Mini treffit dinosaurus sadepäivä
2
Mini treffit, dinosaurus, sadepäivä, kun pienet hetket muuttuvat suuriksi seikkailuiksi, on sydän kiitollinen ja kengät märät. Näin meidän kävi, kun päätimme paeta arkea ja sukeltaa popcorninmakuiseen maailmaan, jossa dinosaurukset kirkuvat ja rakkaus piileskelee kuin Velociraptor nurkan takana.
Mini treffit, dinosaurus, sadepäivä
Jurassic-rakkautta ja popcorn-sotaa -treffit. Mini sellaiset. Ei mitään haute cuisinea tai romanttista viikonloppua Toscanassa (ainakaan vielä, haaveilija kun olen), vaan tavallinen maanantai tai tiistai, jolloin päätetään vain lähteä. Ja niin me lähdettiin, minä ja mies, suoraan Tennispalatsiin, Jurassic World Rebornin kankaille. Elokuvateatterin hämärässä kaikki unohtui, lapset, tiskit, aikataulut, ruuhkavuosien rykimä rytmi. Oli vain popparit (ekstra voi, tietysti), kahisevat karkkipussit ja jännite, jonka vain valtavat CGI-dinosaurukset ja rakastunut nainen voi tuntea.
Elokuva? Ylilyövä, dramaattinen, äänekäs, siis täydellinen. Ja kuinka oikealta tuntuikaan puristaa rakkaan kättä juuri, kun T-Rex nosti päänsä puunlatvojen yläpuolelle. Hymyilin kuin pikkulapsi huvipuistossa. Hän vilkaisi minua salaa, tiedän sen, ja minä tein samoin.
Sateenvarjoton rakkaus
Elokuvan jälkeen emme lähteneet kotiin suoraan, ei tietenkään. Olisi ollut aivan liian… rationaalista. Sen sijaan lähdimme hortoilemaan kohti kotia. Kaduilla leijui sellainen juuri syttyneiden katulamppujen tunnelma, kun maailma on hetkeksi pehmeä. Sellainen taianomainen ilta, jossa ihmiset näyttävät kauniimmilta ja jopa omat käsivarret tuntuvat kevyemmiltä.
Ja juuri silloin se tuli, sade. Ei mikään dramaattinen ukkosmyräkkä tai rankkasade, ei, vaan sellainen hentoinen, kuiskaava kesäsade, joka leikki hiuksilla ja sai meidät hymyilemään kuin idiootit. Ei sateenvarjoa (kuka sellaista nyt muka kantaa heinäkuussa?), mutta ei väliä. Olkapäillä pieniä helmiä, silmäripsissä kosteutta, ja siinä me kävelimme, tai oikeastaan löntystelimme, kohti Faroa.
Faro, vatsat ja sydämet täyteen
Faro on paikka, joka osaa. Se ei yritä liikaa, mutta silti kaikki on kohdillaan. Tuoksut, valo, lautaset, henkilökunta. Astuessamme sisään sade jäi ulos, ja me upposimme siihen tuttuun tunteeseen, kun ruoka on vasta tuloillaan mutta nälkä on jo hellittänyt vain siksi, että on joku jonka kanssa jakaa hetki.
Pöytään saatiin jotain suolaista, jotain makeaa, jotain kuplivaa ja paljon naurua. Oli hetkiä, jolloin katsoin häntä ja mietin, miten tämä kaikki on vieläkin totta. Että meillä on historia, mutta silti hetkiä, jotka tuntuvat ensimmäisiltä. Että hän jaksaa yhä kuunnella, kun puhun kengistä, vintage-pitseistä ja kummallisista unista, joissa asun merihevosen sisällä (true story).
Vatsat täynnä, sydän ylikierroksilla
Kun sitten nousimme pöydästä, kepeästi ja raskaasti samaan aikaan, oli kuin maailma olisi taas vaihtanut väriään. Sellainen kultainen, hehkuva hetki ennen yötä. Sade oli jo tauonnut, mutta kivet jalkojen alla hohtivat kosteina, kuin olisivat nähneet unia.
Me ei kiirehditty. Ei tarvitse, kun on jo perillä, vaikka olisi vielä matkaa kotiin. Kävelimme hitain askelin, sellaisella tavalla, joka on vähän kuin lempeä protesti tätä alati kiiruhtavaa maailmaa vastaan. Vatsat täynnä, sielut vielä elokuvan sykkeessä, sadepisarat hartioilla kuivumassa. Tämä oli meidän mini treffi, joka ei tuntunut lainkaan miniltä.
Mitä rakkaus oikeasti on?
Rakkaus ei ole aina suuria sanoja, huikeita reissuja tai Instagramin täydellisiä kuvia. Rakkaus on sitä, että osataan pysähtyä. Että mennään katsomaan dinosauruksia vaikka viidettä kertaa, koska toinen haluaa. Että syödään liikaa pastaa ja jaetaan jälkiruoka, vaikka molemmat olisivat halunneet syödä sen yksin. Rakkaus on minihetki, joka muuttuu maksimuistoksi.
Näin siis Tennispalatsin leffasalista Faroon, sadepisaroista suudelmiin, ja takaisin kotiin. Tavallinen päivä, mutta sydän muistaa sen kuin se olisi kirjoitettu elokuvan käsikirjoitukseen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja. Ylijäämä muuttuu unelmaksi, Rätti ja lumppu taipuu vaikka röyhelöksi. Rätti ja lumppu -projekti on saanut uutta pöhinää, pörröä ja pari hörhelöä! Kierrätysmateriaalien keskellä on syntynyt ihmeitä: kaksi toppia, joista kumpikin huokuu romanttista kesätunnelmaa, vähän kuin olisi jäänyt jumiin pitsiunelmaan ja se ei haittaa yhtään.
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Rätti ja lumppu -projekti on edennyt, eikä ihan hissukseen. Täällä on ompelukone surissut siihen malliin, että naapuri kysyi jo, olenko perustanut teollisen tuotannon autotalliin. (Vastaus: ehkä vähän.) Ylijäämämateriaaleista on nimittäin syntynyt sellaista kauneutta, että ihan piti pysähtyä hetkeksi ihastelemaan omaa kättensä jälkeä, ja nauraa sille, kuinka yhdestä entisestä yöpaidasta ja kahdesta kangastilkusta tuli päivänvaloa kestävää muotia. VillaNannan ompelupöydällä on siis käynyt kuhina, eikä vain langat ole menneet solmuun, vaan myös ideat!
KUN KAKSI VAATETTA RAKASTUU: SYNTYY HAME
Yksi tämän viikon suurista iloista oli hame, joka syntyi kahden vaatteen kohtaamisesta. Tiedättehän, kun jotkut vaatteet ovat olleet kaapissa vähän liian kauan, eikä kumpaakaan tee mieli heittää pois, mutta käyttöön ne eivät enää mene. Niille käy vähän kuin vanhalle avioparille: ne tarvitsevat jotain uutta kipinää.
No, minä päätin yhdistää ne. Leikkasin, sommittelin, surautin, ja kas! Syntyi hame, joka tuntuu enemmän itseltäni kuin kumpikaan alkuperäinen vaate koskaan teki. Hameessa käytin kaavana Lotta Jansdotterin Everyday Patterns -kirjan mallia, joka on yksi suosikeistani. Selkeä, monikäyttöinen, ja juuri sopivan “tee-se-itse mutta tyylillä” -henkinen, jonka nimi pitäisi kyllä vaihtaa muotoon Magic Happens Here.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, ettei uuden vaatteen tarvitse tarkoittaa uutta kangasta. Se voi tarkoittaa vain uutta tapaa katsoa vanhaa.
Sitten tulivat hatut
Jep, juuri ne hatut. Kalastajahattuja on syntynyt sellaista tahtia, että kohta koko naapurusto on valmiina niin sieneen kuin festareille. Nämä hatut eivät kalasta kalaa, vaan katseita, ja lisää on tulossa, joten pysy kanavalla (tai langalla)! Kalastajahatut, tuo ysärin kiistanalainen lahja maailmalle, ovat kokeneet yllättävän paluun. Ja arvatkaa mitä? Ne näyttävät itse asiassa aika hyvältä! Ainakin silloin, kun ne tekee vanhoista verhoista, rikkinäisestä paidasta ja vähän liikaa palvelleesta kangaskassista. Hattujen kaavat voi tulostaa Käsityökekkerit blogista ilmaiseksi.
ROMANTIIKKAA; KIERRÄTYSTÄ JA ILOA
Jos pitäisi kuvata tämän viikon luomuksia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti romanttinen. Mutta ei sellainen lipevän hempeä romantiikka, vaan vähän rosoinen, elämänmakuinen, tilkkutäkkimäinen romantiikka. Sellainen, joka syntyy siitä, että annetaan vanhalle mahdollisuus olla taas kaunis, vähän niin kuin kukkapurkki, joka kasvaa halki ruosteen.
Sain synnytettyä myös kaksi toppia. Mutta ei mitä tahansa toppia! Nämä ovat hörhelöisiä, romanttisia ja juuri sellaisia, joita voi käyttää sekä piknikillä että parvekkeella, riippuen siitä, kumpi on lähempänä. Pehmeät sävyt, hulmuavat reunat ja se ihana tunne, kun tietää ettei tämä vaate ole maksanut luontoäidille mitään ylimääräistä, sehän on jo melkein muotimanifesti! Kaavat löytyivät Mekkotehdas 2 -kirjasta.
Mitä seuraavaksi?
Tässä vaiheessa projektia tuntuu siltä, että rätti ja lumppu eivät ole vain materiaaleja, vaan asenteita. Kun antaa kangaspaloille uuden elämän, syntyy jotain paljon enemmän kuin vain vaate. Syntyy tarina. Röyhelöinen, värikäs ja vähän vinksahtanut tarina, ihan kuin elämä itse. Seuraavaksi suunnitteilla on vielä lisää kesävaatteita, ehkä mekko tai pari (tai viisi), ja tietysti jatkan kalastajahattujen tehtailua. Jos sinulla on nurkissa lojuvia vaatteita, joita et enää käytä, ne voivat olla minun seuraavan projektini tähtiä. Rätti, lumppu ja ripaus VillaNannaa, se toimii!
Rätti ja lumppu -projekti on ollut mulle paljon muutakin kuin ompelua. Se on ollut leikkiä, tarinoita, uusia alkuja ja paljon kahvia. Ja ehkä pieniä naurunpurskahduksia, kun jokin osa meni ensin väärin päin ja sitten vielä toisenkin kerran. Mutta sehän on osa viehätystä: mikään ei ole täydellistä, ja juuri siksi se on niin paljon aidompaa. Kiitos, kun seuraat mukana VillaNannan matkaa rättien ja romantiikan maailmassa. Tästä tulee hyvä kesä, vähän hörhelöinen, vähän hattumainen ja ihan täysin meidän näköinen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: