Hae
VillaNanna

Merkkivaatteiden status

Merkkivaatteiden status

Millainen on merkkivaatteiden status? Ovatko merkkivaatteet niin laadukkaita, tai eettisiä, mitä kuvittelemme? Mistä kumpuaa ajatus, että jos lapsella on merkkivaatteita päällä, häntä ei kiusata? Miksi merkkejä ihannoidaan ja niitä nostetaan jalustalle?

Merkkivaatteiden status

Merkkivaatteiden ympärillä pyörii keskustelua jatkuvasti. Niistä puhutaan perheryhmissä sekä köyhyysryhmissä. Toiset ajattelee, että merkkivaatteet pitää kiusaajat loitolla, toinen taas on sitä mieltä, että merkkivaatteet ovat laadukkaita ja eettisiä. Kolmas taas on sitä mieltä, että viime kauden malleja ei kehtaa enää laittaa päälleen. Jälleenmyyntiarvo on niin tärkeä, että unohdetaan kaikki muu, miksi vaatteita käytetään.

On erittäin hyvä, että vaatteita arvostetaan, mutta onko tässä tapauksessa arvostus raha eikä niinkään vaate? Minulle itselleni merkkivaate on vaate siinä missä kaikki muutkin – tosin enemmän arvostan sitä itse tehtyä. Silloin tietää miten paljon vaatteeseen on mennyt aikaa ja vaivaa. Rahallinen arvo on merkityksetön. Samoin näissä merkkivaatteissa. Onko sen oikeasti väliä, jos se lapsi konttaa merkkihaalari päällään? Haalarin tarkoitus on kuitenkin se, että sitä käytetään ja mielellään siinä käytössä mihin se on tehty. On toki erittäin hyvä laittaa kiertoon vaatteet, joita ei tarvita tai ottaa talteen rikkoutuneiden vaatteiden käyttökelpoiset osat. Mutta se, että lapset eivät saisi touhuta merkkivaatteet päällään likastumisen tai rikkoutumisen pelosta, menee ainakin itseltäni hiukan yli hilseen.

Vaate on vaate, vaikka sen voissa paistaisi

Miksi meillä on merkkivaatteita ja miksi pojalla on aina ne Addut? Ei siksi, että pelkään, että poikaa kiusataan vaan ihan sen vuoksi koska meillä nyt sattuu olemaan tuo Addun Outlet tässä vieressä ja niitä verkkareita tarvitaan. Monet verkkarit saa tuolta Outletista halvemmalla kuin ostaisi ne vaikka Prismasta. Tosin, ei pojalla niitä montaa ole. Taitaa nytkin olla yhdet Addun verkkarit ja nekin maksoi 10€. Ja rymytä saa ne jalassa ihan niin paljon kuin tahtoo, jos menee rikki, ne paikataan. Lopuksi niistä tehdään jotakin, jos housut on siinä kunnossa.

Merkkivaatteiden ympärillä pyörii keskustelua jatkuvasti. Niistä puhutaan perheryhmissä sekä köyhyysryhmissä. Toiset ajattelee, että merkkivaatteet pitää kiusaajat loitolla, toinen taas on sitä mieltä, että merkkivaatteet ovat laadukkaita ja eettisiä, kolmas taas on sitä mieltä, että viime kauden malleja ei kehtaa enää laittaa päälleen. Jälleenmyyntiarvo on niin tärkeä, että unohdetaan kaikki muu, miksi vaatteita käytetään.

Mitä tulee vanhoihin malleihin, niin tällä hetkellä ne ovat se juttu. Kirpparit tyhjenee nopeasti juuri kasari ja ysäri vaatteista. Nuoret ostaa nyt 80 -luvun Adidasta mielellään ja ne tangot tyhjenee nopeasti, joissa näitä on. Itse taas teen merkkivaatelöytöni pitkälti ilmaisosastolta.

Jos lapsi kiusaa toista, on syyt ihan muualla kuin merkkivaatteissa ja muissa luksus -tuotteissa. Kiusaajalla voi olla taustalla omia ongelmia, joten sen vuoksi kiusaamiset kannattaa aina viedä eteen päin. Kiusaaja kyllä keksii syyt kiusata, joten merkkivaatettomuus ei ole ainut tie kiusaamiselle. Otetaan siis kiusaaminen päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla tärkeäksi asiaksi ja koitetaan kasvattaa omista lapsistamme parempia katsomalla ensin itseämme peiliin, että olenko minä se todellinen syypää siihen miksi oma lapsi kiusaa! Ja laitetaan asialle stoppi.

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?

Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?

Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa? Vai onko kyse jostakin ihan muusta? Ehkä tämä selviää minullekin ihan pian, kun vihdoin pääsen kuvauttamaan jalkani. Eli vihdoin mennään eteen päin asioissa ja ehkä selviää mikä jaloissa on vialla. Ehkä.

Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?

Pikainen historia siitä, mistä oikein on kyse. Minulle pyöräilystä on tullut tärkeä asia, koska samban olen joutunut unohtamaan työn vuoksi, ei aika riitä enää treeneihin, joten pyöräily on ottanut paikkansa elämässäni. Meidän pyöräretkiä on saanut seurata blogissa jo monen vuoden ajan. Mutta muutama vuosi sitten kesken pyöräreissun vasemmasta jalasta lähti tunto kokonaan. Levättiin hetki ja lähdettiin kotiin päin. Koko matkan jalkaan sattui ja vasemman jalan reiteen tuli sellainen kuuma kipupiste.

Lepäilin muutaman päivän ja halusin sen jälkeen jälleen lähteä pyöräilemään, kipu paheni ja sain unohtaa pyöräilyn lopulta kokonaan. Mutta lepo ei hellittänyt kipua, joten päätin mennä lääkäriin. Sieltä sain lähetteen suoraan fysioterapiaan, josta sainkin ajan nopeasti. Minut tutkittiin, korkkarit sain unohtaa ja sain jumppaohjeita, joita tehdä kotona. Tilanne helpottui paljon eikä toista käyntiä tarvittu. Meni rapiat puoli vuotta ennen kuin kipu ilmestyi uudelleen, soitin heti fysioterapiaan ja sain ajan. Tutkittiin uudelleen ja selvisi, että homma lähtee lonkista ja sain uudet jumppaohjeet, mukana oli kuitenkin vanhoja liikkeitä myöskin.

Nykyhetki

Joulukuussa tilanne paheni niin paljon, että molemmat lonkat ovat todella kipeänä, jalkoja ei oikein pysty liikuttamaan, toisesta jalasta lähtee myös välillä tunto, välillä en saa liikutettua jalkaa ja meinaan kaatua. Lääkärillä eilen tehtiin päätös, että lantio kuvataan ja minä saan tulehduskipulääkkeet ja lähetteen fysioterapiaan jälleen. En niin tällä hetkellä luota fysioterapiaan, mutta kaipa sinne on mentävä. Lääkkeet taas tekee minut uniseksi ja aivot on vatkulia. Eli pitää soittaa lääkäriin lääkkeistä. Mutta nyt jalat toimii paremmin, kipua on kyllä, mutta ei niin pahaa mitä oli ja jalat liikkuu kyllä. Niksun ja naksun kuitenkin lähes joka askeleella ja välillä tuntuu kuin jalka pullistuisi ulos kuopastaan.

Minä siis itse epäilen vahvasti, että minulla on lonkan nivelrikko, lääkäri on taas toista mieltä, mutta toivon, että tämä vihdoin saadaan tutkittua ja minä saisin pyöräillä ja vihdoin treenata ride for the living -ajoihin. Niihin osallistuminen on minulle tärkeätä, se on minun matka, joka pitää tehdä. Mutta näillä kintuilla ei pyörän selkään nousta. Yritetty on viime kesänä. Kuului vain kunnon rusahdukset lonkista ja oli pakko nousta pois pyörän selästä ja niksauttaa lonkkia, että pääsee taas liikkumaan. Näillä mennään!

Rentoa iltaa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest