Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
0
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta:
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma. Kesän trendit vaihtuvat nopeammin kuin mansikat ehtivät kypsyä. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media puhui Strawberry Girl Summer -estetiikasta, mutta tarvitseeko sen toteuttamiseen todella ostaa uusia vaatteita? Minun retkipäiväni asu rakentui yli kymmenen vuotta sitten ommellusta paidasta, itse tehdystä laukusta ja vaatteista, joilla on jo oma tarinansa. Ehkä kaikkein kaunein kesätyyli syntyykin siitä, mitä vaatekaapista jo löytyy.
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
Kesä toisensa jälkeen muoti kertoo meille, millainen meidän pitäisi olla. Yhtenä vuonna pukeudutaan kuin rannalle, seuraavana kuin tenniskentälle. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media ihastui Strawberry girl summer -estetiikkaan. Kuvavirta täyttyi punaisen ja valkoisen sävyistä, pitsistä, olkihatuista, mansikoista ja huolettomista kesäpäivistä. Vaikka suurin trendihuuma on jo ohi, sen ajatus elää edelleen, eikä ihme. Se on yksi harvoista estetiikoista, joka ei tunnu vanhenevan.
Mutta mitä jos kaikkein aidoin Strawberry Girl Summer ei löydykään verkkokaupasta?
Minun retkipäiväni asu rakentui vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukanani jo pitkään. Punainen paita on ommeltu Burdan kaavalla vuonna 2014. Vaalea laukku on itse tekemäni. Ne eivät ole tämän kesän uutuuksia, mutta juuri siksi ne tuntuvat omilta. Ne ovat kulkeneet mukana vuosien ajan, eikä niiden arvo ole vähentynyt, päinvastoin.
Kun seisoin meren äärellä valkoisissa brodeeratuissa housuissani, virkattu hattu päässä ja itse tehty laukku olalla, en yrittänyt näyttää trendikkäältä. Halusin vain pukeutua niin, että minulla oli hyvä olla. Sellaiselta kesäretken kuuluukin tuntua. Ja ehkä juuri siinä piilee koko kesän salaisuus.
Strawberry Girl Summer ilman ostoskoria
Strawberry Girl Summer ei oikeastaan tarkoita pelkästään vaatteita. Se on estetiikka, jossa yhdistyvät kesän keveys, luonnollisuus, romantiikka ja pieni ripaus nostalgiaa. Punainen ja valkoinen ovat sen tunnusvärejä. Mansikat, pitsit, pellava, kukkakuosit, aurinkohatut ja huolettomat retkipäivät kuuluvat sen maailmaan.
Valitettavasti sosiaalisessa mediassa trendistä on tullut monelle myös ostoslista. Tarvitaan uusi mekko, uudet sandaalit, uusi olkilaukku ja vielä muutama mansikkakuvioinen asuste. Ikään kuin kesän tunnelma olisi mahdollista ostaa kassakuitin mukana.
Mutta tarvitseeko oikeasti?
Minun Strawberry Girl Summerini syntyy aivan toisin. Se alkaa vaatekaapista. Se alkaa siitä, että kaivan esiin yli kymmenen vuotta sitten ompelemani paidan. Se jatkuu itse tehdyllä laukulla, joka on nähnyt monta kesää. Sen jälkeen tarvitaan vain aurinkoinen päivä, rantaretki, hyvä seura tai oma rauha ja ehkä rasiallinen tuoreita mansikoita.
Kesän tunnelmaa ei voi ostaa. Minusta on jopa hieman surullista, että niin moni kaunis estetiikka muuttuu nopeasti kulutushaasteeksi. Juuri silloin katoaa se, mikä siinä alun perin viehätti: aitous. Kauneimmat kesämuistot eivät synny uusista vaatteista. Ne syntyvät hetkistä, joihin ne vaatteet liittyvät.
Vaatteilla saa olla pitkä elämä
Kun kerron, että tämä punainen paita on ommeltu vuonna 2014, moni yllättyy. Se ei näytä vanhalta. Eikä sen tarvitsekaan näyttää. Hyvin tehty vaate ei vanhene samalla tavalla kuin trendit. Se odottaa vaatekaapissa juuri sitä päivää, jolloin haluaa pukea sen uudelleen.
Sama koskee itse tekemääni laukkua. En ommellut sitä yhtä kesää varten, vaan käyttöön. Jokainen käyttökerta tekee siitä vain rakkaamman. Ehkä juuri siksi rakastan käsillä tekemistä. Siinä ei jahdata seuraavaa trendiä, vaan luodaan jotakin, joka kestää aikaa. Jokainen sauma kertoo tarinaa, jokainen käyttökerta lisää siihen uuden muiston.
Retkipäivän asu ei ollut kallis eikä täydellinen. Se oli minun näköiseni. Sellainen, jossa pystyin kävelemään rantaa pitkin, istahtamaan laiturin reunalle ja nauttimaan kesästä miettimättä, onko jokin vaate juuri nyt muodissa.
Ehkä meidän pitäisi useammin kysyä itseltämme, mitä oikeasti tarvitsemme. Tarvitsemmeko uuden kesämekon vai uuden kesämuiston? Minä valitsen jälkimmäisen. Ja jos se muisto syntyy yli kymmenen vuotta vanhassa itse ommellussa paidassa ja itse tehdyssä laukussa, se tuntuu minusta paljon arvokkaammalta kuin yksikään nopeasti ohimenevä trendi.
Ehkä juuri sellainen on minun Strawberry Girl Summerini. Ei täydellinen eikä viimeisimmän villityksen mukainen, vaan täynnä elettyä elämää, käsillä tekemisen iloa ja vaatteita, jotka saavat kulkea mukana vuodesta toiseen. Sellainen kesä ei pääty syksyn ensimmäiseen viileään päivään, vaan jää sydämeen ja vaatekaappiin odottamaan seuraavaa aurinkoista retkeä.
Lopputulema on, että unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samankaltaisia aiheita: