Mun yksi lempipaikka Helsingissä
2
Mun yksi lempipaikka Helsingissä on Teurastamon alue. Siellä on kiva hengailla, istuskella. Ruokaa ja juomaa löytyy, sekä erilaiset tapahtumat kerää ihmisiä yhteen tälle alueelle. Pidän siellä olevasta tunnelmasta ja siitä miten aluetta on hyödynnetty hyvin. Ja kun tykkään käydä Redissä, niin on helppo myös sieltä siirtyä Teurastamolle kun aurinko kutsuu ulos.
Mun yksi lempipaikka Helsingissä
Minusta löytyy se seikkailija, joka lähtee metsään tai merille. Haluan kokea ja nähdä maailmaa ja liikkeessä olen kaikkein onnellisimmillani. Mutta minussa on myös se puoli, joka haluaa istahataa kauniina kesäpäivänä terasille ja jäädä siihen ihmettelemään maailmaa. Olla vain ja olla tekemättä mitään. Useasti tosin minulla on neulomuskin mukana. Joten mies saa rauhassa sukeltaa omaan maailmaansa ja minä sitten virkkaan tai neulon tyytyväisenä.
Toki parasta on se, että voi yhdistää tällaisen terassilla istumisen vaikka siihen, että hyppää vaikka vesibussiin ja kiertää Helsingin vesistöjä, ihmettelee saaria ja nauttii vain tuulen vireestä ja kuuntelee lokkien kirkuntaa. Helsingissä on niin paljon koettavaa ja nähtävää. En ole koskaan oikein kyllästynyt mihinkään mitä täällä on, moni tuttu paikka muuttuu vuodessa niin paljon, että ei haittaa vaikka menisi uudelleen joka vuosi.
Mitä kaipaan Helsinkiin
Helsingissä on jo kaikkea mahdollista ja jokaiseen makuun, mutta on olemassa jotakin joka oikeastaan puuttuu koko Suomesta. Nimittäin jälkiruokaravintola. Vain erilaisia jälkiruokia, jälkiruokaviinejä ja kahveja myyvä ravintola. Ei mikään kahvila, josta saa myös kaikenlaista muuta lounaasta lähtien. Vaan ravintolassa on myynnissä pelkästään jälkiruokia. Tällaiseen törmäsin Krakovassa vuosia sitten ja se oli ihan parasta. Useasti kun ravintolan jälkiruoat eivät ihan ole sitä mitä haluaa, niin paremmat valikoimat löytyisi silloin jälkiruokaravintolasta.
Ja ei, kahvilat ja leipomot eivät ole sama asia nyt tässä mitä koitan selittää. Itse tykkäisin kovasti mennä välillä ihan vain makealle herkulle. Eli siis tällainen paikka mielestäni puuttuu Helsingistä kokonaan. Tai oikeastaan koko Suomesta. Tokikaan en ole käynyt joka Suomen kolkassa, joten en voi sanoa ettei löytyisi. Epäilen ettei löydy.
Päivän asuna voikin olla sporttisesti mekko, lenkkarit, reppu sekä lippalakki. Arskat myös suojaamaan erittäin herkkiä silmiä.
Ihanaa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
Farkusta jumpsuit
Farkusta tekeminen on minun juttu. Olen tehnyt sitten vanhoista farkuista tai farkkukankaasta jotakin, mutta suosikki se minulle on materiaalina. Siitä syystä minulla on kaikenlaisia farkkuvaatteita kaapit pullollaan. Olen myös yhdistänyt lempivaatteitani farkkuun, kuten nyt vaikka tämä ihana päivän asuni, jumpsuit. Olen tehnyt pukuni joskus 2000 -luvun alussa. En muista siis kaavaa ollenkaan, mutta lisään sen heti kunhan löytyy lehti.
Farkusta jumpsuit
Niin kuin huomaatte, niin minä käytän näitä vaatteitani vuosia ja vuosia. Vaikka se ei täällä blogissa aina siltä näytä ja vaikuta. Ja jos kyllästyn joihinkin, niin ennen kuin niille tehdään mitään, ne saa maustua rauhassa. Sillä useasti kaivan vanhatkin vaatteet esille ja yhdistelen uudella tavalla päälleni. Myös tämän haalarin voin pukea talvellakin päälleni halutessani. Mutta useimmiten puen tämän päälle vain näin ja erilaisten kenkien kanssa. Tällä kertaa jalkaan sujahti urheilullisesti lenkkarit. Farkusta tehdyt vaatteet ja lenkkarit sopivat todella hyvin yhteen.
Tämän haalarin farkkukangas on aika tummaa ja kiiltäväpintaista farkkua. Kangas oli minulla aika kauan ennen kuin löysin kaavan, joka sopi tähän kankaaseen hyvin. Sen muistan, että kaava on italialaisesta kaavalehdestä, joita käytin lähes yksinomaan tuolloin 2000 -luvun alussa. En nyt löytänyt hyllystä juuri tätä lehteä, josta kaava on. Lehtiäkin on aika paljon hyllyllä. Olen nimittäin kerännyt niitä.
Kaava: La Mia Boutique
Kiasma
Koska meidän reissu keskeytyi, niin olemme pyrkineet luomaan rennon Helsinkiloman meille. Tosiaan yleensä meillä on kaikenlaista puuhaa pitkin kesää Helsingissä, mutta nyt jotenkin tuntuu ettei kelit ole ihan sitä mitä aikaisemmin. Emme siis ihan olla päästy siihen fiilikseen mitä aikaisempina vuosina. Pyörätkin ovat edelleen pyöräkellarissa. Se harmittaa todella paljon, sillä pyörräillessä tuntee olonsa vapaaksi kaikesta.
Palataan kuitenkin itse asiaan, siis Kiasmaan eksyttiin ja kun meillä on museokortit, niin ei tarvitse miettiä yhtään pääsymaksuja. Tokikaan joka paikkaan ei pääse museokortilla, mutta koko ajan useampaan pääsee ja se on parasta. Kiasmassa on nyt nähtävillä Tom of Finland, joka on minulle ollut pitkään sellainen näyttely, jonka olen halunnut nähdä. Ja nyt näin ja olen tyytyväinen. Muut näyttelyt olivat Daniel Seegmann Mangrané sekä Dreamy.
Linkki Kiasmaan.
Ravintola Vltava
Tämä vierailu Kiasmaan oli mun ihan ensimmäinen. En ole koskaan ennen ollut, mutta kannatti. Pelkästään jo rakennus oli sisältä näkemisen arvoinen paikka. Museoinnin jälkeen nälkä kurni sen verran, että singahdimme Elielinaukiolle syömään, valitsimme ravintola Vltavan ja sukelsimme tšekkiravintolan maailmaan. Suosittelen lämpimästi paikkaa, jos et ole vielä siellä syönyt.
Ravintolan sivuille linkki.
Ravintolaan voi tulla syömään tai sitten vain nauttimaan yhden lasin viiniä tai olutta. Mikä ikinä itselle sopii. Tunnelma ravintolassa on aika ihana. On kuin matkustaisi jonnekin toisaalle, ei olisi Suomessa ollenkaan. Kun istuimme ylhäällä ravintolassa, oli hieno näkymä suoraan Rautatieasemalle ja oli mielenkiintoista seurata mitä ulkopuolella oikein tapahtuu. Sillä hetkellä meistä muodostui ikkunakyttääjiä…
Ihanaa kesäpäivää kaikille!
Seuraa minua: