Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
0
Kesän parhaat DIY-projektit syntyvät usein täysin vahingossa. Tällä kertaa kaikki alkoi farkuista, jotka olivat jääneet kaapin perälle liian pieninä odottamaan kohtaloaan. En halunnut luopua niistä, sillä farkkukangas vain paranee vanhetessaan. Kun katselin vanhoja denimpaloja ja leikattuja lahkeita lattialla, mieleeni alkoi hahmottua idea boheemista, vähän epätäydellisestä mutta persoonallisesta hameesta. Ja juuri siinä hetkessä syntyi ajatus projektista, jonka nimeksi voisi melkein antaa Kuinka liian pienet farkut muuttuivat seikkailuhameeksi. Näin liian pienistä farkuista syntyi unelmahame, jollaista ei löydy kenenkään muun vaatekaapista, ainakaan vielä. Tärkein osa hameessa on volanki, joka ei tällä kertaa olekaan ihan tavallinen volanki.
Liian pienistä farkuista syntyi unelmahame
Rakastan vaatteita, joissa näkyy elämä ja kädenjälki. Sellaisia, joita ei löydä kauppojen rekeiltä eikä algoritmien suosikeista. Halusin tehdä farkkuhameen, jossa olisi liikettä, kerroksia ja vähän yllätyksellisyyttäkin. Sellaisen, joka näyttäisi siltä kuin se olisi löytynyt pienestä vintageputiikista jostain merenrantakaupungista.
Projektin lähtökohta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Farkut olivat liian pienet, joten ensimmäiseksi leikkasin lahkeet pois kokonaan. Sen jälkeen aloin purkaa rakennetta rohkeasti auki. Suurensin farkkuja sivusaumoista, jotta hameeseen tulisi enemmän tilaa ja mukavuutta. Samalla poistin myös haarasauman, mikä muutti farkkujen siluetin täysin.
Rakastan sitä vaihetta, kun vaate lakkaa olemasta “vain farkut” ja alkaa muuttua joksikin uudeksi. Kangas alkaa käyttäytyä eri tavalla, muodot muuttuvat ja ideat syntyvät työn edetessä. Tässä projektissa en tehnyt tarkkaa suunnitelmaa etukäteen, vaan annoin materiaalin johdattaa.
Volangin rakentaminen oli ehdottomasti projektin kiinnostavin osa. Käytin siihen vanhoja lahkeita sekä farkkujämää, joita olin säästänyt aiemmista ompeluprojekteista. Halusin kuitenkin välttää liian siistiä ja symmetristä lopputulosta. Siksi päätin tehdä volangista epätasaisen ja elävän.
Toinen puoli hameesta jää tarkoituksella pidemmäksi ja roikkuu hieman. Juuri se tekee hameesta persoonallisen. Se tuo kokonaisuuteen liikettä ja sellaista huolettoman boheemia tunnelmaa, jota rakastan erityisesti kesätyylissä.
DIY farkkuhame tuo persoonallisuutta tyyliin
Nykyään monet vaatteet näyttävät keskenään samanlaisilta, joten itse tehtyjen vaatteiden viehätys tuntuu entistäkin suuremmalta. DIY farkkuhameessa parasta on se, ettei kukaan muu omista täysin samanlaista. Jokainen sauma, leikattu reuna ja denimkerros kertoo omasta ideasta ja hetkestä.
Pidän erityisesti siitä, miten erilaiset farkkusävyt näkyvät tässä hameessa. Tummempi denim, vaaleammat kulutukset ja erisävyiset palat tekevät pinnasta kiinnostavan. Mitä enemmän hameessa katsoo yksityiskohtia, sitä enemmän siinä huomaa pieniä yllätyksiä.
Tämä projekti muistutti myös siitä, ettei vaatteiden tarvitse olla täydellisiä näyttääkseen hyvältä. Itse asiassa juuri pienet epäsymmetriat tekevät tästä hameesta niin elävän näköisen. Roikkuva volanki tuo siihen lähes taiteellisen yksityiskohdan, joka liikkuu kauniisti kävellessä.
Kesäisessä säässä yhdistin hameen raidalliseen neuletakkiin ja vanhoihin punaisiin kenkiin. Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin: vähän romanttinen, vähän taiteellinen ja sopivasti rento. Tällaiset asut tuntuvat kaikkein eniten omilta. Raidallinen neule on yli kymmenen vuotta sitten löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siihen aikaan kävin paljon Kyläsaaren kaupassa. Neule on siis edelleen minulla kovassa käytössä.
DIY-projekteissa parasta on myös se, että ne antavat vanhoille vaatteille uuden mahdollisuuden. Sen sijaan että liian pienet farkut olisivat jääneet käyttämättömiksi, niistä syntyi yksi kesän kiinnostavimmista vaatteista. Samalla tuli käytettyä hyödyksi vanhat denimjämät, joita olin säästänyt “jos joskus tarvitsen näitä”. Näköjään tarvitsin.
Ehkä juuri siksi rakastan farkkukangasta niin paljon. Se kestää aikaa, muokkautuu käyttäjänsä mukaan ja näyttää usein vain paremmalta kuluneena. Kun vanhan vaatteen purkaa osiin ja rakentaa uudelleen, siinä on jotain yllättävän inspiroivaa.
Tämä hame ei ehkä ole täydellinen, mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Se näyttää elämältä, luovuudelta ja pieneltä kesäseikkailulta farkkukankaan muodossa.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää ideoita farkkutuunaukseen:
Den Gamle By Århus – kaupunki, jossa aika ei kulje eteenpäin
Den Gamle By Århus – kaupunki, jossa aika ei kulje eteenpäin tuli vastaan viime kesänä hieman sattumalta. Olin työn puolesta Århusissa, ja ohjaajan vapaapäivänä päätimme lähteä katsomaan yhtä kaupungin tunnetuimmista kohteista, Den Gamle By -ulkomuseota. En tiennyt etukäteen, että päivästä tulisi yksi koko matkan vaikuttavimmista.
Den Gamle By Århus – kaupunki, jossa aika ei kulje eteenpäin
On olemassa museoita, joissa kävellään vitriiniltä toiselle, luetaan kylttejä ja jatketaan matkaa. Ja sitten on paikkoja, joissa tuntuu kuin astuisi sisään toiseen aikaan, niin huomaamattomasti, ettei rajaa nykyhetken ja menneen välillä edes huomaa. Den Gamle By Århusissa kuuluu jälkimmäiseen.
Heti portista sisään astuessa ympäröivä kaupunki katoaa. Äänet vaimenevat, kadut kapenevat ja talot tuntuvat sulkevan kävijänsä sisään. Ei ole kiirettä, ei selkeää reittiä. On vain mukulakiviä, vinokattoisia taloja ja tunne siitä, että täällä kuuluu kulkea hitaasti.
Mikä Den Gamle By oikeastaan on?
Den Gamle By on ulkoilmamuseo, mutta se ei tunnu museolta. Se on kokonainen historiallinen kaupunki, joka on rakennettu uudelleen pala palalta eri puolilta Tanskaa. Talot on siirretty alkuperäisiltä paikoiltaan ja koottu tänne sellaisiksi kuin ne olivat aikanaan, ei vain ulkoa, vaan ennen kaikkea sisältä.
Rakennukset edustavat useita eri aikakausia 1700-luvulta aina 1900-luvun loppupuolelle. Kävely Den Gamle Byssä on kuin aikamatka, jossa vuodet eivät vaihdu kronologisesti, vaan kerroksittain.
Huoneet, jotka tuntuvat asutuilta
Den Gamle Byn suurin vahvuus on sen sisätiloissa. Huoneet eivät ole aseteltuja tai kiillotettuja, vaan elettyjä. Keittiöissä on astioita kuivumassa, pöydillä kirjeitä, tuoleilla huolellisesti taiteltuja vaatteita.
Monessa huoneessa tulee tunne, että asukas on vain hetken poissa. Ehkä pihalla, ehkä kaupassa. Se tekee kokemuksesta yllättävän intiimin. Historia ei ole etäinen tai opetuksellinen, vaan arkinen ja inhimillinen.
Elämä eri yhteiskuntaluokissa
Den Gamle By ei romantisoi menneisyyttä. Se näyttää elämän sellaisena kuin se oli, eri ihmisille hyvin eri tavoin. On varakkaita porvariskoteja, joissa tilaa ja tavaraa on runsaasti, ja toisaalta pieniä, ahtaita asuntoja, joissa jokaisella esineellä on paikkansa.
Erityisesti 1900-luvun asunnot koskettavat. Monet esineet tuntuvat tutuilta: lamput, kahvipurkit, tapetit. Ne herättävät muistoja ja ajatuksia omasta lapsuudesta tai vanhempien kodeista. Yhtäkkiä historia ei olekaan jotain kaukaista, vaan osa omaa tarinaa.
Elävä kaupunki, ei kulissi
Den Gamle Byssä työskentelevät ihmiset ovat osa kokonaisuutta. He ovat pukeutuneet aikakauden vaatteisiin ja tekevät samoja askareita kuin ennenkin: leipovat, myyvät, korjaavat, siivoavat. He eivät näyttele, vaan ovat läsnä.
Juuri nämä pienet kohtaamiset tekevät paikasta elävän. Lyhyt keskustelu vanhan kaupan tiskillä tai hetki sepän pajan äärellä jää mieleen pidemmäksi aikaa kuin yksikään infotaulu.
1900-luku tuntuu yllättävän läheiseltä
Monelle Den Gamle Byn vaikuttavin osa on sen uudempi historia. Kun astuu 1950-, 1960- tai 1970-luvun koteihin, aika ei tunnu enää pitkältä. Se on historiaa, jonka jäljet näkyvät yhä arjessamme.
Juuri näissä tiloissa pysähdyin pisimmäksi aikaa. Ne eivät ole dramaattisia, mutta ne ovat rehellisiä. Ne muistuttavat siitä, miten nopeasti maailma muuttuu ja miten vähän lopulta.
Kahvihetki menneessä ajassa
Alueella olevat kahvilat ja pienet putiikit noudattavat aikakausien henkeä. Ne eivät riko tunnelmaa, vaan syventävät sitä. Kupillinen kahvia vanhassa leipomossa tuntuu osalta kokemusta, ei tauolta siitä.
Den Gamle By ei ole paikka, jossa juostaan nähtävyydeltä toiselle. Se on paikka, jossa istutaan alas, katsellaan ympärille ja annetaan ajatusten kulkea.
Miksi Den Gamle By jäi mieleen?
Den Gamle By ei pyri häikäisemään. Se ei ole näyttävä tai moderni. Se on hiljainen, kerroksellinen ja lämmin. Se kertoo historiasta arjen kautta, tavallisten ihmisten elämän kautta. Ehkä juuri siksi se jää mieleen. Ei suurena nähtävyytenä, vaan kokemuksena.
Jos joskus päädyt Århusiin, varaa tälle paikalle aikaa. Den Gamle By ei avaudu kiireessä. Se vaatii läsnäoloa ja palkitsee sen runsaasti.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Århus:
Århusin rauhallinen rytmi – hostellista hirvipuistoon ja taiteen keskelle