Vastuullisuus petti – vaate hurmasi
2
Joskus elämä ei anna aikaa valinnoille. Joskus eettisyys joutuu väistymään olosuhteiden tieltä. Ja joskus kauniin vaatteen mukana saapuu epämiellyttävä totuus. Tämä on kertomus siitä, miten vastuullisuus petti ja kuinka päädyin ostamaan vaatteita brändiltä, jonka arvot eivät ole omieni mukaisia ja kuinka vaikea on myöntää, että silti pidän siitä mitä ostin.
Vastuullisuus petti – vaate hurmasi
Niin kuin tiedätte, rakastan vaatteita, rakastan leikkiä niillä ja puuhastella niiden parissa. Vaatteet ovat harrastus, mutta ne ovat myös minun kompastuskiveni. Koska haluan elää ekologisesti ja eettisesti, vaatemäärästä riippumatta, niin pyrin aina hankkimaan arvojeni mukaisia vaatteita.
Valitettavasti aina minullakaan ei osu ihan nappiin hankinnat ja näin kävi minulle tänä kesänä, kun tuli pakko hankinta eteen ja jouduin sujahtamaan vaateliikkeeseen sisälle ja hankkia uusia vaatteita, kiireessä ja samalla unohtaen täysin omat kriteerit sekä googlen.
Kiire, kaaos ja puhtaan vaatteen pakko
Olin Århusissa Erasmus+-matkalla vastuussa nuorista ja ohjelmasta, joka eteni minuuttiaikataululla. Lennot peruttiin, hotelliyöt venyivät, puhtaat vaatteet loppuivat. Ei ollut aikaa pyykkiin eikä shoppailuun. Olin likainen, väsynyt ja epätoivoinen ja siinä hetkessä vaate ei ollut enää valinta vaan pakko.
Kävelin ensimmäiseen vastaantulevaan vaatekauppaan. Se oli Boii Studios. Näyteikkunassa oli paita, joka huusi nimeäni. Sovitin. Ostin. Mukaan lähti kaksi kokonaista asua, koska tiesin, että seuraavan kerran ehtisin vaihtaa vaatteita vasta Suomessa. Ja näin vastuullisuus petti pahimman kerran.
Kaksi asua, yksi ristiriita
Ensimmäinen asu: röyhelöinen sinivalkoraidallinen paita ja tummansininen housuhame. Yhdistelmä keveyttä ja ilmaa, jossa viihdyn. Kuvassa seison parvekkeella aurinkoisena päivänä, mutta silmieni takana painaa tieto siitä, että vaate ei ehkä ole syntynyt hyvissä käsissä.
Toinen asu: valkoinen, väljä pusero ja leveä, maansävyiset ruskeat housut. Kuvattu Krakovan Plac Nowylla, hetkessä jossa olin kiitollinen mutta ristiriitainen. Vaatteet toimivat, tuntuvat hyviltä. Mutta niiden alkuperä ei tee minua ylpeäksi.
Boii Studios: kauniita vaatteita, hiljaisia vastauksia
Boii Studios on tanskalainen muotimerkki, jonka vaatteet ovat linjassa sen kanssa, mitä moni haluaa tänään pukea: väljyyttä, volyymia, kerroksia ja herkkyyttä. Mutta entä arvot?
Yrityksen verkkosivut vaikenevat tuotantoketjuista. Ei tietoa valmistusmaista, ei eettisistä linjauksista, ei ilmastotavoitteita. Ei mitään, mikä tekisi ostamisesta tietoista. Trustpilot on täynnä kriittisiä kokemuksia: palautusprosesseista, laadusta ja asiakaspalvelusta. Sana ”vastuullisuus” puuttuu lähes kokonaan.
Minun olisi pitänyt tutkia, mutta aika ei antanut siihen mahdollisuutta. Ja nyt vaatteet ovat minulla, ja ne toimivat. Mutta hinta ei ollut vain rahallinen.
Voiko epäeettisesti tuotettua vaatetta rakastaa?
Tämä on kysymys, joka ei jätä minua rauhaan. Olen tehnyt vuosia töitä eettisyyden ja tietoisen kuluttamisen eteen. Olen pitänyt vastuullisuutta kriteerinä kaikessa, ruuasta vaatteisiin, valinnoista kaikkeen kuluttamiseen. Ja nyt seisoin vaatekaapin edessä, neljä vaatetta kädessä, tietäen että ne eivät täytä arvojeni vaatimuksia.
Mutta silti: ne ovat mukavat. Ne ovat kauniit. Ne pelastivat minut tilanteessa, jossa ei ollut vaihtoehtoa.
Ehkä tämä ei ole rakkaustarina vaatteista, vaan muistutus siitä, kuinka inhimillisiä olemme. Me kompastumme. Teemme virheitä. Teemme valintoja, joita emme olisi tehneet paremmassa tilanteessa. Ja silti: niistäkin hetkistä syntyy tarinoita.
Mitä seuraavaksi?
En aio ostaa Boiilta enää. Se ei ole linjassa arvojeni kanssa. Mutta aion käyttää nämä vaatteet loppuun asti. Koska eettisyyttä ei ole se, että heitämme ”väärät” vaatteet pois, vaan se, että käytämme ne viisaasti ja tiedostaen. Nyt kun tiedän enemmän, voin tehdä paremmin.
Entä sinä? Onko sinulle käynyt näin? Oletko joskus ostanut kiireessä tai pakon edessä jotain, mikä ei vastannut arvojasi? Voiko rakastaa vaatetta, jonka synty ei ole puhdas?
Kirjoita ajatuksesi kommenttikenttään tai jaa somessa tunnisteella #vaatteetjotarinoita, koska vaate ei ole vain vaate. Se on valinta, tarina ja joskus, kompromissi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Krakovan hellepäivän houkutus
Aamu alkoi Nutellalla ja päättyi haahuiluun. Krakovan hellepäivän houkutus johdatti meidät shoppailun, tarrojen ja hummuksen syvään päähän. Tämä on kertomus siitä, kuinka suunnitelmat heitettiin käsilaukun pohjalle ja annettiin helteen johdattaa. Onneksi mukana oli Nutellalettuja, ilmastoitu ostoskeskus ja meidän ikioma Kazimierzin keidas, Hamsa.
Krakovan hellepäivän houkutus
Heräilin hiljaa huoneesta, venyttelen rennosti ja kurkkasin ikkunasta ulos. Aurinko porotti jo taivaalla, vaikka kello oli vasta seitsemän aamulla. Huone tuntui ihanan viileälle ja nukuin hyvin yön. Sänky oli kietonut minut suloiseen syleilyyn ja ja lennättänyt minut pehmeille pumpulipilville unimaahan. Oli aika nousta ja valmistautua päivän seikkailuun.
NUTELLALETUT & OMELETTI; AAMU ALKAA MAKEASTI
Krakovan aamut voivat alkaa monella tavalla, mutta jos minulta kysytään, ne alkavat parhaiten Nutellaletuilla ja miehen mielestä omeletilla. Astuimme sisään Sasiedziin, joka on sympaattinen ja tunnelmallinen Ravintola aivan JCCn vastapäätä. Kahvi oli vahvaa ja letut vielä vahvempia, ainakin kaloripitoisuudeltaan. Täydellinen alku päivälle, josta oli tulossa kaikkea muuta kuin suunniteltu.
+30 °C ja romukoppaan suunnitelmat
Ajatuksena oli tehdä jotain järkevää, kulttuurista ja äärimmäisen sivistävää. Mutta mitä tekee Melissa ja hänen miehensä, kun lämpömittari huutaa kolmekymmentä ja aurinko paistaa kuin armoton ledilamppu kasvoihin? No tietenkin: hengailuasenne päälle ja vaeltamaan kohti viileämpää maaperää, eli Galeria Krakowskaa.
GALLERIA KRAKOWSKA, PELASTAVA KEIDAS
Tämä ostoskeskusten kuningatar seisoo juna-aseman vieressä ja on sekoitus kansainvälistä brändimeininkiä ja puolalaista säihkettä. Meille se oli tänään enemmänkin ilmastoitu viileä keidas, jossa saattoi pyöriä päämäärättömästi, eksyä Zaraan ja löytää itsensä paperihyllyltä etsimästä printteritarvikkeita. Minun taskutulostimeni huusi paperia, eikä matkapäiväkirja itsestään täyty! Tarroja löytyi myös lisää. (Sillä tarroja ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä?)
Kazimierz kutsuu, Hamsa hurmaa
Lopulta viilennys sai jäädä taakse ja vaelsimme takaisin Kazimierziin, Krakovan juutalaiskortteliin, jossa historia ja hipsterit hengittävät samaa ilmaa. Pistäydyttiin hotellilla pikasiistiytymässä (eli minä lisäsin huulipunaa ja suihkautin hajuvettä kuin turvakerrosta päivän paahtoon) ja sitten, suoraan Hamsaan.
Hamsa Zseroka-kadulla on meidän vakiopaikkamme. Täällä hummus on silkkisempää kuin villahuivi kaulalla ja falafelit laulavat makuhermoille. Sisustus on boheemi, palvelu lämmin ja lista makujen ilottelua. Ei ihme, että palaamme tänne kerta toisensa jälkeen kuin exän luo, joka ei koskaan pettänyt.
JÄLKIRUOKAA JA VANHAN KAUPUNGIN VILINÄÄ
Koska vatsassa oli vielä tilaa (ehkä yhden kirsikan verran?), oli jälkiruoan vuoro. Pieni pyörähdys vanhaan kaupunkiin toi juuri sopivasti sen ripauksen keskiaikaista charmia, jota ilman Krakovan päivä ei olisi täydellinen. Emme tehneet mitään järisyttävää, ja se oli juuri täydellistä.
kAZIMIERZIN HAAHUILU KRUUNASI KAIKEN
Päivän päätteeksi haahuilimme vielä Kazimierzin kujilla, jossa taidegalleriat, muraalit ja kulmakuppilat tarjoavat loputtoman virran inspiraatiota. Oli kuuma, olimme väsyneitä, mutta kaikki tuntui olevan jotenkin… kohdallaan. Flow-tila löytyi, eikä sen jälkeen ollut kiire mihinkään. Krakova vietteli meidät jälleen kerran, lempeästi, hauskasti ja hieman Nutellan makuisesti.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: