Tyylini vuonna 2019
0
Olen pidemmän aikaa esitellyt tyylejäni eri vuosilta ja nyt on vihdoin vuorossa vuosi 2019. Tämä vuosi oli juuri ennen koronaa. Tämän vuoden aikana keskityin kokonaan siihen, että vaatekokoelmani olisi pelkästään täynnä lempivaatteita sekä voimavaatteita. Näin saisin pdettyä loitolla tyhjän kaapin syndrooman. Näin voisin nauttia kaikista vaatteistani, jotka oli tarkkaan valittuja. Nyt pääsette tutustumaan osaan niistä. Tyylini vuonna 2019, olkaa hyvät. Kerro kommenttikentässä mitkä asut on sinun lemppareitasi ja pitäisikö niiden näkyä enemmän blogissa nykyään.
Tyylini vuonna 2019
Postaus ei olisi mitään ilman omaa kädenjälkeäni, joten kaikki ihanat itse tehdyt vaatteet pääsevät tässä postauksessa esille. Jotkin näistä voi olla teille tuttuja ja osa taas voi olla aivan uusia. Riippuu miten kauan olet seurannut blogiani. Tyylissäni korostui Mori girl, romanttisuus ja leikkisyys. Kaikki oli luvallista, kunhan se oli söpöä ja utuista. Rakastin kaikkea hyvin yliampuvaa ja näyttävää.
Tänä vuonna aloin myös ymmärtämään sen, että kokoelma kannattaa raknetaa lempivaatteiden ympärille, jotta kaikkia vaatteita haluaisi käyttää päivittäin. Eikä yksikään vaate jäisi kaapin perukoille ihmettelemään parempaa aikaa. Tänä vuonna aloin siis rakentamaan kaappiani tällä ajatuksella. Opettelin myös uuden taidon, kirjonnan. Tein paljon korjauksia vanhoihin vaatteisiin, joita en enää juuri käyttänyt sekä tein erittäin helppoja pieniä tuunauksia. Toki myös ompelin kankaista ja tuunasin asioita isommin.
Aikaisemmat tyylipostaukset:
Zero Waste ajattelu minun tyyliini
Kuvioihin tuli mukaan myös kaiken jämän hyödyntäminen. Tein tilkuista jämäprojekteja entistä enemmän ja kun tilkkulaatikko täyttyi liikaa, aloin rakentamaan niistä uusia juttuja. Tein koristeita, sisustustavaraa sekä vaatteita. Ompelu oli edelleen iso pakopaikka ja uuden luominen oli kovassa nosteessa edelleen. Yksi mihin rakastuin kunnolla oli erilaiset tilkkumekot ja niitä on kaapissa edelleen ja käytän niitä mielelläni edelleen.
Zero Waste ei ole koskaan kadonnut tämän jälkeen elämästäni, vaan pyrin hyödyntämään aivan kaiken mikä on vain mahdollista. Ja voin luvata, että tämä homma meni vielä pidemmälle myöhemmin. Mutta tänä vuonna asia oli aika pienesti vielä elämässäni.
Kirpparikäynnit väheni vähitellen
Rakastan kirppareita ja en koskaan tule niissä käyntiä lopettamaan, mutta koska ajatusmaailmani muuttui vuonna 2019 aikana, niin vähensin tuntuvasti kirppareilla kiertelyä. Tein tarkat listat mitä tarvitsen ja lähdin etsimään niitä kirppareilta. Myös kirpparit alkoi muuttua, en enää kiertänyt vain Kierrätyskeskuksia, vaan mukaan alkoi tulla muitakin ja vähitellen Kierrätyskeskuksissa kiertely väheni. Käsityö ja kirpparivaatteet alkoivat muodostaa yhdessä täydellistä vaatekaappia ja ajatus tieni kohti minulle sopivaa vaatekokelmaa nytkäti kunnolla liikkeelle.
Tällä ajatuksella, että kaikki on lempivaatteita halusin pitää loitolla tyhjän vaatekaapin syndroomaa. Tämä ajatus on ollut minulla toimiva ja parasta on se, että kaiken voi yhdistää toisiinsa. Pukeutumisesta tuli hauska leikki ja joka päivä odotti, että saa pukea ihania asuja päälleen.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Krakovan sadepäivän paras löytö
Joskus parhaat löydöt osuvat kohdalle silloin, kun niitä ei edes osaa etsiä. Krakovan sadepäivän paras löytö löytyi tänä kesänä Podgórzesta päivänä, jolloin sääennuste lupasi rajua ukkosilmaa ja ilmassa tuntui koko ajan lähestyvä sade. Lähdimme siitä huolimatta seikkailemaan alueen kirppareille ja päädyin aivan sattumalta pieneen GawKa-myymälään, josta löysin kukallisen bomberin vain 45,17 eurolla.
Krakovan sadepäivän paras löytö
Sääennuste ei varsinaisesti suositellut pitkää kävelyretkeä. Krakovaan oli luvattu rajua ukkosilmaa, ilma oli lämmin ja hieman painostava ja taivas näytti siltä, että jossain vaiheessa päivästä saisimme vettä niskaamme. Mutta Podgórzen kirpparit odottivat.
Yksi asioista, joista pidän Krakovassa eniten, on juuri tällainen seikkaileminen. Ei aina valmiiksi suunniteltua reittiä nähtävyydeltä toiselle, vaan kävelemistä pitkin kaupunginosia, kirppareiden etsimistä ja kiinnostavista ovista kurkistelemista. Koskaan ei oikein tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.
Tällä kertaa emme myöskään tienneet, milloin taivas aukeaisi. Ja aukesihan se. Yhdessä vaiheessa vettä tuli noin kymmenen minuutin ajan aivan järjettömästi. Eteenpäin ei enää tehnyt mieli yrittää, joten päädyimme muiden sateelta paenneiden ihmisten kanssa erään kaupan katoksen alle. Siinä seisoimme vieri vieressä ja katselimme, kuinka kesäinen Krakova katosi hetkeksi vesimassan taakse.
Sitten sade hellitti lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja me jatkoimme matkaa. Lämmin ja sateen jäljiltä märkä Podgórze, kirppareita, pieniä kauppoja ja katuja, joita pitkin kulkiessa ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tulisi vastaan. Juuri sellaisena päivänä löysin GawKan.
GawKa oli minullekin yllätys
Seuraan yleensä varsin tarkasti Puolan käsityömaailmaa. Minua kiinnostavat paikalliset tekijät, pienet merkit, puolalainen design ja tietenkin erityisesti tekstiilit ja vaatteet. Krakovan-matkoillani etsin mielelläni myös sellaisia paikkoja, joita ei välttämättä löydä ensimmäisenä tavallisista matkaoppaista.
Silti GawKa oli minulle täysin tuntematon.
En ollut törmännyt merkkiin aikaisemmin, en ollut tallentanut myymälää kartalle enkä lähtenyt Podgórzeen sitä etsimään. Olimme liikkeellä kirppareiden vuoksi, kun pieni myymälä vain tuli vastaan. Sellaisia löytöjä ei oikein voi suunnitella.
GawKa sijaitsee Podgórzessa osoitteessa Bolesława Limanowskiego 4. Kyseessä on pieni krakovalainen merkki, jonka valikoimaan kuuluu persoonallisia vaatteita ja asusteita. Merkille ovat ominaisia erityisesti värit ja näyttävät kuosit, ja bomberit kuuluvat myös GawKan valikoimaan.
Myymälä itsessään oli juuri sellainen paikka, johon minä helposti ihastun. Se on pieni, ja samassa paikassa myös valmistetaan tuotteita. Tekeminen on siis konkreettisesti läsnä siellä, missä valmiita vaatteita myydään.
Pukuompelijana kiinnitän tällaisiin asioihin varmasti tavallista enemmän huomiota. Minua kiinnostaa vaatteessa aina muukin kuin se, miltä se näyttää henkarissa. Katson materiaaleja, rakennetta ja työn jälkeä. Pienessä tekijävetoisessa paikassa kiehtoo myös se, että vaatteella on kasvot ja syntypaikka.
Myös GawKan omistaja oli aivan ihana nuori nainen, ja kohtaamisesta jäi erityisen lämmin tunne. Ja sitten näin bomberin. Vaalea pohja, suuret kukat, sinistä, vaaleanpunaista ja tummansinistä. Romanttinen kukkakangas ja sporttinen bomber-malli olivat juuri sopivasti ristiriidassa keskenään.
Se näytti minulta. Sitten tuli toinen yllätys. Hinta oli 45,17 euroa. Olin aidosti hämmentynyt.
Suomessa olen tottunut siihen, että pienen merkin paikallisesti valmistetusta tällaisesta takista saisi helposti maksaa yli sata euroa. Nyt seisoin pienessä krakovalaisessa myymälässä, jossa tuotteita myös valmistetaan, ja persoonallinen kukallinen bomber maksoi alle viisikymmentä euroa. Takki lähti tietenkin mukaani.
Takkiin jäi kokonainen päivä
Nyt kun bomber on kotona Suomessa, huomaan ajattelevani sitä vähän eri tavalla kuin tavallista vaateostosta. Se on tietenkin takki. Mutta samalla siihen jäi kokonainen päivä Krakovassa. Kun puen sen päälleni, muistan lämpimän ja painostavan ilman. Podgórzen kadut ja kirppareiden etsimisen. Tummenevan taivaan. Sen kymmenminuuttisen, jolloin vettä tuli niin paljon, että jouduimme muiden ihmisten kanssa pakenemaan kaupan katoksen alle. Ja sen, kuinka sade loppui ja matka vain jatkui.
Ehkä juuri siksi pidän tällaisista päivistä enemmän kuin täydellisesti suunnitelluista ostoskierroksista. Välillä poiketaan reitiltä, välillä sade pysäyttää ja välillä vastaan tulee jotain sellaista, jonka olemassaolosta ei vielä aamulla tiennyt mitään. Sama pätee minusta matkalla tehtäviin ostoksiin.
Olen kuullut monen sanovan, että ulkomailla on mukava käydä samoissa tutuissa liikkeissä kuin Suomessa, koska silloin tietää, mitä saa. Minä ajattelen melkein päinvastoin. Jos olen matkustanut Krakovaan, haluan nähdä, mitä Krakovasta löytyy. En kaipaa matkalta vaatetta, jonka voisin yhtä hyvin ostaa Helsingistä. Minua kiinnostavat kirpparit, pienet liikkeet, paikalliset tekijät ja vaatteet, joihin jää jotain siitä paikasta, josta ne on löydetty.
Ja ehkä tässä on myös yksi syy siihen, miksi Puolan käsityö- ja pienyrittäjäkenttä kiinnostaa minua niin paljon. Pienen paikallisen liikkeen oven avaaminen ei välttämättä tarkoita valtavaa design-hintalappua. Oma GawKa-bomberini on siitä aika hyvä esimerkki: 45,17 euroa vaatteesta, jonka löysin paikallisen tekijän pienestä myymälästä.
*****
Kuvan asussa yhdistin bomberin leveisiin pinkkeihin housuihin (Second Hand Friend, Helsinki). Pinkki poimii takin kukista saman sävyn, kun taas tummansiniset resorit rauhoittavat kokonaisuutta. Kukallinen kangas tekee sporttisesta bomberista aivan jotain muuta kuin perinteisen yksivärisen pilottitakin. Enkä oikeastaan edes välitä siitä, onko bomber juuri tällä hetkellä muodissa. Valkoinen neuletoppi kirkastaa asua (Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto).
Oma tyyli ei minusta synny siitä, että tarkistaa ensin, mitä tällä kaudella pitäisi käyttää. Kiinnostavampaa on löytää vaatteita, joihin reagoi itse. Sellaisia, jotka herättävät välittömästi ajatuksen: Tuon minä haluan pukea omalla tavallani. Ja joskus kaikkein paras matkamuisto ei ole esine, johon on painettu kaupungin nimi. Se voi olla kukallinen bomber pienestä krakovalaisesta myymälästä. Takki, joka maksoi 45,17 euroa ja johon jäi samalla muisto lämpimästä kesäpäivästä, ukkosta odottavasta taivaasta, kaatosateesta ja seikkailusta Podgórzen kaduilla.
Jos olisimme säikähtäneet sääennustetta ja jääneet sisälle, valinneet toisen kadun tai vain kävelleet GawKan oven ohi, minulla ei olisi tätä takkia. Onneksi lähdimme seikkailemaan.
Krakovan sadepäivän paras löytö, löytyy osoitteesta:
GawKa made by hand
Bolesława Limanowskiego 4
30-534 Kraków, Podgórze
GawKan verkkosivut
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lue nämä myös: