Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
2
Jos olet joskus miettinyt, miksi samat vaatteet päätyvät päälle yhä uudelleen, tämä viikon asut -postaus ei ole lista asuista, vaan yritys ymmärtää omaa tyyliä vähän syvemmin. Tämän vuoksi otsikoksi valikoitui helposti: Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen? Tämä viikko oli minulle monen asian ymmärtämistä ja oivalsin monta asiaa itsestäni. Joskus sitä kasvaa myös vaatteiden kanssa.
Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
Huomasin tällä viikolla jotain, mitä en ole ennen pysähtynyt ajattelemaan. Vaikka minulla on erilaisia vaatteita, päädyn yhä uudelleen samoihin yhdistelmiin. Samat siluetit. Samat kerrokset. Samat “turvavaatteet”. Enkä tarkoita tätä huonolla tavalla. Päinvastoin, ehkä juuri siinä on koko oman tyylin ydin.
En valitse vaatteita, valitsen tunteen
Maanantain sininen haalari, jonka olen tehnyt itse, ei ole vain vaate. Se on tunne siitä, että kaikki toimii. Että ei tarvitse säätää. Kun vedän sen päälle, tiedän jo etukäteen miltä päivä tuntuu.
Tiistain neuleliivi ja poolo taas tuo toisenlaisen fiiliksen, vähän ryhdikkäämmän, vähän “koottumman”. Ei juhlaa, mutta jotain harkittua.
Ja tässä kohtaa tajusin jotain olennaista:
- en oikeastaan pukeudu tilanteen mukaan, vaan olon mukaan.
Miksi tietyt vaatteet jäävät käyttöön?
Keskiviikon farkkuhame, jonka tein vanhoista farkuista, on hyvä esimerkki. Se ei ole täydellinen. Se ei ole “trendikäs”. Mutta käytän sitä silti. Miksi?
Koska siinä on jotain, mitä kaupasta ostetussa vaatteessa ei ole:
- päätös.
- Olen valinnut tehdä sen.
- Olen nähnyt vaivaa sen eteen.
Torstain kirpparineule ja keinonahkahousut taas edustavat toista ääripäätä, helppoutta. Ne löytyivät, ne toimivat, eikä niitä tarvitse miettiä. Ehkä vaatekaappi tarvitsee molempia: sekä merkityksellisiä että huolettomia vaatteita.
Perjantai ja sekoitus, joka kertoo kaiken
Perjantain asu oli sekavin ja ehkä siksi rehellisin.
- Farkut kahdista farkuista.
- Paita Los Angelesista.
- Kirpparitakki.
- Itse tehty laukku.
Jos joku kysyisi, mikä on “mun tyyli”, voisin näyttää tämän asun. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan koska se ei yritä olla mitään tiettyä. Se on yhdistelmä asioita, jotka ovat päätyneet elämään mukaan eri reittejä pitkin. Ja ehkä oma tyyli on juuri sitä: ei harkittu kokonaisuus, vaan kerrostunut.
Yksinkertaisuus ei ole tylsää
Lauantain neule ja sunnuntain itse tehty paita vanhojen housujen kanssa muistuttivat yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkien asujen ei tarvitse olla kiinnostavia.
Tai ehkä parempi sanoa:
- kiinnostavuus ei aina näy ulospäin.
- Joskus paras asu on sellainen, jota ei tarvitse ajatella.
- Sellainen, joka antaa tilaa muulle elämälle.
Ehkä en tarvitse enempää vaatteita
Tämän viikon jälkeen mieleen jäi ajatus, joka on vähän ristiriitainen:
- en ehkä tarvitse lisää vaatteita.
- Tarvitsen enemmän ymmärrystä siitä, mitä jo käytän.
- Mitkä vaatteet toistuvat?
- Miksi juuri ne?
- Miltä niissä tuntuu?
Koska lopulta tyyli ei synny valinnoista, joita tekee kerran, vaan niistä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.
Tämä ei ollut vain viikon asut. Tämä oli muistutus siitä, että oma tyyli ei ole lista vaatteita. Se on kaava, joka toistuu huomaamatta. Ja ehkä seuraavalla kerralla, kun sanon “ei ole mitään päällepantavaa”, tiedänkin jo vastauksen. Se on siellä. Sama, johon tartun aina.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Erilaisista päivänasuista voi lukea lisää alla olevasta postauksesta:
Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
Kaupallinen yhteistyö: Vitaseege Oy
Kun suklaa muuttuu aamupalaksi, testasin someilmiön ja lopputulos yllätti. Olen oikeasti yllättynyt miten tämä hitti sopi niin täydellisesti muromysliin. Otsikoksi tuli siis: Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea? Ja olihan se ja todella hyvä idea. Muromysli maisui hyvältä ja aamu lähti näin hyvin käyntiin. Kokeile sinäkin tätä.
Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
Tämä postaus on pieni irtiotto siitä, mitä yleensä teen. Normaalisti uppoudun lankoihin, kankaisiin ja kierrätysmateriaaleihin, mutta tällä kertaa päädyin keittiöön ja vieläpä aika yllättävän ilmiön äärelle.
Sain Vitaseegeeltä herkullisen paketin, joka sisälsi erilaisia herkkuja. Vitaseegee tuo Suomeen kansainvälisiä brändejä. He toivat Feastables -suklaat Suomeen vuonna 2025. Kyse ei ole ihan mistä tahansa herkusta, vaan taustalla on yksi maailman tunnetuimmista tubettajista. Ja myönnetään: olin utelias. Voiko tällaisesta “hypetetystä” suklaasta syntyä jotain oikeasti hyvää?
Feastables ei ole pelkkä karkkihyllyn uutuus. Sen ideana on tehdä yksinkertaisempaa suklaata, jossa on vähemmän ainesosia ja jossa kaakao on Reilun kaupan tuotettua. Ajatus siitä, että herkuttelussa olisi mukana myös hitunen vastuullisuutta, teki tästä kokeilusta heti kiinnostavamman.
Mutta sitten se varsinainen kysymys: mitä tapahtuu, kun tällainen someilmiö päätyy kotikeittiöön?
No… minä tein siitä muromysliä. Ja en mitään ihan tavallista sellaista, vaan sellaista, jossa yhdistyy rouskuvuus, makeus ja pieni “mitä ihmettä tämä on” -fiilis.
Mr-Beast Feastables -suklaamuromysli
Tarvikkeet:
- 25g voita
- 1rkl oliiviöljyä
- 0,5dl fariinisokeria
- 1dl sokeria
- 3,5dl kaurahiutaleita
- 1,5dl pähkinöitä
- 0,5dl nestettä (vettä tai mehua)
- 2pkt MrBeast Feastables suklaata
- 1/4tl suolaa
- 1tl vaniljasokeria
Tee näin:
Sulata voi kattilassa, lisää oliiviöljy, fariinisokeri, sokerit ja suola.- Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja neste (tällä kertaa vesi). Sekoita ja kääntele niin, että seos on kostea ja tahmaisen kiinteä. Varo palamista! Tässä kohtaa on tärkeää säädellä lämpötilaa niin, ettei seos pala, mutta kuumuus riittää kiinteyttämään seoksen.
- Levitä seos uunipellille ja paista 175 asteessa 20–30 min.
- Sekoita seosta 5–10 min välein seuraten paahtumista. Seoksen ei ole tarkoitus paahtua liikaa, vaan pehmeä seos kovettuu ihanan rapeaksi jäähtyessään.
- Seoksen jäähdyttyä kunnolla lisää murskattu suklaa, ja sekoita seos hyvin esimerkiksi ravistelemalla kannellisessa astiassa.
- Suklaa voi olla mikä tahansa iso paketti tai 2 pientä pakettia n. 200 g oman maun mukaan.
- Kannattaa aluksi tehdä veteen, mutta jatkossa voi kokeilla muita nesteitä, kuten vaikkapa appelsiinimehua.
Kun maistoin tätä ensimmäistä kertaa, odotin ehkä jotain liian makeaa tai vähän päälle liimattua ideaa. Mutta yllätyin. Suklaa ei ollutkaan överi, vaan toimi mysliin yllättävän hyvin. Se toi mukaan pehmeyttä ja pientä luksuksen tuntua, vähän kuin arkiaamu olisi saanut silkkihuivin harteilleen.
Lopputulos: Herkullinen aamupala
Tämä oli myös muistutus siitä, että joskus on ihan hyvä poiketa omalta “mukavuusalueeltaan”. Vaikka yleensä teen käsitöitä ja kierrätän materiaaleja, tässä oli samaa luovuutta, vain eri muodossa. Ideasta toteutukseen, kokeilua ja vähän leikkimielisyyttä. Ja ehkä juuri siksi tämä toimi.
Jos haluat kokeilla jotain erilaista, tämä on hauska tapa yhdistää someilmiö ja ihan tavallinen kotikeittiö. Lopputulos ei ole pelkkä trendi, vaan oikeasti toimiva herkku. Olisi hauska kuulla, mitä sinä ajattelet, onko tämä nerokas vai vähän hullu idea?
Rentoa päivää!
Seuraa minua: