kun vetoketju hajosi, tapahtui jotain outoa ja päädyin virkkaamaan cupcakeja
4
Tämä on tarina siitä kun vetoketju hajosi, tapahtui jotain outoa ja päädyin virkkaamaan cupcakeja keskellä yötä. Virkkasin jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen virkannut.
On olemassa hetkiä, jolloin tavallinen arki repeää vähän saumastaan. Sellainen pieni napsahdus, jonka jälkeen mikään ei enää tunnu aivan samalta. Minulle se hetki tuli kangaskassin vetoketjun mukana. Tai oikeastaan sen vedinlenkin mukana, joka päätti irrota juuri silloin, kun olin lähdössä ovesta ulos töistä kotiin.
Ja ehkä juuri siksi tämä tarina piti kirjoittaa. Koska joskus kaikkein kauneimmat asiat syntyvät siitä, että jokin menee rikki.
kun vetoketju hajosi, tapahtui jotain outoa ja päädyin virkkaamaan cupcakeja keskellä yötä
Ensin kuvittelin vain sitovani tilalle jonkun narun. Väliaikaisen ratkaisun. Sellaisen, joka unohtuu paikalleen kuukausiksi. Mutta sitten tapahtui jotain hyvin outoa. Löysin itseni selaamasta lankoja. Katsomasta virkkuukoukkuja. Ja yhtäkkiä olin keskellä maailmaa, jossa kirjaimet eivät enää näyttäneet kirjaimilta.
Lyhenteet tanssivat silmissä kuin salakieli. Silmukat eivät olleet silmukoita vaan pieniä arvoituksia. Ja silti minä jatkoin. Koska jollain käsittämättömällä tavalla tiesin, että tästä syntyy jotain kaunista.
Virkkuukoukku, jonka päässä oli enemmän kuin lankaa
Käytin hobbii.fi:n ilmaista cupcake-ohjetta, vaikka en oikeastaan osaa virkata hahmoja tai ruokia. Tai ehkä pitäisi sanoa: en osannut ennen tätä.
Ohje muuttui välillä täysin käsittämättömäksi. Katsoin rivejä ja tunsin, kuinka sanat irtosivat merkityksestään. Ne eivät enää olleet ohjeita vaan symboleita. Pieniä merkkejä, joita yritin tulkita kuin jotain ikivanhaa käsikirjoitusta.
Silti koukku liikkui käsissäni. Ja ehkä siinä on jotain lähes maagista. Se tunne, kun kädet alkavat ymmärtää ennen kuin mieli ehtii mukaan. En osannut selittää mitä olin tekemässä, mutta silti cupcake alkoi muodostua kerros kerrokselta. Pinkki pohja. Keltainen kuorrutus. Valkoinen kerma. Pieni mansikka päälle.
Yhdessä vaiheessa nauroin ääneen sille ajatukselle, että olin opetellut virkkaamaan vain siksi, että saisin vetoketjun helpommin auki. Mutta ehkä kyse ei ollutkaan vetoketjusta. Ehkä kyse oli siitä tunteesta, kun omat kädet pystyvät pelastamaan jotain. Kun rikkinäisestä tulee yhtäkkiä persoonallinen. Kun käyttöesineeseen ilmestyy pieni pala tarinaa. Ja nyt joka kerta avatessani kassin, sormeni tarttuvat cupcakeen. Ei metalliin. Ei muoviin. Vaan johonkin, minkä tein itse, vaikka olin täysin varma etten osaisi.
Mikä Hobbii oikein on ja miksi siitä puhutaan niin paljon?
Hobbii.fi on tanskalainen käsityöyritys, joka tunnetaan erityisesti virkkaus -ja neulelangoista, ilmaisista ohjeista sekä värikkäästä estetiikastaan. Moni käsitöistä kiinnostunut on törmännyt siihen juuri somessa, sillä yrityksen maailma näyttää vähän siltä kuin karkkikauppa olisi muuttunut lankahyllyksi.
Erityisesti aloittelijoille Hobbii on kiinnostava siksi, että ilmaisia ohjeita löytyy paljon. Niissä on kaikkea pienistä koristeista isoihin neuleprojekteihin. Minä päädyin sinne täysin vahingossa yhden rikkinäisen vetoketjun vuoksi. Ja ehkä juuri siksi tämä koko projekti tuntui niin erikoiselta.
En lähtenyt tekemään täydellistä käsityötä. En tavoitellut mitään suurta harrastusta. Tarvitsin vain vetimen kassiin. Mutta yhtäkkiä istuin lankakerien keskellä täysin keskittyneenä siihen, etten hukkaisi seuraavaa silmukkaa. Siinä on jotain vanhanaikaista ja lohdullista.
Ajassa, jossa kaikki tapahtuu nopeasti, virkkuukoukku pakottaa hidastamaan. Jokainen silmukka tehdään käsin. Jokainen virhe näkyy. Ja silti juuri ne pienet epätäydellisyydet tekevät lopputuloksesta kauniin. Ehkä siksi käsityöt tuntuvat nyt tärkeämmiltä kuin pitkään aikaan. Koska maailma ympärillä on niin sileä ja digitaalinen, että ihmiset kaipaavat takaisin jotain, mikä tuntuu oikeasti käsissä. Ja ehkä siksi yksi pieni virkattu cupcake voi tuntua yllättävän suurelta asialta.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää virkkausideoita:
Helppo virkattu toppi- Ilmainen ohje aloittelijalle (kesän suosikki)
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Kaikki vaatteet eivät synny kaupan hyllylle, osa syntyy jo ennen käyttöä, paloista, joita kukaan ei enää tarvinnut. Tässä sarjan kolmannessa osassa palaan siihen hetkeen, kun tilkuista syntynyt vaate ei ole enää vain idea tai projekti, vaan osa oikeaa elämää. Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani, eikä kyse ole vain yhdestä vaatteesta. Kyse on koko kokoelmasta vaatteita ja ajattelutavasta. Mitkä tarinat ovat merkityksellisiä ja mitkä taas ei herää eloon.
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Tämä on kolmas osa tähän tarinaan.
Ensimmäisessä vaiheessa oli kasa kangaspaloja. Sellaisia, jotka monelle näyttävät sekavalta jämävarastolta, mutta joista minä näen mahdollisuuksia. Toisessa vaiheessa syntyi vaate tai oikeastaan ajatus vaatteesta, joka ei vielä tiennyt, mikä se haluaa olla.
Ja nyt ollaan tässä. Paita ei ole enää projekti. Se on käytössä. Se on ehkä se tärkein hetki koko tekemisessä se, jolloin vaate siirtyy käsistä elämään.
Kun vedin tämän tummansinisen paidan ensimmäistä kertaa päälle, en katsonut sitä kriittisesti. En miettinyt, onko se trendikäs tai imarteleeko se oikealla tavalla. Katsoin sitä enemmänkin kysymyksenä: tuntuuko tämä minulta? Ja vastaus tuli heti. Tuntui.
Paidassa on jotain samaa kuin koko tässä projektissa. Se ei ole siloteltu. Se ei ole täydellinen. Siinä on pieniä epätasaisuuksia, kohtia joissa kangas käyttäytyy vähän omapäisesti ja yksityiskohtia, joita en olisi ehkä kaupasta valinnut. Mutta juuri siksi se toimii. Se ei ole kompromissi, se on päätös.
Olen huomannut, että itse tehdyissä vaatteissa tapahtuu jotain, mitä valmiiden vaatteiden kanssa ei tapahdu. Niihin ei liity epävarmuutta samalla tavalla. Ei tarvitse miettiä, kuuluuko tämä minulle, sopiiko tämä minulle tai olenko minä oikeanlainen tätä varten. Koska lähtökohta on toinen. Tämä on tehty minulle. Ja ehkä vielä tärkeämpää: minä olen tehnyt tämän.
Uusi paita loi uuden tyylin
Yhdistin paidan vaaleisiin, leveälahkeisiin housuihin. Yksinkertainen kokonaisuus, jossa paita saa olla pääosassa. Tässä kohtaa ymmärsin jotain olennaista omasta pukeutumisestani, en tarvitse koko ajan lisää, tarvitsen enemmän merkityksellisiä vaatteita. Sellaisia, joilla on tarina.
Tämä paita kantaa mukanaan koko prosessin. Sen, miten kangaspalat valikoituivat. Sen, miten epäröin mallin kanssa. Sen, miten lopulta päätin lopettaa liiallisen miettimisen ja antaa käsien tehdä. Ja ehkä juuri siinä kohtaa tämä muuttui. Ei enää vain ompeluprojektiksi, vaan osaksi omaa tyyliä.
Käyttö tekee vaatteesta valmiin
On myös pakko sanoa ääneen yksi asia, joka usein unohtuu: käyttö tekee vaatteesta valmiin.
Vaate ei ole valmis silloin, kun viimeinen sauma on ommeltu. Se on valmis vasta silloin, kun sitä käytetään. Kun siihen tulee liikettä, elämää, hetkiä. Kun se ei ole enää “se paita jonka tein”, vaan vain paita, johon tartun aamulla ilman sen suurempaa ajattelua. Ja se on ehkä suurin onnistuminen.
Se, että itse tehty vaate sulautuu osaksi arkea niin luonnollisesti, ettei sitä tarvitse selittää. Tämän paidan kohdalla niin tapahtui yllättävän nopeasti. Se ei jäänyt odottamaan “oikeaa hetkeä”. Se ei jäänyt erityiseksi. Se meni suoraan käyttöön ja juuri siksi siitä tuli tärkeä.
Olen alkanut ajatella vaatekaappiani eri tavalla tämän myötä. En enää katso sitä määränä, vaan sisältönä. Kuinka moni vaate oikeasti tuntuu omalta? Kuinka moni kertoo jotakin? Ja rehellisesti – liian harva.
Mutta suunta on muuttunut. Tämä paita on pieni asia, mutta samalla iso muistutus. Että voin tehdä itse. Että voin muuttaa vanhaa uudeksi. Että voin rakentaa vaatekaapin, joka ei perustu ostamiseen vaan oivaltamiseen.
Ja ehkä tämä on juuri se, mitä haluan tämän sarjan kautta sanoa:
Vaatteet eivät ala kaupasta. Ne alkavat ideasta. Ne alkavat uskalluksesta katsoa jotakin vanhaa ja nähdä siinä jotain uutta. Ja joskus ne alkavat ihan vain siitä, että ottaa kankaan käteen ja päättää kokeilla. Tämä paita on siitä todiste. Ja tämä tarina ei lopu tähän.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Muut sarjan paidat: