Kirppareita on tullut kierrettyä kun ei oikein muuta ole kyennyt.

Muutama vuosi sitten raotin hiukan elämääni basedowin -taudin kanssa ja kerroin miten tilani oli heikentynyt hetkessä ja lääkkeiden kanssa tilaani saatiin vähän parannettua. Mutta en ole siitäkää huolimatta missään kohtaa ihan parhaaksi oloani tuntenut. Erilaisia kummallisia oireita on tuon jälkeen ilmestynyt. Nyt kun Terveyskeskuksessa vaihtui lääkäri, niin asiat alkoi rullata. Niin refluxiani alettiin tutkia tarkemmin sekä tätä oloani. Vihdoin minulle määrättiin labroihin myös rauta-arvot, jossa todettiin, että rauta onkin tippunut sitten todella alas ja sain viime viikolla rautatabut auttamaan. Jalkasäryt ovat pikku hiljaa kadonneet, vaikka saattaa vielä tulla tykytyksiä silloin tällöin mutta ne ovat kadonneet, yöunet parantuneet ja toivottavasti myös tämä harmaus minusta katoaa myös pikku hiljaa.

Mitä sitten refluxilleni on sattunut? Lääkäri laittoi niin nopeasti rattaat pyörimään, että nyt huimaa, Ensin lähete vatsantähystykseen ja torstaina sain katetrin nenän kautta vatsaan ja ensi viikolla kirurgin juttusille. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, enkä ole oikein ehtinyt asennoitua koko hommaan. Toki ennen koko hommaa on kokeiltu vielä lääkehoitoa ja mietitty ruokaa mutta niistä ei ollut apua ja suostuin sitten lopulta leikkaukseen kun kivut eivät hellittäneet. Joten onko minulla parin vuoden jälkeen mahdollista elää kivuttomasti? Lupaan, että tämä postaus sairastamisesta on hetkeen aikaan viimeinen…

Se mikä oikeastaan harmittaa on se, ettei tässä olla ehditty viettää ollenkaan hiihtolomaa, käytiin tosin Oodissa ja ostettiin Ligretto korttipeli (ihan huippu peli) mutta siinä tohinassa sai vanhempi poikani kätensä pakettiin ja jonotti päivystyksessä kahteen asti yöhön, käsi ei onneksi ollut murtunut vaikka kaikki murtuman oireet löytyikin. Käsi paketissa, poika sairaslomalla. Nuorimman astma-ja allergia kontrolli hommat hoidettiin viikolla myös ja sitten tämä minun projekti. Oli sitten pakko eilen käydä pikkuisen kävelyllä Vanhassakaupungissa ja istahdettiin Koskenrannan ravintolaan. Poika pääsi HIFKIN matsiin ja ehkä hiihtolomaa voi näinkin viettää.

Loppukuusta tuleekin iso tarina siitä miten tämä kuukausi meni ostamisen kohdalla, kuukausi on monessa kohtaa ollut vaikea, joten ostaminenkin on ollut vähän niin ja näin. Mutta siitä sitten enemmän viimeinen päivä. Tässä postauksessa kuitenkin esittelen uusimman löytöni, keinoturkis takin, joka nähtävästi on itse ommeltu. Pieniä virheitä mutta se ei haittaa nyt tahtia yhtään kun virheet on sisäpuolella. En lähde edes sitä korjaamaan mitenkään.
Kuvissa vilahtaa myös paljon vaatteita, jotka ollaan täällä blogissa nähty useampaan kertaan. Tämä onkin hyvä siinä mielessä, että sopii hyvin tuohon muutama päivä sitten kirjoitettuun postaukseen.

Söpö nukkuu vaatteiden päällä aina. Heti kun ne laittaa sängylle esiin, Söpö hyppää niiden päälle makoilemaan.

Pipo: Itse neulottu

Virkattu laukku: Itse tehty

Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus

Minulle tulee materiaalia vähän joka suunnalta, äitini antaa, tyttöni antaa, eräs ompeluryhmän henkilön kanssa vaihdellaan tarvikkeita ja kavereilta saan ja välillä ostan erilaisia juttuja. Tuossa ennen joulua kaverini löysi pihansa roskiksesta kassillisen itse kirjailtuja pöytäliinoja, jotka lopulta päätyi lähes kaikki minulle. Pesun ja huollon jälkeen lajittelin pöytäliinat eri kasoihin. Ne liinat, joita käytetään sellaisenaan meni kaappiin mutta osassa oli pinttyneitä tahroja siellä täällä, joten ne pääsivät tuunauskasaan.
Minulla on tapana kerätä erilaisia materiaaleja nippuun, joita ajattelen juuri kyseiseen työhön. Osa toki jää sitten lopulta pois ja ne käytetään myöhemmin. Tähän ajatuskasaan keräilin neljä erilaista pöytäliinaa, palan kangasta ja liian pienen paidan sekä toisesta tuunauksesta yli jäänyttä pitsivehon pätkän. Kaadoin myös koristenauha/pitsikassin hallin lattialle ja aloin suunnitella mitä tekisin. Lopulta valitsin kaksi isoa pöytäliinaa sekä kankaan palasen, joista sain ommeltua hauskan tunikan.
Tunikan kaava on tuttu monesta postauksesta. Kaava on yksi lempparikaavojani ja sen avulla olen tehnyt monen monta tunikaa. Kaava löytyy Burda 8/08 lehdestä. Ne jotka jäivät yli tästä tunikasta on tulossa toinen samanlainen tunika jossakin vaiheessa. Ihan peräkkäin en halua samoja vaatteita tehdä kuitenkaan, joten olen sen tunikan ompelun siirtänyt toiseen ajankohtaan.

Suomi on tällä hetkellä todellinen talven ihmemmaa ja ulkona otetut kuvat ovat aivan ihania. Suurin miinus on kylmyys, tietenkin. Yleensä en myöskään välitä tuosta kylmästä ja märästä mönjästä mitä talvella sataa maahan mutta nyt on ollut niin synkkä ja pimeä syksy, että lumen valoisuus on ollut todella hyvä asia. Tunika käytiin kuvaamssa samalla reissulla, kun käytiin viemässä lahjoitus Hope -yhdistykselle, sekä menin allekirjoittamaan uuden työsopimuksen. Oli aika ihanaa käydä näkemässä miltä Vantaankoski näyttää talvella, lumen verhoilemana. Olemmehan nähneet alueen niin kesällä kuin syksylläkin mutta talvella ja keväällä ei. Joten palaamme vielä keväällä paikalle mutta silloin pyörin, tietenkin.

Yhdistin asun lempifarkkuihini ja asusteiksi valitsin itse neulutun pipon sekä vanhasta paidasta tuunatun tuubihuivin. Jalkaan valitsin Kierrätyskeskuksesta aikanaan löydetyt saapikkaat. Ja kyllä olen sitä mieltä, ettei näitä tunikoita ole koskaan liikaa, sillä jokainen tunika on erilainen vaikka samaa kaavaa käytän. Voin joskus tehdä tästä kaavasta oman postauksen, johon laitan kaikki tunikat, jotka ovat tällä kaavalla tehtyjä.