Minun tämän kesän hitti
8
Minun tämän kesän hitti on ehdottomasti puhvihihat. Oikeastaan tämä villitys alkoi minulla jo talvella, löysin muutamia ihania puhvihihaisia paitoja kirppareilta ja tietenkin oli napattava niitä kaunistamaan vaatekaappiani. Olen toki ennenkin tehnyt puhvihihoja ja aina tykännyt niistä, mutta valitettavasti toisenlaiset romanttiset höpsötykset jyräsivät puhvihihojen ohi ja ne jäivät maustumaan ajatuksiin muutamiksi vuosiksi.
Minun tämän kesän hitti
No, nyt kun löysin jälleen puhvihihat, niin pakkohan niitä on tehdä sitten muutamia. Mekko jo tuli tehtyä juhannukseksi (linkki alla) ja nyt samalla kaavalla sitten myös paita. Valmiskaavaahan tähän ei ole olemassa, mutta jos vain löytää jostakin sopivan kaavan, josta muokata, niin aina parempi. Suosittelen tähän vähän jytympää kangasta, kuten vaikka puuvillaa, jotta puhvihiha pysyy kauniisti kuosissaan.
Toki viskoosista saa ihanan kevyen ja kesäisen, mutta hihat eivät ihan samalla tavoin pysy kuosissaan kuin puuvillainen. Riippuu toki kovasti siitä mistä itse tykkää. Vaikka viskoosi onkin lempparimateriaalini näin helteillä, niin jotenkin puuvilla ja jopa ohut pellava löytää tiensä päälleni aika nopeastikin. Joka tapauksessa mistä tahansa materiaalista voi kokeilla puhvihihoja, ne ovat aina eri tyylisiä, kun valitsee kankaan sen mukaan mistä puhvit haluaa.
Itsellä on suunnitteilla neulepaita, jossa on puhvihihat, saa nähdä milloin tällaisen neuleen lopulta teen ja saan valmiiksi. On tärkeää valita malli oikein, sillä pakko on sanoa, että liika on aina liikaa, vaikka olen pääasiassa sitä mieltä, että mikään ei ole liikaa…
Muistan ensimmäisen puhvihihapaitani
Äitini teki aikanaan ihanan asun minulle. Asu oli ihana ja se oli suloinen juhla-asuni. Valkoisessa paidassa oli kauniit puhvihihat, joiden kädenteissä koristeli kapea ja kaunis pitsi. Kaunis vihreä liivimekko valkoisen paidan päällä, pienet kauniit kukat koristelivat vihreän mekon pintaa ja vyötärölle laitettiin valkoinen esiliina, jossa myös reunassa pitsi. Jalkaan sujautettiin valkoiset polvisukat ja ruskeat sandaalit. Näin tyylikäs asu oli valmis.
Tämän asun siis muistan aina. Se ei unohdu mielestä vaikka miten yrittäisi. Äitini ompeli minulle paljon ihania vaatteita, tokikaan en silloin vielä niitä juuri arvostanut, en ainakaan kaikkia. Mutta nykyään onneksi arvostan, vaikkei niitä ihanuuksia enää ole olemassa. Ne on aikaa sitten hävitetty, millä tavoin? En tiedä. Onneksi isosta osasta on olemassa kuvia. Tuo voikin olla se suurin syy miksi kuvaan aina kaiken, muistoiksi.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Osta aina kiinasta se on halpaa
Osta aina kiinasta, se on halpaa huudellaan pienituloisille. Mutta entä ne kirpparit? Liian vanhoja, kuluneita, rumia, haisevia, liian kalliita vaatteita. Entä jos yhdistelee omia vanhoja vaatteita uudella tavalla? Ei, eivät ole enää muotia. Mutta jos vaikka vaihdat napit tai hiukan muokkaat uudeksi? Ei viitsi, saa halvemmalla kun ostaa kokonaan uuden.
Osta aina kiinasta se on halpaa
Milloin kertakäyttökulttuurista tuli muotia? Vai onko se sitä? 80 -luvun nousukaudella meidät opetettiin kuluttamaan, osta onnea, osta parempaa elämää. Ostamalla elämä muuttuu paremmaksi. Ihmiset alkoi vaatia aina vain halvempaa ja aina vain nopeammalla tahdilla uutta. Näin yritykset vastasivat siihen…Laatu heikkenee heikkenemistään ja kuka lopulta maksaa sen rievun teon?
Joku saattaa sanoa, että ostaa halppisvaatteita sen vuoksi, että köyhä lapsi voi pitää huolta perheestään, eikä joudu myymään itseään. Valitettavasti useasti lapset ovat myyty tehtaaseen ja kun lapsi ei enää pysty tehdastyöhön, hänet myydään bordelliin. Näin siis voi myös käydä, ei lapsen edes kuuluu olla se, joka elättää perhettä, vaan vanhempien.
Mitä voimme siis tehdä, että tilanne muuttuu?
Koulutus on ainoa tie lasten oikeuksien, sekä varsinkin tyttöjen oikeuksien paranemiseen ja näin myös vähenisi lasten huono-osaisuuden jatkuminen. Tämä on yksi osa kestävää kehitystä. Meillä kuluttajilla on vastuu siitä, että vaadimme tiettyjä asioita tekstiiliteollisuudelta. Tilanne kuitenkin tuntuu olevan päinvastainen. Ihmisiä ei kiinnosta, koska halpa vaate on niin muodikasta ja pitää olla muodin huipulla.
Minulle muoti ei merkitse enää nykyään yhtään mitään, se on vain lumetta, joka muka tuo onnea. Minulle tärkeää on se miltä vaate tuntuu päällä sekä se, miten pitkään voin vaatetta käyttää. Uutta ostan todella harvoin, viimeksi shoppailin uusia vaatteita 2020, kun kaikki kirpparit suljettiin. Mutta onneksi se hetki oli lyhyt.
Vaatekaappini perukoilta
asuni on koottu vanhoista vaatteista, jotka on kulkenut mukanani jo 14 vuotta. Asun osat ovat eniten käytetyt vaatekappaleet mitä kaapissani on. Paidan olen hankkinut uutena ja hameen olen tehnyt uudesta kankaan palasesta. En näitä laita pois vaan korjaan, jos menevät rikki, Paidan olette nähneet monessa kuvassa blogissani sekä Instassa tässä aikojen kuluessa. Kenkiä vaihtamalla asu muuttuu erilaiseksi. Toki myös vaihtamalla muita osia asu näyttää ihan toiselle.
Ei siis vanhoja vaatteita kannata heittää pois tai viedä kierrätykseen. Niiden ulkonäköä voi muuttaa monella erilaisella tavalla. Vaatteilla on helppo toteuttaa itseään, ei vain ompelemalla itse, vaan ihan pukemalla vaatteet päälleen.
Sekoita kuoseja toisiinsa, kokeile välillä yhdistää vastavärejä toisiinsa. Riko sävysävy asu jollakin raikkaalla värillä. Älä mieti liikaa sitä, sopiiko vaate ikään tai, onko maha liian suuri, onko rinnat liian esillä yms.. Ei muuta kuin nauttimaan pukeutumisesta. Heittäydy mukaan kuin lapsi. Oma kaappi on ihan paras shoppailupaikka, eikä rahaakaan kulu!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: