Kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset
0
Tämä postaus on ihan pakollinen juttu tähän kohtaan, nimittäin kaikki kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset tulevat nyt yhdelle sivulle. Ideoita, mitä kaikkea suloista ja kivaa voi tehdä kesän helteisiin päiviin. Ja nämä ovat todella helppoja ja oikeasti aivan ihanan suloisia töitä, joissa ei montaa tuntia kädet pyöri.
Kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset
Virkatut vaatteet, asusteet sekä erilaiset sisustusjutut nyt vain kuuluvat kesään ja myös minä virkkaan kesäisin lähes pelkästään. Yleensä tykkään tehdä juuri sellaisia töitä, jotka saa valmiiksi ihan muutamassa tunnissa. Kun nauttii olostaan rannalla tai istuu autossa pelkääjän paikalla, kun matkataan pitkiä matkoja road tripillä tai kun sade piiskaa ikkunaan, sellainen ihana kesäsade, jonka tuoksu valtaa jokaisen nurkan.
Ruusun ohjeen löydät Lankahelvetti -blogista.
Silloin on kiva ottaa koukku esille ja lankakerä, tietenkin kasvikuitua sisältävä lanka ja alkaa tekemään jotakin pientä kivaa. Yhtenä vuonna innostuin erilaisista korvakoruista ja niitä tulikin monen monta. Ruusun virkkaaminen oli hauskaa puuhaa ja kun ruusun kokoaa, voi niistä tehdä korviksia, kaulakoruja ja vaikka jalkakorut.
Jos hattua ei onnistu tekemään, niin lieri voi olla kiva vaihtoehto
Hattu on mielestäni hiukan vaikea tehdä ja siksi toinen vaihtoehto on lieri. Eikä tarvitse olla näin suuri mitä minun lieri, pienempikin riittää. Samalla kertaa tekee useammankin. Minun lieri on tehty paksusta kierrätyspuuvillasta, se on ihanan jämäkkää kun sen virkkaa ehkä aavistuksen verran pienemmänllä koukulla mitä suositellaan. Lieriin olen laittanut rautalankaa, jotta sitä voi muotoilla haluamallaan tavalla.
Erilaiset laukut ja reput ovat myös helppo tehdä, joko paksusta puuvillasta tai kalastajalangasta tai vaikka niinestä. Jotkut ovat virkanneet myös paperilangasta. Kaikkea voi kokeilla, mutta virkatut laukut ja reput ovat aivan ihania juttuja. Olenkin useasti miettinyt, että miten olen pärjännyt ilman niitä. Nyt niitä siis on ja monenlaisia.
Sormuksia ja hiusdonitseja
Tiedän ettet olisi voinut uskoa, että virkkaamalla saa myös aivan ihania, siis aivan ihanan upeita sormuksia. Kyllä, nämä jos mitkä on nopeita ja helppoja tehdä. Tuosta noin vain suit sait sukkelaan. Pienimmätkin langanpätkät saa hienosti uppoamaan näihin ihaniin sormuksiin. Kukkien ohjeita voi etsiä Googlen avulla ja etsiä sen itselleen sopivan jutun. Minä itse tykkään näistä yksinkertaisista kukista.
Hiusdonitsit virkkaamalla on myös tehokas tapa tyhjentää lankakasoja ja näitähän tulee sitten nopeasti useampikin valmiiksi noin vain ja näitä tosiaan tekee useamman samalla kertaa. Myös erikoislankoja kannattaa testata, itse tein aika söpöjä hiusdonitseja turkislangalla, siis keinoturkislangalla. Ohjevideoon pääsee klikkaamalla tätä kohtaa. Video on pitkä, koska höpötän niin paljon. Näiden teossa ei tarvitse olla mikään pro, voi olla ihan aloittelijakin.
Valoköynnös muuttuu loistavaksi kukkaköynnökseksi
Loppuun vielä yksi idea, nimittäin valoköynnös, johon virkattu kukkia valokohtiin. Tätä tykkäsin tehdä ja tämä oli aivan ihana ikkunassa. Valitettavasti mikään ei ole ikuista ja jossakin kohtaa tämä köynnös sanoi sopimuksensa irti ja enää minulla ei ole tätä ihanaa köynnöstä. Kukat on tallella tosin ja joskus ehkä voisin tehdä uuden köynnöksen, mutta sen näkee sitten joskus tulevaisuudessa. Idea kuitenkin aivan ihana.
Mitä sinä meinaat virkata kesäksi tai tänä kesänä?
Ihanaa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Täältä löydät lisää aiheesta:
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Meidän perheessämme on yksi perinne, joka on vuosittainen kokoontuminen Turkuun, Aurajoen rannalle. Vaikka elämä vie meitä eri suuntiin, yksi päivä vuodessa varataan yhdessäololle. Tänä vuonna mukana oli hyvää ruokaa, jokilaivatunnelmaa, aurinkoinen Turku ja tietenkin kirppislöytö, joka keräsi enemmän kehuja kuin osasin odottaa. Tässä tarina siitä, miksi perhereissu Turkuun on vuoden tärkein perinne. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Joka vuosi toukokuussa tai kesäkuun alussa suuntaamme Turkuun. Tapaamispaikkana toimii lähes poikkeuksetta Vaakahuoneen Paviljonki, josta on vuosien aikana tullut meille paljon enemmän kuin ravintola. Se on paikka, jossa sukupolvet kohtaavat.
Paikalle saapuvat isovanhemmat, omat lapseni puolisoineen, välillä puolisoiden vanhemmat, kummit ja muita läheisiä. Kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuka pääsee paikalle. Silti yksi asia pysyy samana: meidän pieni perhe kokoontuu yhteen.
Nykyään yhteisiä hetkiä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kalenterit täyttyvät nopeasti, välimatkat kasvavat ja jokaisella on oma elämänsä. Siksi arvostan näitä tapaamisia vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa saimme nauttia lähes täydellisestä alkukesän päivästä. Aurinko paistoi, Aurajoki kimalteli ja tunnelma oli juuri sellainen, jota toivoo vuoden ensimmäisiltä oikeilta kesäpäiviltä.
Ruokaa, Aurajokea ja yhdessäoloa
Perinne alkaa yleensä ruokailulla Vaakahuoneella. Pöytä täyttyy erilaisista annoksista, keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja aikaa kuluu huomaamatta. Kukaan ei tunnu vilkuilevan kelloa, koska juuri sitä varten olemme paikalla: viettämässä aikaa yhdessä.
Ruokailun jälkeen lähdimme jokilaivaan kulkemaan edestakaisin pitkin Aurajokea. Turku näyttää vedestä katsottuna aina hieman erilaiselta. Jokirannan rakennukset, sillat ja ihmisvilinä muodostavat maiseman, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.
Päivän aikana seuraamme liittyi vielä lisää väkeä. Joku ehti mukaan myöhemmin töiden jälkeen, toinen tuli toisesta kaupungista suoraan tapaamiseen. Se onkin yksi tämän perinteen parhaista puolista. Paikalle voi tulla silloin kun pääsee, eikä osallistumisen tarvitse olla täydellistä. Tärkeintä on, että nähdään. Illan edetessä nautimme vielä pientä huikopalaa ennen kuin oli aika suunnata nukkumaan. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Tallinnan kirppislöytö pääsi käyttöön
Päivän asu ansaitsee myös oman mainintansa.
Päälläni oli mekko, jonka löysin viikkoa aikaisemmin Tallinnasta Paavlin kirpputorilta. Se oli niitä löytöjä, jotka huomaa heti. Mekko jäi mieleen jo rekissä, ja sovituksen jälkeen tiesin, ettei sitä kannata jättää sinne. Rakastan kirppislöytöjä juuri siksi, että niillä on oma tarinansa. Harvoin vastaan tulee toinen samanlainen, ja usein vaate tuntuu paljon persoonallisemmalta kuin ketjuliikkeiden tarjonta.
Turun reissulla mekko pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Kevyt kangas, näyttävä kuosi ja kesäinen tunnelma sopivat täydellisesti Aurajoen rantaan. Juuri tällaisina päivinä muistan, miksi rakastan second hand -löytöjä niin paljon. Lopulta päivän tärkein asia ei kuitenkaan ollut ruoka, jokilaiva tai uusi mekko. Tärkeintä oli se, että saimme jälleen kerran viettää aikaa yhdessä.
Vuoden päästä tapaamme taas. Joku on ehkä muuttanut, joku vaihtanut työpaikkaa, joku saapuu paikalle uuden puolison kanssa ja joku ei tällä kertaa pääsekään mukaan. Mutta perinne jatkuu. Ja juuri siksi siitä on tullut meille niin tärkeä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää samasta aiheesta: