Hanko, kesäinen Hanko, sinne me eilen lähdimme pienelle ajelulle. Katsomaan miten Hanko on muuttunut vuosien saatossa. Olen siellä vieraillut viimeksi 1985 äitini ja isoäitini kanssa. Tosin, en kyllä muista siitä reissusta muuta kuin, että käytiin siellä. Äiti kertoi, että käytiin samalla myös Tammisaaressa, siitä taas ei ole mitään muistikuvaa.

Hanko, kesäinen Hanko

Merisavu oli nielaissut koko itäsataman, kun saavuimme päivällä Hankoon. Tarkoitus oli vain hengailla ja käydä Rakkauden polulla piipahtamassa ja tietenkin nauttia ruokapöydän antimista. Matka loppui kuitenkin aika nopeasti, sillä miehellä oli viikolla mennyt olkapää sijoiltaan ja kipu alkoi vaivata kovasti ja viimeinen naula lyötiin arkkuun, kun metsäreitillä Härdellin kimppuun kävi hyttyset. Poika kun on allerginen pistiäisille, niin pistojäljet pullistuivat suuriksi ja olo oli kaamea. Ei auttanut mikään helpotus, kotiin oli lähdettävä. Härdelli nukahti matkalla, mikä oli oikein hyvä asia.

Mutta sitten iloisiin asioihin. Vaikka merisavu oli nielaissut koko sataman, niin lämpöä kyllä piisasi, ihmisiä virtasi joka puolella. Päivän kohokohta oli tietenkin Ravintola Makasiinin juhannus päivällinen. Itse halusin kiertää kirppareita, mutta ne sitten jäi, kun lähdettiin niin myöhään Helsingistä liikkeelle. Leirihommat vielä vähän väsytti minuakin.

Yksi asia ällötti ja se oli se, että karavaanarit kävivät tarpeillaan näköalapaikan alla, josta on suora näkyvyys heidän toiminnoilleen ja kun se tarpeilla käynti ei riittänyt, niin heiteltiin vessapaperit pitkin luontoa. Ällöttävää!

Ravintola Makasiini

Ravintola Makasiini avattiin vuonna 1999 vanhaan rantamakasiiniin, näin kertoo heidän kotisivut. Tavoitteena on myös saada lähituotettua ruokaa tarjolle, mikä sopii meidän ajatukseen hyvin. Sisustus sopii loistavasti merelliseen maailmaan ja sisustus myös kunnioittaa vanhaa. Miljöö on varsin ihana ja kun ulkopuolella käveli katua pitkin, tuli hiukan sellainen fiilis kuin olisi Visbyssä.

Aina kun lähtee lyhyellekin reissulle, kannattaa varata pöytä valmiiksi sieltä mistä haluaa. Näin varmistaa sen, että tosiaan pääsee kyseiseen ravintolaan. Ihan viime tinkaan ei kannata tosin sitä jättää, ettei pöytä mene sivu suun. Me saimme nippa nappa pöydän varattua edellisellä viikolla, silloin jo aikoja oli enää vain muutama. Tosin meille sopi hyvin tuo kello 15.00 kattaus.

Ravintola maksiini on ihana paikka, henkilökunta pitää todella hyvää huolta asiakkaista ja ruoka maistuu erittäin hyvälle, kelpaa siis vähän ronkeliinkin makuun. Meille kerrottiin merisavusta, joka on haihtumissumun muoto. Merisavua muodostuu silloin kun ilman ja veden lämpötilaero on vähintään 15 astetta. Ihanaa nippelitietoa ja oppi uuden terminkin.

Lisää voit lukea Ravintolan omilta sivuilta, klikkaa tästä.

Seikkailu Hangossa

Koska vierailu jäi niin lyhyeen, emme juuri päässeet tutustumaan Hankoon kuin hyvin pieneen osaan. Ihmisiä oli paljon joka puolella, juhannusta kuitenkin vietettiin aika rauhassa. Iloisia ihmisiä siellä täällä ja perheitä piknikillä kallioilla ja rannalla. Tänä vuonna ei Hangossa juurikaan juhannusjuhlia järjestetty, kaikki oli ilmoitettu peruutetuiksi. Olisikin kiva joskus nähdä Hangon juhannusjuhlat. Vaikka kunnon juhlat olivat unohdettu, niin oli kiva katsella juhlivia ihmisiä, omat kemut ja omat hauskat hetket riitti.

Mutta tosiaan reissu loppui nopeasti kun mentiin metsään ja kallioille tepastelemaan. Ehkä ensi kerralla pääsen sitten tutustumaan Hangon second Hand -tarjontaan sekä vähän nähdä kaupunkia muutenkin, eikä vain ranta-aluetta, joka on muuten aivan ihana. Tällaiset lyhyet piipahdukset ovat kivoja, koska se jättää nälkäiseksi. Kotimatkalla muisteltiin viime vuoden road trippiä Raaseporissa, ihana Tammisaari sekä Raaseporin linnanrauniot ja Fiskarsin ihana kylä.

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Treffit pitkästä aikaa, vihdoinkin kahdestaan. Parisuhteen yhteinen aika, mitä se on? Syötävää? Miksi tällaista yhteistä aikaa pitää olla ja mitä silloin tehdään? Eikö aviopari ole aina yhdessä, kun ovat kerran saman katon alla?

Treffit pitkästä aikaa

Me olemme olleet 15 vuotta naimisissa ja liitto olisi kaatunut kauan sitten, jos me ei oltaisi voitu koskaan olla kahdestaan. Yhteistä tekemistä ilman lapsia on vaalittava ja tehtävä välillä jotakin aikuisten juttuja, ei vain mennä lasten menoja. Pitää muistaa myös omaa puolisoaan. Tosin me emme ole koskaan oltu siinä tilanteessa, että olisimme olleet vain me kaksi, minullahan oli jo kaksi pientä lasta kun mieheni tuli kuvioihin mukaan. Hän oli myös hyvin nuori, vain 23 vuotias, kun menimme naimisiin, minä taas olin 33 vuotias kahden lapsen äiti.

Mieheni hyppäsi siis suoraan syvälle perhe -elämään kun menimme naimisiin. Se oli kovaa oman paikan etsimistä, mutta hyvin voitettiin esteet ja tässä nyt ollaan. Isoimman haasteen edessä, nimittäin koronan. Koronan aikana on monet parisuhteet päättyneet ja ihmiset ovat eronneet, syitä on varmasti monia ja varmasti ihan oikeita päätöksiä. Myös meille korona on aiheuttanut haasteita ja isoja muutoksia elämäämme. Siksi parisuhdetta on huollettava nyt paljon.

Treffeille lompsis

Yksi meidän tapa parantaa suhteen laatua, on mennä treffeille, erilaisille treffeille. Tällä kertaa suunnistimme Helsingin keskustaan, Töölönlahden rannalle kävelemään ja siitä nauttimaan kuoharia sekä lämpimäisiä Cafe Taideterassille. Ei sen tarvitse siis olla mitään niin ihmeellistä, tämäkin on ihana kun katselee ympäristöä ja on silti omassa maailmassaan. Ilma oli aivan ihana ja nähtiin Töölönlahtea vähän eri kohdasta. En nimittäin ole koskaan siinä kohtaa lahtea pyörinyt, missä nyt olimme.

Oli kiva unohtaa hetkeksi arki kunnolla, ei lapsia, ei työtä, ei yhtään mitään. Vain me kaksi. Elämme mieheni kanssa niin eri kellon aikaan, että useasti meillä on tilanne se, että näemme toisiamme viikolla erittäin vähän, vain muutaman tunnin ja silloinkin olemme aika väsyneitä, että molemmat ovat lähinnä koomassa jossain nurkassaan. Siksi tällaiset irtautumiset ovat tärkeitä. Välillä pidempään ja välillä riittää muutama tunti.

Minun koronamekkoni

Pakko on kertoa vielä mekostani, jonka laitoin päälleni treffeillemme. Ensimmäinen koronakevät oli minulle aika raskas siinä mielessä, että silloin sulkeutui kaikki kirpparitkin ja jotenkin meikäläisellä meni aivot ihan solmuun siitä asiasta ja paniikin omaisesti sitten kävin ostamassa muutaman kerran vaatteita uutena. Se oli vain se muutama kerta mutta sekin muutama oli ihan liikaa minulle. En kuitenkaan näitä vaatteita meinaa jakoon laittaa, vaan käytän ne loppuun. Nämä vaatteet tosin on laitettu muista vaatteista hiukan erikseen ja nimetty korona vaatteiksi. Ostin siis pari mekkoa, housut sekä paidan ja parit kengät. Korona vaatteita.

Tämä ihana mekko tuntui olevan sopiva tähän menoon, mekon kanssa sopi hyvin maiharini, joissa olen koko talven kulkenut. Ihan parhaat popot ikinä. Ja minireppu keikkumaan selkään. Menoasu on täydellinen. Tällaiset mekot ovat minun ihan lemppareita.

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Helsingin helmi Cafe Taideterassi