Yli 30 vuotta kädentaitoja
2Minulla on yli 30 vuotta kädentaitoja takana ja toiset toivottavasti vielä edessä. Kädentaidot on minulle työ, harrastus sekä elämäntapa. Aina se ei sitä ole ollut, ei lähelläkään. Monet asiat olen oppinut kun opiskelin alaa ja osan taas olen joutunut opettelemaan itsenäisesti, yksin. Nykyään neulontaa on helppo oppia kun on youtube, silloin kun itse opettelin, ei sellaista ollut vaan kirjaston kirjojen kuvista opettelin neulomista.
Yli 30 vuotta kädentaitoja
En hallitse kaikkea ja koko ajan opettelen lisää. Kädentaidot on niin laaja ympäristö, että aina löytää jotakin erittäin mielenkiintoista, jota haluaa kokeilla ja opetella. Käsitöillä on myös terveyttä edistävä puoli. Se rentouttaa sekä jumppaa aivoja. Hidastaa siis aivojen rappeutumista. Kädentaidot nostaa myös itsetuntoa kun saat jonkin työn valmiiksi.
Itse aloin neuloa kun odotin esikoistani. Halusin niitä kaikkia ihania nuttuja, joita käsityölehdet oli pullollaan, en halunnut kaupan sillä kaikilla oli sellaisia. Halusin erilaisia ja ei auttanut muu kuin opetella. Pikku hiljaa aloin uskaltaa tekemään monimutkaisempia töitä ja upeita ihanuuksia tulikin tehtyä paljon. Villasukatkin opettelin tekemään itse kun meidän sukittaja, isoäitini ei kyennyt sukkia enää tekemään. Näin ei auttanut kuin avata Novitan lehti ja käydä kuvaohjeet läpi, miten se kantapää tehdäänkään. Silloin minulla ei ollut vielä olemassa tietokonetta, eikä videoita juuri ollut muutoinkaan.
Varasto täynnä käsitöitä
Kun poikani keväällä muutti pois kotoa, niin käytiin penkomassa meidän varastoa, purin kaikki laatikot ja pussit. Etsin myös vaunumme eri osia, sillä vaunut oli menossa kiertoon. Löysin toinen toistaan ihania töitä, joita olen tehnyt lähinnä esikoiselleni. Mutta myös pojille. Osan töistä olin jo kokonaan unohtanut, mutta osaa en. Muistan miten olen katsonut telkkarista ohjelmia ja neulonut tai käsin kirjaillut. Aika mieletöntä miten olen saanut omin pikku kätösin aikaiseksi sellaisia.
Pakkohan minun oli parista työstä ottaa kuvia. Kuvan toinen työ on neule, jonka olen tehnyt puuvillasta. Taaperolle tarkoitettu puuvillaneule. Neule osuus oli helppo mutta sen jälkeen ompelin käsin kuviot neuleeseen. Iso homma. Farkkuihin taas helmikirjailin kukkia, tarkoitu oli ommella kirjailla molemmat lahkeet, mutta en jaksanut enempää, tosin alkoi helmetkin olla lopussa. Lopputulos on silti oikein ihanan.
Seuraavat 30 vuotta kädentaitoja
Minulla on tarkoitus elää kädentaitojen keskellä vielä seuraavat 30 vuotta, toki tähän suunnitelmaan ei kuulu sairastumiset tai muutkaan, jotka estää kädentaitojen tekemisen. Suunnitelma on siis pelkästään se, että voin elää rakkaan harrastuksen kanssa ihan koko elämäni. En tiedä tuleeko tulevaisuudessa miten paljon ommeltua, mutta uskon neulovani sukkia lopun elämäni. Minusta tuli meidän perheen sukittaja, joten se titteli on pidettävä niin pitkään kuin henki pihisee. Kuka lapsista sitten ottaa sen roolin itselleen, on toinen juttu…
Kaikille lapsille olen ommellut aikanaan paljon vaatteita ja ison osan olet säästänyt muistoksi menneestä elämästä. Osa on myyty tai annettu pois. On mahtava nähdä miten muoti on muuttunut ja miten erilaisia töitä tuli lapsille tehtyä aikanaan. Toki olen säästänyt myös omia lempivaatteita ihan siitäkin syystä, että jos vaikka joskus mahtuisin niihin uudelleen. Mutta sitä ei voi tietää. Tästä on hyvä jatkaa kädentaitojen maailmassa.
Ihanaa päivää kaikille!
Väriä vanhaan huppariin
Tällä kertaa laitetaan väriä vanhaan huppariin, vai poistetaanko väriä?
Noh, kaikki alkoi siitä, kun poikani yksi lempihuppariin jäi hänelle pieneksi. Paita haluttiin ehdottomasti antaa minulle, sillä paita oli pojan lemppari, lemppariväriäkin, vaaleanpunainen. Minun oli siis otettava huppari itselleni vaikka miten naamaani nyrpistin. Paita oli jonkin aikaa tuolilla ennen kuin päätin, että minäpä värjään sen.
Väriä vanhaan huppariin
Päätin, että laitan paitaan kumilankoja ja näin saan kivoja kuvioita, ei muuta kuin hommiin. Lähdettiin kauppaan ostoksille ja nappasin kaupan hyllyltä värin, joka sopi suunnitelmiini. Nitorin fuksia valikoitui tällä kertaa. Olisin mieluiten ottanut kyllä Dylonia, mutta sitä ei ollut koko kaupassa, joten Nitor oli otettava. Syy miksi en valitse Nitoria, johtuu siitä, ettei värjäys koskaan sen kanssa onnistu. Voitte siis arvata miten tämän homman kävi… Ei onnistunut.
Hetkisen kiukuttelin ja työnsin lopulta mietintämyssyn syvälle päähäni ja mietin ja mietin, taisi korvistakin tulla höyryä kun aivot kävi ylikierroksilla niin voimakkaasti. Sitten päätin valita sen ei kovin ekologisen vaihtoehdon, hyi minua! Tein siis paidalle uuden kylvyn. Solmin paidan ensin solmuun ja upotin sen klorite kylpyyn. Paita sai olla kylvyssä puoli päivää, en halunnut väriä kokonaan pois. Ihan vähän vain ja lopputulos oli ihan kiva. Ei nyt sellainen mikä piti ajatuksissa olla. Tosin ajatus ei aina kohtaa minullakaan, materiaaleilla kun on oma luonne myös.
Farkkutakin helppo tuunaus
Kaikkiin tuunauksiin ei tarvitse varata kauheasti aikaa tai ei tarvitse nähdä hirmuisesti vaivaa ja silti voi lopputulos olla näyttävä. Olen aikanaan hankkinut Tallinnan Karnaluksista erilaisia merkkejä ja muita kirjailtuja kuvia, joita voi kiinnittää silittämällä vaatteisiin. Itse tosin aina ompelen kun silitys ei oikein onnistu ikinä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne pysyvät kiinni, se miten ne kiinnittää on sivuseikka. Joten sitten päästään tähän asiaan… Olen aikaa sitten ostanut farkkutakin entisestä Zirppari kirpparista. Takkia olen käyttänyt paljon mutta se kaipasi jotakin pientä kivaa piristystä.
Silloin astui kuvioon nämä minun Karnaluks löytöni, nämä on super helppo vain kiinnittää mihin haluaa. Koko on tietenkin tärkeä, jos haluaa isoa niin se menee selkään. Näin tein siis minäkin, etupuolella tämä kuvio olisi näyttänyt vähän hupsulle, vai mitä? Ensin silitin kuvan farkkutakin selkämykseen ja lopuksi ompelin koneella reunat kiinni. Näin kuva ei lähde irti edes pesussa. Joskus kun liima voi olla niin huonoa, ettei kestä lämpöä ja irtoaa. Tästä syystä useasti ompelen myös tällaisen kuvan kiinni.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!