Hääpäivän kattaus
8
Meidän hääpäivän kattaus oli jälleen mieheni kädenjälkeä, paitsi yhdeltä osin. Nimittäin halusin nähdä yhden tietyn dokumentin siitäkin huolimatta, että kyse oli meidän hääpäivästä. Aihe kun ei ole millään tavoin mieltä ylentävä, mutta kerron siitä tuossa alla enemmän. Ollaan nyt kolmena vuonna oltu leffassa, joten jos ensi vuonna sitten vihdoin mies pääsee oopperaan, jota on kovin odottanut. Hän kun ei ole koskaan oopperassa ollut.
Hääpäivän kattaus
Hääpäivä oli tänä vuonna aika niukka, niin ajallisesti kuin rahallisesti. Muutto on vienyt sen verran meidän tuloja, että on mietittävä tarkkaan mitä meinaa milloinkin tehdä, enää ei voi ihan yhtä paljon rellestää kuin ennen. Mutta emme antaneet sen häiritä mitenkään. Kaava oli siis kuitenkin sama kuin joka vuonna. Hotelli, ravintola ja jokin tekeminen. Tänä vuonna lähdimme myös hyvin myöhään liikkeelle, vaikka mietittiin museotakin tuohon aamupäivään, ennen hotellille menoa. Museo siis jäi, kotona oli sen verran paljon tekemistä ennen lähtöä.
Pari viikkoa sitten kaaduin pahasti ja olen vielä toipilaana, joten ohjelma oli tältäkin osin hyvin minimi, että jaksaisin koko päivän kuitenkin viettää iloisena ilman kipuja. Minulla olikin ajatuksena pukeutua housuihin, jotka olen juuri saanut valmiiksi, mutta jostain kumman syystä ne eivät valitettavasti menneet enää kiinni, vaikka sopivat hyvin kun ne sain tuossa hetki sitten valmiiksi, ennen tuota kaatumista. Minulla siis on kudosvaurioita ja alavatsalihakset ovat turvoksissa edelleen, ei paljon enää mutta ovat sen verran, ettei housut suostuneet menemään kiinni.
asuna morsiuspuku
Kun huomasin tuon tilanteen, iski pienoinen paniikki, sillä en ollut edes ajatellut, että turvotus voi olla niin iso, ettei kyseiset housut mene kiinni. Revin hysteerisesti vaatteita kaapista ja jokaisella kivalla vaatteella, joita vormaalisti käytän, oli sama juttu, vaikka olin juuri pari viikkoa sitten sattunut niitä pitämään. Aloin olla epätoivoinen, en halunnut jalkaan leggareita, kun ne ovat arkivaatteitani töissä. Sitten kirkastui ja sanoin miehelleni, että mitäpä jos laitankin päälleni morsiusmekkoni. Mies innostui, että tietenkin laitan, se sopii niin hyvin tilaisuuteen.
Olen siis neulonut valkoisen villamekkoni joskus 90-luvun puolessa välissä, 7-veljeslangasta ja Novitan ohjeella. En muista mistä. En koskaan käyttänyt mekkoa, kun se oli minulle silloin aivan liian suuri, vaikka neuloin kaikkein pieneimmän koon. Kun menimme naimisiin, niin olin pyöristynyt jo sen verran, että mekko ei ihan liian over size koolta näyttänyt päälläni, joten vetasin sen päälleni ja nyt se on minulle sopiva, kun olen noilta ajoilta lihonnut sen 30kg. Mekko oli kuitenkin nappivalinta ja mekkoa tulen käyttämään useamminkin tästä lähtien.
Aleksanteri hotel
Meillä on perinteenä varata hotellihuone hääpäiväksi, mies hoitaa asian aina ja valitsee tiettyjen kriteereiden mukaan minne mennään. Kriteerit muuttuu aina sitä mukaa millainen on meillä muut suunnitelmat. Koska olimme todella myöhään liikkeellä tänä vuonna, niin mies lähti liikkeelle ihan siitä, että hän sai erittäin hyvän tarjouksen Aleksanteri hotellista. Tykkäsimme hotellista aika paljonkin, se oli suloinen ja huoneet siistit vaikkakin aika tavalliset. Mutta kaikki tarvittava oli siellä ja se riitti. Tänä vuonna emme tilanneet kuohuvaa huoneeseen, mutta tervetuliaismaljan sekä herkkulautasen tilasimme. Herkkulautanen oli odottamassa huoneessa ja aulabaarissa sitten nautittiin nämä tervetuliaismaljat.
Ammupalaan olen erittäin tyytyväinen, se oli runsas ja hyvin suomalaiseen tyyliin rakennettu. Ainut kritiikki koskee jälleen sianlihaa. Olisi kiva syödä itsekin niitä lämpimiä vaihtoehtoja, mutta kun ei ole sitten sianlihattomia vaihtoehtoja lihoille. Leivän päälle oli kalkkunaa toki. Mutta muutoin hyvin laaja ja herkullinen aamupala. Kiitos kokille.
Aleksanteri hotellin kotisivuille pääset tästä linkistä.
Savotta
Jos haluaa todella autenttisen Suomi-kokemuksen kannattaa tepastella Senaatintorin kupeeseen, josta löytyy Ravintola Savotta. Tarkkaan harkittu sisustus ja henkilökunnan työasut sekä suomalainen menuu johdattaa meidät jokaisen menneeseen aikaan, jolloin Komisaario Palmu otti kiinni rikollisia ja Tapio Rautavaara oli elokuvamaailman tähti. Paikassa vilisee turisteja, mutta siitä huolimatta paikka on säilyttänyt korkean tasonsa, jota aina ei kaikissa turistiravintoloissa ole.
Ja mikä parasta, ruoka on hyvää, hinta-laatusuhde toimii ja sen lisäksi henkilökunta on mahtavaa, ottavat roolinsa hyvin ja ohjaavat hienosti turisteja, joille Suomen talvi ei ole ihan hyppysissä. Vaikka et ole turisti, niin ravintolaan voi silti mennä nauttimaan aikamatkasta. On kuin palaisi mummolaan.
Ravintola Savotan kotisivuille pääset tästä linkistä.
Kuoleman lista -dokumenttielokuva
Meillä ei tosiaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa mitä muuta haluamme tehdä kuin olla hotellilla ja syödä ravintolassa. Sitten yhtenä päivänä osui silmiini ICEJ:n mainos ja näyttöajat Helsingissä. Näytösaika oli juuri hääpäivänämme, joten kauheasti ei vaihtoehtoja ollut jos dokumentin halusi nähdä. Dokumentti ei välttämättä sovi hääpäivän tekemiseksi, mutta koska minulle tämä on henkilökohtaisesti niin tärkeä aihe ylipäänsä, niin tietenkin varasimme paikat näytökseen.
Dokumentti kertoo Suomeen pakolaisina tulleiden juutalaisten vaiheista ja heidän karkoituksistaan Saksaan. Tästä aiheesta tiedän itse aika vähän, Krakovan juutalaisten kohtalo on minulle henkilökohtaisempi, joten se historia on minulle tutumpi kuin Suomen. Tästä syystä halusin ehdottomasti nähdä dokumentin. Dokumentti esitetään ympäri Suomen ja varaukset on tehtävä ICEN:n kautta. Maksu on vapaaehtoinen ja menee antisemitismin vastaiseen työhön.
Tällä hetkellä kuvataan Klaus Härön elokuvaa ”Ei koskaan yksin”, joka pohjautuu Abraham Stilleristä kertovaan kirjaan. Se on samaa aihetta kuin dokumentti mutta tekijät eivät liity mitenkään toisiinsa. Mielenkiintoinen elokuva tulossa siis.
Hääpäivän kattaus täynnä rentoa menoa ja kyyneleitä
Hääpäivän kattaus oli siis kaikinpuolin tunteita herättävä kokemus. Makunystyrätkin saivat kunnon annoksen tunnelatausta esimerkiksi hyvin persoonallisen makuisen ketsupin muodossa. Tämä kokemus jääkin taas sellaiseksi, josta puhumme vielä kauan. Katsotaan mitä ensi vuonna on tulossa. Mutta kaikkinensa meillä oli onnistunut hääpäivä ja kaikki valintamme sopi erittäin hyvin tähän päivään. Vaikka alunperin meidän suunnitelma oli aivan toinen. Haluaisin sen suunnitelman joskus toteuttaa kyllä.
Suunnitelmissa oli siis olla kotona, koska asumme nyt uudessa ihanassa talossa ja olisimme menneet museokierrokselle ja sen jälkeen joko syömään tai sitten tehty kotona ruokaa. Mutta mies sitten kuitenkin halusi tehdä asiat toisin ja varasi hotellin. Hän koki, että tuo toinen on liian arkinen tapa juhlia tätä hääpäivää.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Designmuseo
Helsingin Designmuseo
Käytiin Helsingin Designmuseossa muutama viikko sitten ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Helsingissä on valtava määrä erilaisia museoita ja jotenkin Designmuseo jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta nyt vihdoin päätettiin hypätä muotoilun ja suunnittelun maailman. Valtava määrä tuttuja asioita omasta lapsuudesta ja paljon uutta tietoa muotoilusta. Asia mikä otti päähän ja häiritsi alakerrassa, oli äänestys. Vaikka sitä ohjattiin hyvin, niin se vei valtavasti tilaa ja ihmismäärä oli taas kamala.
Designmuseo
Vaikka en pitänyt äänestyksen tuomasta ihmisvilinästä, niin nautin kyllä kovasti tepastella museossa. Varsinkin kun ympärillä oli niin paljon tuttuja juttuja. Heitin äidilleni valokuvan mehulingosta, jollainen meillä on ollut kun olin lapsi. Äitini tosin laittoi viestin takaisin, ettei meillä ollut ihan samanlaista. Jotenkin aivot vain on jäänyt siihen moodiin, että kuvan mehustin on samanlainen millainen meillä oli.
Tutustu Designmuseon näyttelyihin tästä linkistä.
Mieheni oppi taas jotakin uutta, sillä hän ei tiennyt, että prinsessa Leia käyttää Björn Weckströmin suunnittelemia koruja. Kyseinen koru on itselläni ollut monta vuotta jo hankintalistalla. Mutta valitettavasti nuorio-ohjaajan palkalla ei sellaista hankita tuosta noin vain. Enkä usko, että sitä tulisi kauheasti edes käytettyä, kun ei ole sellaisia tilaisuuksia. Mutta aina voi haaveilla.
Puutarha tuo yhteisöllisyyttä
Minua kiinnosti kovin puutarharakentaminen ja sen vaikutukset. Minulla on vuosia ollut kova hinku saada oma kaupunkipuutarha, mutta sen hankinta on ollut vain pieni piste tulevaisuudessa. Ihan siitäkin syystä, että meillä oli omat pikku palstat Paloheinässä, jossa ennen asuimme. Nyt ei sellaista herkkua täällä uudessa ole. Siksi sain uudelleen pienen kipinän ja seurailen koko ajan palstojen myyntejä. Pikku mökki ja palsta, jossa voi viljellä omat hyötykasvinsa.
Käsityöläisenä minua kiinnosti yksi tietty asia, nimittäin tuossa näyttelyssä oli myös iso keto, joka oli tehty tekstiilistä. Sille kedolle sai mennä kävelemään sukkasilleen ja ottaa kuvia. Jono oli sillä hetkellä, joten vain ihastelin sitä ja mietin kovasti, että minne voisimme nuorten kanssa tuollaisen yhteisteoksen rakentaa. Samalla ajatuksella siis. Mitään tilaa tuollaiselle meillä ei ole, mutta voihan sitä aina unelmoida sellaisesta.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: