Rakastin vihasin purin neule
0
Rakastin, vihasin, purin neule oli täydellinen väriunelma, joka muuttui painajaiseksi peilin edessä. Tämä on tarina rakkaudesta, pettymyksestä ja uudesta alusta kerillä.
Rakastin, vihasin, purin neule
Langan väri oli kuin rakkaus ensisilmäyksellä. Minä rakastin tätä lankaa jo ennen kuin se ehti puikoille. Siinä oli jotakin syvästi lohduttavaa, rouheus, lämpö, maanläheisyys, kuin syksyn viimeinen ilta ennen talvea.
Sävy oli kuin paahdettua tiiltä ja ruostetta yhtä aikaa, sellainen, joka tekee ihosta lämpimän ja silmistä eläväiset. Näin jo mielessäni täydellisen neuletakin: boheemi, ylisuurilla hihoilla, napit edessä ja asenne kohdillaan.
Kun silmukoihin rakastuu liikaa
Alusta asti se oli rakkautta jokaisessa silmukassa. Työ kasvoi kuin elävä organismi, ja jokainen ilta päättyi siihen, että silittelin valmista osaa kuin lemmikkiä.
“Tästä tulee se neuletakki”, ajattelin. Se, jonka ympärille rakennan koko syyskaapin. Se, joka on enemmän minä kuin mikään muu vaate.
Mutta peili ei valehdellut
Kun viimeinen nappi oli ommeltu ja viimeinen lanka päätelty, sytytin kynttilät, laitoin soimaan jotakin pehmeää ja vedin takin päälleni kuin kohtalon. Peilistä katsoi takaisin joku muu.
Se, mikä puikoilla näytti täydelliseltä, oli päällä kaikkea muuta. Se roikkui vääristä kohdista, pussitti kuin huonosti kohonnut taikina ja sai minut näyttämään siltä kuin olisin kietonut itseni pieneen kudottuun telttaan. Hihojen paino veti kaiken alas. Pääntie roikkui kuin syksyinen sumu. Tunsin sen heti: ei toimi.
Purkamisen hetki, pieni kuolema ja suuri vapautus
Ensin tuli neulojalle tyypillinen epäusko: ehkä valaistus on väärä? Tai ehkä takki “asettuu”? Mutta ei. Peili kertoi totuuden, jota en voinut kiistää. Rakastin, vihasin, purin.
Se hetki, kun sakset osuivat lankaan, oli kuin pieni kuolema ja suuri vapautus yhtä aikaa. Jokainen purettu silmukka oli muistutus siitä, että luopuminenkin on luovuutta.
Täydellinen ei aina ole täydellinen päällä, ja neulominen ei koskaan mene hukkaan, se vain muuttaa muotoaan.
Uusi alku kerillä
Nyt minulla on taas kasa ihanaa, rouheaa tiilenpunaista lankaa. Paksua, elävää, yhä lämpimän tuoksuista. Ne odottavat seuraavaa elämäänsä uutta ideaa, uutta muotoa. Ehkä niistä syntyy oversize-liivi. Ehkä peitto. Tai jotain aivan muuta.
Tiedän kuitenkin tämän: mikään tästä ei ollut turhaa.
Neuleen purkaminen ei ole epäonnistuminen, vaan rohkeutta. Se on rakkautta tekemiseen, ei vain lopputulokseen. Joskus käsityön kaunein hetki on siinä, kun päästää irti.
Kun luopuminen on luomista
Kun katson nyt noita kerittyjä lankoja, minusta tuntuu, että ne ovat kuin tarinan alku, eivät loppu. Ehkä seuraava projekti syntyy hitaammin. Ehkä annan sen kasvaa rauhassa, kokeilen ensin pientä näytettä ja annan muodon löytyä itsestään. Olen oppinut, ettei kaiken tarvitse olla “valmista” heti. Joskus keskeneräisyys on kauneinta, mitä voi olla.
Lopulta opin tämän
Tämä neuletakki opetti minulle, että käsityö ei ole vain valmista vaatetta. Se on matka täynnä iloa, intoa, turhautumista ja rauhaa. Kun päästää irti, saa tilaa uudelle.
Ja tiedättekö mitä? Kun nuo kerät odottavat korissa, ne näyttävät siltä kuin hymyilisivät. Ne tietävät, että vaikka ne purettiin, ne saavat vielä uuden elämän, ehkä vieläkin paremman.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky
50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky, eikä mikään yhteiskunnan määrittelemä hahmo, joka vetäytyy hiljaa nurkkaan beige villatakki harteillaan. Hän on kokenut, oppinut ja vapautunut kaikista niistä odotuksista, joita maailma hänelle asetti. Tämä on sukupolvi, joka ei pyydä enää lupaa olemassaololleen, vaan ottaa tilansa takaisin, tyylillä, voimalla ja karismalla.
50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky
50+ nainen ei katoa näkyvistä. Kun nainen täyttää viisikymmentä, yhteiskunta usein yrittää painaa “mute”-nappia.
Mainokset vaihtavat kohderyhmää, muotilehdet unohtavat hänen olemassaolonsa ja some syöttää nuoruutta kuin ikuista valuuttaa. Mutta on yksi asia, jota ei voi ostaa eikä filtteröidä: itsevarmuus, joka tulee elämisestä.
Yli viisikymppinen nainen ei katoa näkyvistä, hän vain lakkaa odottamasta muiden hyväksyntää. Ja juuri se tekee hänestä vaarallisen.
Täti on sana, jolla yritetään hiljentää
Sana täti on ladattu ase. Se ei ole viaton hellittelysana, vaan kulttuurinen tapa typistää nainen turvalliseksi, harmittomaksi ja helposti ohitettavaksi.
“Täti” ei uhkaa ketään. “Täti” ei riitele, ei pukeudu liian rohkeasti, ei naura liian kovaa.
Mutta 50+ nainen ei ole täti. Hän on kokenut pettymyksiä, menetyksiä, uudelleenrakennuksia ja silti noussut joka kerta. Hän ei pyydä anteeksi, että hänen mielipiteensä painaa enemmän kuin nuoruuden pehmeä ääni. Hän ei tarvitse validointia, hänellä on jo oma todistuksensa elämästä.
Hän on myrsky, ei tuulenvire
Kun nuoremmat vielä etsivät itseään, 50+ nainen tietää tarkalleen, kuka hän on ja se ravisuttaa ympäristöä. Hän ei sovi kaavaan, jossa naisen odotetaan hiipuvan hiljaa pois parrasvaloista. Hän palaa niihin uudella tavalla: aidosti, syvyyttä ja särmää täynnä.
Hän pukeutuu väreihin, koska voi. Hän leikkaa tukkansa lyhyeksi tai kasvattaa sen pitkäksi, koska haluaa. Hän aloittaa uuden työn, rakkauden tai elämän, ei siksi että pitäisi, vaan siksi että mikään ei enää estä.
Ikä ei ole este vaan etuoikeus
Yhteiskunta on tehnyt iästä vihollisen, erityisesti naiselle. Mutta mitä jos se onkin päinvastoin?
50+ nainen ei ole menettämässä mitään, hän on saanut takaisin kaiken sen, mitä nuoruus otti: oman aikansa, oman tilansa ja oman arvonsa. Hän tietää, että todellinen kauneus ei ole rypyttömyydessä vaan rohkeudessa olla kokonainen. Hän ei tarvitse hyväksyntää, sillä hän on sen jo antanut itselleen.
Uusi naisenergia: hiljainen ei enää sovi
Tämä sukupolvi ei enää suostu hiljaiseksi taustahahmoksi. He puhuvat työpaikoilla, somessa, kaduilla ja blogeissa. He pukeutuvat näyttävästi, eivät nuoruutta tavoitellen, vaan omaa identiteettiään ilmaisten. 50+ nainen ei halua olla näkymätön. Hän haluaa olla rehellinen, elävä ja rohkea. Ja juuri siksi maailma tarvitsee heitä, koska he eivät enää pelkää olla epämukavia.
Tämä on myrskyn aika
Tämä ei ole hiljainen aikakausi. Tämä on myrskyn aika.
Aika, jolloin nainen ei suostu enää yhteen muottiin.
Aika, jolloin “täti”-sanan voi heittää historian roskakoriin.
Aika, jolloin 50+ nainen näyttää, että elämä ei lopu, se vasta alkaa.
Hän ei kaipaa nuoruutta takaisin. Hän kaipaa vapautta ja on sen vihdoin löytänyt.
50+ nainen ei ole täti, hän on myrsky.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: