan lisää kierrätysprojekteja.

Sain tässä muutamia kuukausia sitten uuden nimen itselleni: Elämäntapahihhuli. Se kuvastaa minua ihan yhtä hyvin kuin Lumppumaakari tai Kassi-Alma. Elämäntapahihhuli vain pitää sisällään niin paljon muutakin kuin vain tuon Lumppiksen ja K-A:n, se on koko tämä minun elämä ja pääkoppani. On myös erittäin nautittavaa olla Elämäntapahihhuli, maailma näyttää niin erilaiselle kun vähän hihhuloi.

Sain aimo annoksen hyvää mieltä tuossa eilen kun tulin töistä kotiin ja eteisen lattialla komeili Kierrätyskeskuksen lahjakortti. Halusin ehdottomasti päästä heti tänään käymään Nihtisillassa tuhlaamassa lahjakorttia. Eli pääsin kuin pääsinkin ostamaan itselleni joululahjaa. Lahjakortista jäi kivasti vielä joulun jälkeenkin käyttöön kun Kierrätyskeskus oli aika täynnä ihmisiä ja minä sen verran vielä kipeänä, että en halunnut pitkään viettää aikaani siellä. Mutta löysin muutaman ihanuuden, joista varmasti saatte lisäkuvia kunhan loma tuosta tepsuttelee luoksemme.
Elämäntapahihhuli siis nauttii valtavasti näin pikkuisista jutuista kuin, että pääsee Kierrätyskeskukseen juuri silloin kun tuntee olonsa erittäin näivettyneeksi ja parasta on se, kun kaapin siivouksen yhteydessä löytää villamekon, jonka on tehnyt itselleen kauan aikaa sitten. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, kun löytää jotain minkä on vähän jo unohtanut. Mekot tuottaa minulle aina ilon kiljahduksia.

Eilen sain toisenkin yllätyksen, nimittäin sekin oli joululahja jonka sain itselleni hankittua erään käsityöryhmän kautta. Kolme 60-70-lukujen neulelehtiä ohjeineen. Voiko ihminen oikeasti olla näin onnellinen näihin lahjoihinsa? Kyllä vain, täydelliset lahjat ja lehdistäkin löytyi todella monta ohjetta, jotka meinaan toteuttaa. Mekkoihmisenä tietenkin mekkoja katselin lehdistä.
Voin ihan suoraan sanoa, että olen materialisti mutta parasta tapaa toteuttaa tätä on löytää kaikkea ihanaa kierrättämällä. Vaikka tämä hulluus on vain pieni osa Elämäntapahihhulin elämää niin se on yksi parhaimpia hulluuksia… Jos ette usko, kokeilkaa itse.

Mitä sieltä Kierrätyskeskuksesta sitten löytyi?

* Koska tykkään kerrostaa asuni niin toppi toimii erittäin hyvin siinä hommassa ja kun toppi on myös pitkä voi sita käyttää vaikka leggareitten kanssa. Roikkuvia koruja, karvaa, pitsiä…sitä kaikkea voi laittaa tuon topin kanssa. Hiukan hullutella ja leikitellä.
* Pitsiä taas tarvitsen aina ja kaikessa, pitsivarastoni onkin hyvennut niin pieneksi, että on aika taas etsiä ihania pitsinpätkiä. Pitsejä voi kiinnittää mihin tahansa vaatteeseen riipuen niin pitsin kuin materiaalinkin paksuudesta mutta kaikkea voi laittaa. Olen myös innostunut kokeilemaan pitsisistä pöytäliinoista kaikenlaista…Katsotaan mitä saan aikaan kun keräilyni on valmis.
* Tarjoiluastia taas on meille tärekä, monella tapaa. Varsinkin tällainen vanha ja kulunut näyttää upealle kattauksessa. Sinivalkoinen kuviointi saa raikkaan fiiliksen aikaan. Tosin, edelleen etsin punaisia vaihtoehtoja kattauksiini.