En vain kyllästy Helsinkiin
2
Näiden vuosien jälkeenään en vain kyllästy Helsinkiin. Täällä on niin valtavasti kaikenlaista ja vaikka miten paljon sitä kävisi siellä sun täällä, niin aina on nähtävää ja koettavaa. Helsinki on ihanan sharmantti kaupunki monine ihmeellisine asioineen. On metsää, on merta, on autoja ja kova meteli ja yllätykseksi myös hiljaisuus on osa Helsikiä. En ole Helsingistä nähnyt kuin murto-osan, joten kaupunki jaksaa yllättää.
En vain kyllästy Helsinkiin
Yyterissä istuimme lasillisilla ja juttelimme paikallisen Porilaisen miehen kanssa, jolla oli aika negatiivinen ajatus helsingistä, Turkuun hän kyllä muuttaisi, mutta ei tosiaan Helsinkiin. Sanoin miehelle, että minä taas en muuttaisi muualle, jos ei Krakovaa laskettaisi. Helsinki kun ei ole vain tuo Makkaratalo ja vilkas Rautatieasema, vaan täällä on monikerroksinen maailma, jota ei nää, jos ei sukella pelottomasti Helsingin syliin.
Muutimme takaisin Helsinkiin 2012 syksyllä ja olemme ehtineet muuttaa tänä aikana kolme kertaa Helsingin sisällä. Meidän ensimmäinen asunto oli Oulunkylässä, jossa oli ihana, täydellinen parveke. Retkeilimme paljon varsinkin polkupyörillä. Ostin nimittäin itselleni polkupyörän 2013 keväällä ja meidän pyöräretkeilyt alkoivat silloin. Ogeli oli paras paikka ja sieltä pääsi helposti kaikkialle.
2018 kesälla muutimme Paloheinään, rivariin, jossa oli oma pikkuinen piha. En koskaan kotiutunut Paloheinään, en vaikka miten koitimme rakentaa kotia sellaiseksi, että viihtyisin. Alue ei vain ollut minua varten. Matkat töihin oli julkisilla hakalaa ja lopulta muutto kohti toivealuetta oli ajankohtainen.
Muutto kantakaupunkiin
Olemme muutaman vuoden puhuneet muutosta kantakaupunkiin ja vihdoin viime syksynä 2023 päätimme toteuttaa tämän suunnitelman. Kaikki kävi todella nopeasti. Asunto löytyi parissa viikossa ja saimme yhden ilmaisen kuukauden uuteen asuntoon. Se helpotti todella paljon, sillä tavaroiden karsimista oli niin paljon. Vieläkin olemme joutuneet karsimaan paljon tavaraa, vaikka olemme näin pitkään asuneet täällä. Asunnossa on hyviä puolia, sekä niitä vähemmän hyviä. Mutta toistaiseksi olen ollut täysin tyytyväinen tähän paikkaan, jossa asumme.
Pääsen helposti liikkumaan julkisilla töihin, meillä ei ole enää autoa käytössä ollenkaan ja se on helpottanut elämää todella paljon. Helsinki on avautunut meille ihan uudella tavalla täällä kantakaupungissa. Pelkästään kantakaupungissa on ollut valtavasti nähtävää ja olen monet kerrat eksynyt sellaisiin paikkoihin, joissa en ole aikaisemmin ollut. Kun asui niin kaukana Pohjois-Helsingissä, ei tämä keskusta ja kantakaupungin eri osat tulleet niin tutuiksi. Helsinki jaksaa yllättää minut päivittäin sen moninaisuudellaan. Täällä on kerroksia, joita en ole muualla koskaan nähnyt.
Täällä olen kotona, enkä täältä muuta mihinkään, jos ei Krakovaa lasketa.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Viikonlopun rentoilu
Viikko sitten oli todellinen viikonlopun rentoilu. Ompelin ja virkkailin kyllä, mutta muuten vain nautittiin auringosta ja tulevasta kesästä. Hietalahden kirpputori oli auki ja tunnelma oli hyvin rento. Tätä fiilistä olen odottanut kauan, sitä ei saavuttanut ihan tuolla Paloheinässä, jossa ennen asuttiin. Olen kaupunkityttö ja nautin kaikesta mitä kaupunki voi minulle tarjota. Toki Paloheinässä on parhaat ulkoilu paikat ja kaipaan pihalla grillaamista. Muuten elän nyt jälleen parasta aikaani kaupungissa.
Viikonlopun rentoilu
Burger festarit oli noussut Rautatientorille ja tietenkin oli pakko käydä fiilistelemässä burgereiden makumaailmaa. Siitä sitten singahdimme Oliviaan jälkiruokaa nauttimaan. Oli ihanaa kun ei ollut kiire minnekkään ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Fiilis oli korkealla kun sai nautiskella ulkona terassilla kevyestä olotilasta. Alkoi jo lomafiiliskin noustaa päätään kunnolla. Se tosin tiesi sitten sitä, että tämä viikko on sitten hidastakin hitaampi, kuin maailman nopein etana kulkisi eteenpäin. Kyllä, odotan lomaa ja kovasti. Mutta sitä ennen piti ottaa mahdollisimman lunkisti elämä.
On pakko todeta, että minä olen maailman paras tyhjäntoimittaja, en tekisi elämässäni muuta kuin vain nauttisin oloneuvoksena irti kaikesta. Olisin vapaa erilaisista kahleista, joihin minut on laitettu, kuten nyt vaikka työhön. Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin, työni on minun unelmatyöni, vaikka luonteeltani olenkin oloneuvos tyhjäntoimittaja ja CV:ssä komeilisi hienosti taivaanrannanmaalarin titteli. Useasti sanotaan, ettei pidä olla näistä niin ylpeä, mutta minäpä olen. Olen nimittäin maailman paras näissä asioissa.
Hietalahden kirppis ja Kap Terde
Viikonloppuna me teimme myös pikkuruisen kävelypyrähdyksen Hietalahden kirpparille, joka on jälleen kesäajan avoinna, Heitalahdessa on myös lippakioski nimeltään Kap Terde ja siihen päätimme istahtaa nauttimaan pikku huikopalat, ja ai että mitkä huikopalat ne olivatkaan. Ai, niin Hietalahden kirpparilta ei lähtenyt mitään mukaan. Kierrettiin vain ja katsottiin mitä on tarjolla, lähinnä korut kiinnosti meitä, ei oikein muu.
Viihdyttiin jonkin aikaa Kap Terdellä ja hei, jos liikuskelet siellä päin, niin kannattaa käydä maistelemassa huikopalaa siellä. Mutta joka tapauksessa huikopalan jälkeen lähdimme rauhallisesti tallustamaan kohti kotia, matkalla törmättiin Båt alukseen ja pakkohan sielläkin oli käydä makoilemassa aurinkotuoleissa juomien kera. Sen jälkeen olikin kiva päästä jo kotiin rentoutumaan parvekkeelle. Virkkaustyö kainaloon, leffa pyörimään ja olla vihdoin se oloneuvos, mihin olen syntynyt.
Mahtavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: