Vessakriisi juna ja Zakopanen jäätelö
22
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö, kuulostaako seikkailulta? Niin se olikin, mutta ei aivan sillä tavalla kuin olin kuvitellut. Matkan oli määrä olla rauhallinen linja-automatka Tallinnasta Zakopaneen, läpi Baltian ja Puolan, mutta todellisuus oli kaikkea muuta: kastumista, pahoinvointia, täyteen ahdetun ykkösluokan junavaunun tuskaa, ja lopulta riemua yhdessä jäätelöpallossa. Tämä on tarina, joka on kirjoitettu märissä sukissa ja kuivalla huumorilla. Tervetuloa mukaan!
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö
Yhden naisen näytelmä siitä, kuinka ei-niin-suunniteltu matka Tallinna–Zakopane voi yllättää… vatsaa myöten.
MATKA KOHTI JÄÄTELÖÄ
– yhden naisen näytelmä neljässä näytöksessä ja yhdessä rankkasateessa –
Kirjoittanut: Villananna
Näytös 0,5 : Märkiä matkalaukkuja ja valuvia sukkia (Tallinnan satama, tihkusade muuttuu hiljalleen vaakasuoraksi kaatosateeksi)
- MINÄ: Itsepäisesti: ”Se on vain puolitoista kilometriä. Eihän me nyt taksia oteta!”
- MIES: Vielä toiveikkaana: ”Kävely tekee hyvää ennen istumista. Raitis ilma ja kaikkea.”
(10 minuuttia myöhemmin olemme läpimärkiä. Sukkani lätisevät kengissä. Takki ei pidä vettä. Lämpimät vaatteet vettyvät kuin matkalaukkuun unohtunut villasukka. Tallinnan kadut näyttävät entistä harmaammilta. Kun näemme linja-autoaseman, se hohtaa kuin keidas.)
Näytös I: Suuri Seikkailu Alkaa (Tallinnan linja-autoasema, odotushuoneessa tuoksuu märkä villapaita ja ylikypsä kahvi)
- MINÄ: Huokaisee: ”Jos tää mun huivi haisee enää pahemmalta, se kävelee ulos itse.”
- MIES: Tarkistaa aikataulun: ”Kohta mennään. Tunnin päästä olemme jo Latvian puolella.”
KAIUTIN
Kylmällä koneäänellä: ”Lähtö portilta kolme. Matka Tallinna–Zakopane alkaa nyt.”
(Nousu bussiin. Penkit ovat siedettävät. Viltti, korvatulpat, hengähdys. Matka voi alkaa… hetkeksi.)
Näytös II: Liettuan rajalla kadotettu ihmisarvo (Keskiyö, jossain Liettuan rajalla, linja-auto keinuu kuin pahoinvoiva laiva)
- MINÄ: Vatsaa pidellen: ”Se laivalla syöty leipä… se on nyt vihollinen.”
- VESSANPÖNTTÖ: Metallisen julmana: ”Me tapaamme taas. Ota aikaa.”
- MINÄ: Nyyhkien: ”En enää halua tätä elämää. Enkä tätä linja-autoa. En ainakaan sen vessaa.”
- MIES: Lempeästi: ”Jaksatko Varsovaan asti?”
- MINÄ: Päättäväisesti: ”En astu enää yhteenkään bussiin. Haluan junaan. Junassa voi seisoa, halata käytävää ja hengittää uutta ilmaa.”
Näytös III: Ensiluokkainen kaaos (Varsovan juna-asema, aamu sarastaa, silmät ovat punaiset ja sielu kireä kuin vetoketju väärässä kolossa)
- MIES: Toiveikkaasti: ”Meillä on istumapaikat. Ensimmäisessä luokassa.”
- MINÄ: Toivo herää: ”Ykkösluokka? Oi kyllä. Hiljaisuus, teen tarjoilu, ehkä jopa pieni liina pöydällä.”
(Totuus lyö kasvoille ovella. Ensimmäinen luokka on tukossa. Ihmiset seisovat, reppuja joka paikassa, joku istuu meidän paikoillamme. Syntyy epäuskon hiljaisuus.)
- MINÄ: Järkyttyneenä: ”Tämä ei ole posliinikuppien paratiisi. Tämä on… käytävälabyrintti.”
- MIES: Yrittää puhua istujan kanssa. Turhaan.
ISTUJIEN MAMMA
- Jämäkästi, puolaksi: ”Täällä on vauva. Me ei siirrytä.”
(Lopulta saamme paikat. Puolikkaat. Polvi toisen kyljessä, kyynärpää poskessa. Junassa on lämmin, tukala ja äänekäs. Mutta meillä on istumapaikat. Ja paljon tahtoa selvitä.)
- MINÄ: Virnistää jo kuivasti: ”Tämä on ensiluokkaista… traumaattisesti.”
Näytös IV: Jäätelön Voima
(Zakopane, aurinko paistaa vuorten yllä, ilma on raikas ja kirkas)
- MINÄ: Katselee tötteröä varoen: ”Entä jos tämäkin kostautuu?”
- MIES: Kannustavasti: ”Yksi pallo. Pienin mahdollinen.”
(Hiljaisuus. Suullinen. Ei mitään tapahdu. Ei närästystä, ei mahalaukun protestia. Vain… maku.)
- MINÄ: Hymyillen, silmät kirkastuen: ”Se oli vain… jäätelö.”
(Toinen suullinen. Haitarimusiikki kantautuu torilta. Elämä on jälleen makeaa, ja sulamatonta.)
Loppusanat
Matka ei ollut sitä, mitä tilasin, mutta ehkä juuri siksi siitä tuli unohtumaton. Sade, vatsavaivat, ykkösluokan kaaos… ja silti: me pääsimme perille. Zakopanessa sain jäätelöni ja hetkeksi rauhan. Vinkki sinulle, joka harkitset bussimatkaa: ota mukaasi huumorintajua, varasukat ja junalippu, ykkösluokkaan, jos uskallat.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Roskasta romantiikkaa
Mikä ihana tapa sekoilla luovasti, roskasta romantiikkaa: junk journal -kortti hurmaa! Tämä ei ole askartelua. Tämä on elämys. Tämä on terapian, kahvin ja kimaltavan sekamelskan liitto.
Roskasta romantiikkaa: junk journal -kortti hurmaa!
Voiko kahvipussin reunasta, käytetystä nuottivihosta tai vanhasta meikkilehden sivusta syntyä jotain niin liikuttavaa, että sydän hypähtää pienestä? Kyllä voi. Tervetuloa junk journal -maailmaan, siihen paperinpölyiseen, pitsinrepaleiseen todellisuuteen, jossa jokainen repeämä kertoo tarinaa. Tämän päivän projektina syntyi interaktiivinen kortti pahvista, joka sai uuden elämän värien, tekstuurien ja toistensa yli liimautuvien muistojen kautta.
Kortin pohjana on täysin kierrätetty pahvi, jonka päälle on rakennettu kerros kerrokselta tarina. Mustavalkoinen pilkkunauha, nuottipaperin nostalgia ja pinkin paperin uhkea herkkyys sulautuvat niin, että tekisi mieli kehystää koko kortti seinälle. Interaktiivisuus syntyy taskuista, väliin sujautetuista salaisuuksista ja käännettävistä osista, pieniä yllätyksiä jokaiselle, joka kortin avaa.
Tämä ei ole pelkkä askartelu. Tämä on vastaisku massatuotannolle. Tämä on rakkauskirje hitaalle elämälle, sille että kauneus ei vaadi kiiltoa vaan kerroksia. Jokainen pala paperia, jokainen pitsinpalanen on kerätty kuin aarteita: vanhoista kirjekuorista, kirpparilta löytyneistä nuottivihkoista, äidin vintiltä pelastetusta kirjepaperista. Roskasta tuli runoutta.
Junk journalin huumaa
Junk journal -kortin tekeminen on kuin olisi pieni taikuri, joka saa rikkinäisenkin näyttämään satumaiselta. Samalla saat tehdä juuri niin suurieleisesti tai minimalisesti kuin haluat. Minun maailmassa tietenkin yli on juuri sopivasti. Yhdistetään mustaa kahviservettiä, Barbien 60-luvun mainoskuvaa ja herkän vaaleanpunaista paperia niin, että silmät loistavat ja sormet syyhyävät.
Ja se tunne, kun saat ojentaa tämän kortin jollekulle: ”Olet minulle tärkeä.” Ei printtipainoa, ei massapostitusta. Vaan pala sinua, roskista syntynyt runollinen kauneus. Junk journal ei ole trendi. Se on elämäntapa, jossa mikään ei ole roskaa, kaikki on mahdollisuus. Ja se, jos mikä, tekee tästä harrastuksesta suorastaan vastustamattoman.
Ja näiden tekeminen vie suoraan kohti ihanaa flow-tilaa, sitä tilaa, jota rakastan kun ompelen tai neulon. Myös tämä johtaa siihen tilaan, kuulet vain paperin kahinaa, sen pienet sanat, jotka kuiskuttaa korvaan mihin haluaa asettua kortissa tai kirjassa
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: