Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
0
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia, pieniä hetkiä elämästä. Oli ne sitten suuria taikka pieniä. Tämä postaus on kaikkea muuta kuin siloteltu, se on läjä kuvia, joiden takaa löytyy jokaisesta oma tarina, mutta kaikkia tarinoita emme voi niin vain kertoa, varksinkin kun ne unohtuu arjen jalkoihin. Mutta jokaisella kuvalla on oma merkitys, oma ajatus.
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
Oletko koskaan katsonut kännykkäsi kuvavirtaa ja huomannut, että siellä on enemmän kuvia kahvikupista kuin itsestäsi? Tai mallinukesta, joka on saanut uuden nahkan mutta silti seisoo olohuoneessa kuin outo sukulainen? Tervetuloa minun arkeeni, tänään puhutaan räpsyistä, niistä elämäni sekasikiöistä, jotka eivät mahdu asukuva tai sisustusvinkki -laatikoihin, mutta ovat juuri siksi kaikkein rehellisimpiä.
Kirpparille lähtevä identiteetti
Ensimmäinen räpsy:
- kasallinen vaatteita, jotka lähtevät kirpputorille. Entisiä minä-kuviani, joihin en enää mahdu, fyysisesti tai henkisesti. Osa niistä on ollut mukana blogin asukuvissa joskus 2012, kun luulin olevani tyyli-ikoni. (Spoiler: en ollut.) Mutta niissä on silti tarinoita, lankanyppyjä, joiden syntyhetki liittyy johonkin tärkeään tai turhaan. Kierrätys ei ole vain ekologinen teko, se on myös irtipäästämisen rituaali.
Takkutukka ja lankaläjä
Toinen räpsy:
- minä, takkutukka ja silmät ristissä, lanka kasana sylissä. Ei, tämä ei ole estetiikkaa. Tämä on elämää. Olenko ainoa, jonka “luova kaaos” tarkoittaa käytännössä sitä, että sohva on lankojen hautausmaa ja kahvikuppi on unohtunut neuleen alle? Käsityöt ovat ihania, mutta joskus ne myös hajoavat käsiin, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Seuraava projekti on jotain, mistä “puukottaa kirjasta” tulee ehkä saamaan uuden merkityksen… Mutta totuus on, että kasa on kaukana langasta.
Mallinuken uusi nahka
Kolmas räpsy:
- mallinukke, joka sai uuden päällisen. Näyttää vähän siltä kuin se olisi herännyt henkiin tai joutunut epäonnistuneeseen makeover-ohjelmaan. Mutta tiedätkö mitä? Siinä se seisoo ylpeänä. Jos mallinukke voi saada toisen mahdollisuuden, ehkä me kaikki voimme. Ehkä uusi pinta ei muuta sisältöä, mutta se antaa luvan katsoa itseä uusin silmin.
Päivän asu, mutta ei sillä tavalla
Neljäs räpsy:
- päivän asu, mytyssä sängyllä. Tämä ei ole mikään #ootd vaan ehkä #todaysmess. Elämä ei aina jaksa poseerata, ja hyvä niin. Vaatteet kertovat tarinan silloinkin, kun ne eivät ole päällä, joskus juuri silloin. Tiedätkö tunteen, kun farkut ja neule makaavat vierekkäin sängyllä kuin väsynyt pariskunta? Niin minäkin joskus.
Kahvia, croissant ja geisha, elämän kolminaisuus
Viides ja kuudes räpsy:
- kahvikuppi, croissant, geishaleivos. Pöytä, johon on kaatunut sekä maitoa että ajatuksia. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin elämä tuntuu hetken verran elokuvakohtaukselta. Tai ainakin hyvältä mainokselta. Kaikki ei tarvitse tarkoitusta, joskus se vain on. Ja se riittää.
Lopuksi:
- räpsyt eivät ole epäonnistuneita kuvia, ne ovat aitoja.
Jos odotat viimeisteltyä sisältöä, tämä ei ole se postaus. Tämä on pala elämää. Villanannan näköinen, vähän takkuinen, vähän provosoiva, mutta täysin totta. Räpsyt ovat muistiinpanoja arjen reunalta, muistutuksia siitä, että elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kuvauksen arvoista. Ja hei, jos joku kysyy, miksi julkaisit kuvan ruttuisesta paidasta ja vanhasta mallinukesta, voit sanoa: “Koska se kertoo enemmän minusta kuin täydellinen flatlay koskaan voisi.”
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Katutyyliä VillaNannan tapaan
Farkkujen yhteissielu löytyy ilmaisosastolta, siitä tulee katutyyliä VillaNannan tapaan. Joskus tarvitaan erilainen rakkauden tango, jotta saadaan rakennettua katutyyliä edullisesti ja näyttävästi. Jotain mitä ei ihan heti tule vastaan joka nurkassa.
katutyyliä VillaNannan tapaan
Kaikki alkoi siitä, kun löysin omat farkkuni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jep, ne ihanat paikat, joissa tuntuu kuin aika pysähtyisi ja pölykin olisi osa sisustusta. Farkut olivat kulahtaneet, vähän liikaa 2000-lukua ja juuri sopivasti ”ehkä tästä vielä saa jotain”. Ja sainhan minä, klorittia kehiin, vähän sormituntumaa ja voilá! Syntyi alku uuden aikakauden lempifarkuilleni. Sitä en vielä tiennyt, että mieheni vanhat, rikkoutuneet farkut tekisivät saman palveluksen, kunhan vain antaisin niille uuden mahdollisuuden. Silloin välähti: entä jos me yhdistetään nämä farkut? Kirjaimellisesti. Ja niin me tehtiin. Kaistale sinne, pala tänne, saumaa, siksakkia ja ihan vähän tuskanhikeä. Mutta nyt niistä on tullut jotain, mitä ei löydy mistään kaupasta: farkut, jotka on meistä molemmista tehty.
Asu, jolla on tuhat sanaa
Body, joka kuljettaa auringon Kaliforniasta
Farkkujen seuraksi kaipasin jotain, joka ei kilpaile mutta kantaa. Ja koska olen minä, niin tietenkin löysin punaisen Adidaksen bodyn Abbot Kinney Boulevardilta Losista. Siellä oli kuuma, oli hyvä kahvi ja body alessa. Merkki on mulle muutenkin rakas, se on kuin muodin lohtupeitto, aina uskollinen ja sopivasti retro.
Vintage-Adidas UFFista, Fredasta suoraan sydämeen
Body kaipasi kerrosta, ja se löytyi ihan täältä kotoisasta Fredan UFFista. Tämä sininen Adidaksen vintage-verkkatakki oli kuin suoraan jostain 80-luvun juoksukisoista, ja se sanoi minulle hennoin polyesterin kuiskauksin: ”ota minut mukaan.” Ja minä otin. Onneksi otin.
Itsetehty virkattu laukku, boheemi statement
Joskus tekee mieli ostaa, mutta joskus tekee mieli vaan virkata se itse. Niinpä laukku syntyi omista sormista, kotisohvalla, Netflix taustalla ja teekuppi kädessä. Lanka on chenilleä ja muoto täysin intuitiivinen, sellainen boheemi möykky, joka toimii yllättävän hyvin kaiken kanssa. Ohje löytyy TikTokista: Sofia Tivinen luoma ihanuus.
Kenkävalinta: Hilfiger ja Humppila, ei kompromisseja
Lopullinen silaus? Tommy Hilfigerin lenkkarit, jotka bongasin Humppilan Kenkämaailmasta. Kyllä, se paikka, josta luulet löytäväsi vain mummokenkiä ja työjalkineita, mutta sitten, BAM, punavalkoiset unelmat suoraan alerekiltä. Ne ovat mukavat, uskolliset ja antavat tälle räväkälle asulle juuri sopivasti sporttisen silauksen.
Miksi tämä asu toimii – vinkit omaan tyyliin
Tässä asussa kuljen kaupungilla kuin katumuodin kapinallinen, jonka jokaisella vaatekappaleella on tarina. Farkut kantavat kahden ihmisen jalanjälkiä, body muistoa Kalifornian auringosta, takki huokuu vintage-viboja ja laukku sanoo ”minä tein tämän”. Onko tämä muotia? En tiedä. Onko tämä minua? Kyllä on.
Miksi tämä asu toimii?
Koska se on kestävä, persoonallinen ja täynnä tunnetta. Tässä yhdistyy kierrätysmuoti, käsityö, vintage-löydöt ja ripaus Los Angelesin katufiilistä. Eikä unohtamatta tärkeintä: tässä asussa on tarina ja tarina, jos mikä, tekee tyylistä merkityksellisen.
Koko look: urbaani, kierrätetty ja täysin oma
Tee itellesi: vinkit mun tyyliin
- Etsi ilmaisosastoilta: Survo farkut ja vaatteet ihailtavaksi uuteen elämään.
- Klorinpesu tuunaamaan väriä ja tunnelmaa.
- Yhdistä eri tarinat: Voisiko kahdesta vaatteesta tulla yksi?
- Löydä vintage-aarteet UFFista tai kirppiksiltä: ne voivat olla juuri se puuttuva pala.
- Tee itse joko laukku, korvikkeet, hattu: DIY on statement.
- Älä aliarvioi kenkiä: löydöt yllättävät.
Loppusanat VillaNanna-hengessä
Jos jotain olen oppinut, niin sen, että vaatteet eivät ole vain vaatteita. Ne ovat tarinoita, tunteita ja tyyliä. Kun kaikki nämä elementit kohtaavat, farkkutuunauksen, vintage fiiliksen, DIY-laukun ja kengät, syntyy kokonaisuus, joka on uniikki, kestävä ja uskomattoman hauska.
Jos tämä inspiroi sua, lähde messiin! Käy ilmaisosastolla, kloraa vähän, liimaa palat yhteen siksakilla, käy UFFissa, virkkaa hiukan ja tee se oma tyylisi.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: