Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
0
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja. Ylijäämä muuttuu unelmaksi, Rätti ja lumppu taipuu vaikka röyhelöksi. Rätti ja lumppu -projekti on saanut uutta pöhinää, pörröä ja pari hörhelöä! Kierrätysmateriaalien keskellä on syntynyt ihmeitä: kaksi toppia, joista kumpikin huokuu romanttista kesätunnelmaa, vähän kuin olisi jäänyt jumiin pitsiunelmaan ja se ei haittaa yhtään.
Romanttisia toppihörhelöitä ja kalastajahattuja
Rätti ja lumppu -projekti on edennyt, eikä ihan hissukseen. Täällä on ompelukone surissut siihen malliin, että naapuri kysyi jo, olenko perustanut teollisen tuotannon autotalliin. (Vastaus: ehkä vähän.) Ylijäämämateriaaleista on nimittäin syntynyt sellaista kauneutta, että ihan piti pysähtyä hetkeksi ihastelemaan omaa kättensä jälkeä, ja nauraa sille, kuinka yhdestä entisestä yöpaidasta ja kahdesta kangastilkusta tuli päivänvaloa kestävää muotia. VillaNannan ompelupöydällä on siis käynyt kuhina, eikä vain langat ole menneet solmuun, vaan myös ideat!
KUN KAKSI VAATETTA RAKASTUU: SYNTYY HAME
Yksi tämän viikon suurista iloista oli hame, joka syntyi kahden vaatteen kohtaamisesta. Tiedättehän, kun jotkut vaatteet ovat olleet kaapissa vähän liian kauan, eikä kumpaakaan tee mieli heittää pois, mutta käyttöön ne eivät enää mene. Niille käy vähän kuin vanhalle avioparille: ne tarvitsevat jotain uutta kipinää.
No, minä päätin yhdistää ne. Leikkasin, sommittelin, surautin, ja kas! Syntyi hame, joka tuntuu enemmän itseltäni kuin kumpikaan alkuperäinen vaate koskaan teki. Hameessa käytin kaavana Lotta Jansdotterin Everyday Patterns -kirjan mallia, joka on yksi suosikeistani. Selkeä, monikäyttöinen, ja juuri sopivan “tee-se-itse mutta tyylillä” -henkinen, jonka nimi pitäisi kyllä vaihtaa muotoon Magic Happens Here.
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, ettei uuden vaatteen tarvitse tarkoittaa uutta kangasta. Se voi tarkoittaa vain uutta tapaa katsoa vanhaa.
Sitten tulivat hatut
Jep, juuri ne hatut. Kalastajahattuja on syntynyt sellaista tahtia, että kohta koko naapurusto on valmiina niin sieneen kuin festareille. Nämä hatut eivät kalasta kalaa, vaan katseita, ja lisää on tulossa, joten pysy kanavalla (tai langalla)! Kalastajahatut, tuo ysärin kiistanalainen lahja maailmalle, ovat kokeneet yllättävän paluun. Ja arvatkaa mitä? Ne näyttävät itse asiassa aika hyvältä! Ainakin silloin, kun ne tekee vanhoista verhoista, rikkinäisestä paidasta ja vähän liikaa palvelleesta kangaskassista. Hattujen kaavat voi tulostaa Käsityökekkerit blogista ilmaiseksi.
ROMANTIIKKAA; KIERRÄTYSTÄ JA ILOA
Jos pitäisi kuvata tämän viikon luomuksia yhdellä sanalla, se olisi ehdottomasti romanttinen. Mutta ei sellainen lipevän hempeä romantiikka, vaan vähän rosoinen, elämänmakuinen, tilkkutäkkimäinen romantiikka. Sellainen, joka syntyy siitä, että annetaan vanhalle mahdollisuus olla taas kaunis, vähän niin kuin kukkapurkki, joka kasvaa halki ruosteen.
Sain synnytettyä myös kaksi toppia. Mutta ei mitä tahansa toppia! Nämä ovat hörhelöisiä, romanttisia ja juuri sellaisia, joita voi käyttää sekä piknikillä että parvekkeella, riippuen siitä, kumpi on lähempänä. Pehmeät sävyt, hulmuavat reunat ja se ihana tunne, kun tietää ettei tämä vaate ole maksanut luontoäidille mitään ylimääräistä, sehän on jo melkein muotimanifesti! Kaavat löytyivät Mekkotehdas 2 -kirjasta.
Mitä seuraavaksi?
Tässä vaiheessa projektia tuntuu siltä, että rätti ja lumppu eivät ole vain materiaaleja, vaan asenteita. Kun antaa kangaspaloille uuden elämän, syntyy jotain paljon enemmän kuin vain vaate. Syntyy tarina. Röyhelöinen, värikäs ja vähän vinksahtanut tarina, ihan kuin elämä itse. Seuraavaksi suunnitteilla on vielä lisää kesävaatteita, ehkä mekko tai pari (tai viisi), ja tietysti jatkan kalastajahattujen tehtailua. Jos sinulla on nurkissa lojuvia vaatteita, joita et enää käytä, ne voivat olla minun seuraavan projektini tähtiä. Rätti, lumppu ja ripaus VillaNannaa, se toimii!
Rätti ja lumppu -projekti on ollut mulle paljon muutakin kuin ompelua. Se on ollut leikkiä, tarinoita, uusia alkuja ja paljon kahvia. Ja ehkä pieniä naurunpurskahduksia, kun jokin osa meni ensin väärin päin ja sitten vielä toisenkin kerran. Mutta sehän on osa viehätystä: mikään ei ole täydellistä, ja juuri siksi se on niin paljon aidompaa. Kiitos, kun seuraat mukana VillaNannan matkaa rättien ja romantiikan maailmassa. Tästä tulee hyvä kesä, vähän hörhelöinen, vähän hattumainen ja ihan täysin meidän näköinen.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Trashlook tyylin huipentuma
Onko Trashlook tyylin huipentuma vai kierrätyshenkisen kapinallisen kunnianosoitus? Tässä sitä taas ollaan, portaita nousemassa ja tyylissä lujana. Päällä trashlookin kuningatarasu, joka voisi yhtä hyvin olla taideinstallaatio tai luontopolitiikkaa puhuvan aktivistin sotisopa. Tervetuloa VillaNannan maailmaan, jossa tyyli ei ole koskaan sattumaa, mutta joskus se on kyllä sattumanvaraista.
Trashlook tyylin huipentuma
Trashlook sanana se voi herättää närkästystä tai virnistyksiä, mutta minulle se on enemmän kuin look, se on asenne. Trashlook ei ole ”roskaa”, vaan kierrätettyä historiaa, elettyä elämää ja pientä kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan. Jokainen vaatekappale kertoo tarinan, ja juuri se tekee trashlookista upeaa.
Kierrätyskeskuksesta catwalkille
- Aloitetaan hatusta, koska miksei. Se on jonkun käsin virkkaama, en tiedä kenen, mutta jos luet tätä ja tunnistat hattusi: kiitos. Löysin sen Kierrätyskeskuksesta ja rakastuin heti. Se on kuin jäätelöpallo sateenvarjon alla, virkattu suojakuori, joka ei ota itseään liian vakavasti. Sinivalkoinen raita käy täydellisesti yksiin tennareiden kanssa, jotka muuten ovat myös Kierrätyskeskuksen aarteita vuosien takaa.
Tämä onkin yksi trashlookin ihanuuksista: värit loksahtavat paikoilleen, vaikka niiden ei pitäisi. Tyyli ei pyydä lupaa, se vain tapahtuu.
Takki, joka kuiskuttelee italiaksi.
- Seuraavaksi tämä ihana valkoinen takki. Italialaista alkuperää ja UFFin löytölaarista. Se lepattaa tuulessa kuin elokuvissa, mutta samalla siinä on tiettyä robustia charmia. Se ei ole trendikäs, mutta se on minä. Ja ehkä vähän sinäkin, jos uskallat päästää irti ”sääntömuodista”. Trashlook ei nimittäin katso sesonkia eikä siluettia, se katsoo peiliin ja virnistää.
Paidasta paita syntyy, leikkuujätteestä rakkaudella
- Paidan tarina on ehkä lempiosani. Se on tehty leikkuujätteestä, pienistä kangaspaloista, jotka olisi muuten heitetty menemään. Yhdistelin niitä käsin, vähän kuin elämässäkin yhdistellään hetkiä, ihmisiä, muistoja. Pitsiosuus tuo ripauksen romantiikkaa, ja yläosan ruutukuosi on kuin karkkipaperi lapsuuden kesistä. Tämä paita ei huuda “muotia”, se kuiskaa “merkitystä”.
Farkkushortsit ja rosoisen rehellinen helma
- Ja kyllä, farkut ovat lyhentyneet kesän mittaan shortseiksi. Jämäpaloista kootut, vähän epäsymmetriset, mutta sitäkin rakkaampia. Ne muistuttavat siitä, että täydellisyys on tylsää. Trashlookissa juuri virheet tekevät vaatteesta elävän. Nämä shortsit eivät istu kuin hansikas, vaan kuin vanha ystävä, mukava, helppo ja hiukan kulunut.
Trashlook ei ole laiska valinta
Usein kuulee sanottavan, että trashlook on ”helppo” tapa pukeutua. Että se olisi muka vain kasa sattumia. Mutta se on itse asiassa hyvin tietoinen valinta. Valinta olla kuluttamatta uutta. Valinta rakastaa vanhaa. Valinta olla juuri sellainen kuin on ilman filtteriä, ilman vaatekaapin paineita. Trashlookissa on ripaus punkkia, hippimeininkiä, vintageunelmia ja tämän päivän ekologista järkeä. Se ei pyri miellyttämään, vaan kertomaan. Siitä, kuka olet ja mistä tulet ja ehkä vähän myös siitä, mihin suuntaan maailma voisi kulkea.
Tyylissä on pilke silmäkulmassa ja se näkyy
Trashlook ei ota itseään liian vakavasti. Se ei silitä vaatteita suoriksi eikä yritä sulautua massaan. Se on kuin tuo vanha italialaistakki tuulessa, vähän ryppyinen, mutta niin elossa. Joten jos joskus tuntuu, että vaatekaappi huutaa tylsyyttään tai kaupat pursuavat samaa tusinamuotia, suuntaa Kierrätyskeskukseen. Kokoa oma tarinasi. Pue päälle vähän menneisyyttä ja paljon asennetta. Trashlook on villi, valloittava ja vapaa, aivan kuten sinäkin.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: