Älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa
2
Joskus kaikkein ihanimmat ideat eivät synny uusista lankakeristä vaan niistä pienistä pätkistä, jotka odottavat korissa seuraavaa mahdollisuuttaan. Tällä kertaa älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa! Katso, mitä syntyi viimeisistä chenillelangan pätkistä! sai alkunsa täysin sattumalta. Halusin antaa pehmeille chenillelangan jämille vielä yhden mahdollisuuden, ja lopputulos sai minut hymyilemään joka kerta, kun vedän kuulokkeet päähäni.
Älä koskaan aliarvioi langanjämien taikaa – katso, mitä syntyi viimeisistä chenillelangan pätkistä!
Jokainen käsitöitä tekevä tietää sen tunteen. Projekti valmistuu, mutta lankakorin pohjalle jää muutama kerä ja kasa eripituisia langanpätkiä. Liian vähän uuteen laukkuun, mutta aivan liian paljon roskiin.
Minulla chenillelangan jämät ovat odottaneet rauhassa omaa vuoroaan. En ole koskaan osannut heittää kauniita lankoja pois, sillä jokaisella niistä tuntuu olevan vielä yksi tarina kerrottavanaan. Tällä kertaa ne päätyivät aivan odottamattomaan paikkaan, kuulokkeiden ympärille.
Nyt tavalliset kuulokkeet näyttävät siltä kuin ne olisivat hypänneet satukirjan sivuilta. Pehmeä chenillelanka tekee niistä lähes pilven tuntuiset, ja kukat viimeistelevät ilmeen niin suloiseksi, että niitä tekee mieli pitää päässä, vaikka musiikki ei edes soisi.
Langanjämillä on vielä monta elämää
Nämä chenillelangat eivät ole mitä tahansa lankoja. Ne ovat jääneet yli virkatuista laukustani, joiden tekeminen oli yksi viime vuoden suosikkiprojekteistani. Laukut valmistui juuri sellaisena kuin olin haaveillutkin, mutta kuten käsitöissä usein käy, lankaa jäi vielä jäljelle.
En kuitenkaan nähnyt niitä ylijäämänä. Näin niissä mahdollisuuksia.
Hittilaukut ovat olleet hitti kaikille, joille laukut tein, myös itselleni. Viime kesänä en muita laukkuja käyttänyt kuin chenillelaukkua. Ne seurasi minua kaikkialle: Jätkäsaaren rannasta aina Gubalowkan huipulle ja sieltä Krakovaan.
Koko vuoden olen pyöritellyt langanjämiä käsissäni ja miettinyt kuumeisesti mitä ihmettä niistä tekisin, kunnes tämän vuoden Krakova reissulla huomasin, että kuulokkeeni tekonahkaosat varisee ikävästi. Ja siitä se sitten lähti ja muutaman tunnin kuluttua oli kuulokkeet kuin kesäinen kukkaketo.
Ja tiedättekö mitä? Lankaa jäi edelleen. Tämänkin projektin jälkeen jäi vielä langanpätkiä, joista voisi jotakin pientä ja suloista tehdä. Se ilahduttaa minua enemmän kuin harmittaa. Jokainen pieni pätkä tuntuu kuiskaavan, ettei tarina ole vielä valmis. Ehkä niistä syntyy seuraavaksi hiuskoriste, avaimenperä, koriste kukkaruukkuun tai jotain aivan muuta, mitä en ole vielä edes keksinyt.
Minusta käsitöiden kauneus on juuri siinä. Kaikkea ei tarvitse suunnitella valmiiksi. Joskus materiaali kertoo itse, mitä se haluaa olla.
Pienet projektit tuovat suurimman ilon
On helppo ajatella, että vain suuret käsityöt ovat merkityksellisiä. Upea neule, näyttävä mekko tai iso laukku keräävät helposti huomion. Minulle ilo löytyy kuitenkin usein kaikkein pienimmistä projekteista.
- Sellaisista, jotka valmistuvat yhden illan aikana.
- Sellaisista, jotka syntyvät ilman tarkkaa suunnitelmaa.
- Sellaisista, jotka saavat hymyn huulille heti, kun ne näkee.
Nämä kukkaiset kuulokkeet ovat juuri sellainen projekti. Ne eivät muuttaneet maailmaa, mutta muuttivat yhden tavallisen käyttöesineen persoonalliseksi ja juuri minun näköisekseni.
Ehkä juuri siksi rakastan jämälankoja niin paljon. Ne muistuttavat, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai suurta ollakseen kaunista. Pienikin langanpätkä voi muuttua joksikin, joka ilahduttaa vielä pitkään. Ja mikä parasta, tämäkään ei ollut chenillelankojen viimeinen tarina.
Lankakorissa odottaa edelleen pieni kasa pehmeitä pätkiä. En vielä tiedä, mitä niistä syntyy, mutta jotain niistä varmasti vielä teen. Kokemus on opettanut, että parhaat ideat ilmestyvät yleensä juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa. Ehkä seuraava suloinen projekti on jo aivan nurkan takana. Ja jos tunnet minut vähänkään, tiedät, että en malta odottaa, että pääsen näyttämään sen myös teille.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Chenillelaukkujen tarinoita:
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta: