Helsinki samba Carnaval ovat yksi isoimpia tapahtumia Helsingissä, jota vietetään aina näin Helsinki päivän aikana, aina siis kesäkuun alussa. Tämän kunniaksi jaan muutamia kuvia omasta sambahuumastani ja kerron hiukan omasta sambahistoriastani. Kaikki kuvat eivät ole karnevaaleilta, vaan muista tapahtumista, joissa olen ollut mukana.

Helsinki Samba carnaval

Karnevaaleja ei olla koronan vuoksi järjestetty nyt kahtena vuonna. Toki hengessä on oltu, viime vuonna sambakoulut juhli omalla koulullaan, tänä vuonna olen nähnyt kuvia karnevaaleilta. Tänä vuonna en ole siis seurannut hommaa ollenkaan. Itse en ole ollut mukana karnevaaleilla ollenkaan enää vuoden 2016 jälkeen. Sitä ennen olen ollut joko itse tanssimassa kulkueessa tai sitten katsomassa. Työ on tuonut toisenlaiset kuviot mukanaan ja siksi samba on jäänyt täysin, mitä nyt kotona karkeloi.

Aloitin aikanaan 80-luvulla Samba Apitossa sambaurani, jossakin vaiheessa muut menot alkoi olla enemmän minun juttua ja siirryin muualle, jatkoin toki tanssia mutta en sambaa. Samba Cariocaan päädyin ensimmäisen kerran 90-luvun alussa, Manillan tilalla. En kauaa ehtinyt käydä kun koulu ja esikoinen vei aikani. Lopulta palasin takaisin Samba Cariocaan 2006 kun muutin synnyinseudulleni takaisin.

Samba on elämäntapa

Samba ei ole vain tanssi, se on elämäntapa, joka kulkee mukana vaikka sitä ei enää harrastaisi. Samba Carioca on minulle aina se rakas kotikoulu, vaikka joskus saisinkin aikaa niin paljon, että voisin jälleen aloittaa samban jossakin muussa koulussa. Kaipaan paljon sitä tunnetta mikä treenien jälkeen on, mikä fiilis keikoilla ja niiden jälkeen. Ja kaikkien tunteiden huipentuma on kesäkuun karnevaalit. Se pukuloisto, karnevaalien eteen on tehty vuoden aikana valtavasti töitä ja vihdoin pääsee Espalle näyttämään kaiken sen mitä on vuoden aikana tehty.

Kun samballe antaa pikkurillin, se nappaa koko käden, ihan kokonaan ja pois ei pääse vaikka miten yrittäisi. Uskokaa minua! Samba on myös upea laji, monipuolista treeniä, kroppa muokkautuu tehokkaasti ja opit tuntemaan sensuellin puolen itsestäsi. Erittäin tehokasta liikuntaa ja mikä parasta, samba on hauskaa. Iloitaan ja pidetään hauskaa, se on se tärkein juttu.

Ehkä vielä joskus, toivon ainakin, että joskus vielä minun jalkani matkaa karnevaalien tahtiin Espalla.

Raikkaan sateista päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Treffit pitkästä aikaa, vihdoinkin kahdestaan. Parisuhteen yhteinen aika, mitä se on? Syötävää? Miksi tällaista yhteistä aikaa pitää olla ja mitä silloin tehdään? Eikö aviopari ole aina yhdessä, kun ovat kerran saman katon alla?

Treffit pitkästä aikaa

Me olemme olleet 15 vuotta naimisissa ja liitto olisi kaatunut kauan sitten, jos me ei oltaisi voitu koskaan olla kahdestaan. Yhteistä tekemistä ilman lapsia on vaalittava ja tehtävä välillä jotakin aikuisten juttuja, ei vain mennä lasten menoja. Pitää muistaa myös omaa puolisoaan. Tosin me emme ole koskaan oltu siinä tilanteessa, että olisimme olleet vain me kaksi, minullahan oli jo kaksi pientä lasta kun mieheni tuli kuvioihin mukaan. Hän oli myös hyvin nuori, vain 23 vuotias, kun menimme naimisiin, minä taas olin 33 vuotias kahden lapsen äiti.

Mieheni hyppäsi siis suoraan syvälle perhe -elämään kun menimme naimisiin. Se oli kovaa oman paikan etsimistä, mutta hyvin voitettiin esteet ja tässä nyt ollaan. Isoimman haasteen edessä, nimittäin koronan. Koronan aikana on monet parisuhteet päättyneet ja ihmiset ovat eronneet, syitä on varmasti monia ja varmasti ihan oikeita päätöksiä. Myös meille korona on aiheuttanut haasteita ja isoja muutoksia elämäämme. Siksi parisuhdetta on huollettava nyt paljon.

Treffeille lompsis

Yksi meidän tapa parantaa suhteen laatua, on mennä treffeille, erilaisille treffeille. Tällä kertaa suunnistimme Helsingin keskustaan, Töölönlahden rannalle kävelemään ja siitä nauttimaan kuoharia sekä lämpimäisiä Cafe Taideterassille. Ei sen tarvitse siis olla mitään niin ihmeellistä, tämäkin on ihana kun katselee ympäristöä ja on silti omassa maailmassaan. Ilma oli aivan ihana ja nähtiin Töölönlahtea vähän eri kohdasta. En nimittäin ole koskaan siinä kohtaa lahtea pyörinyt, missä nyt olimme.

Oli kiva unohtaa hetkeksi arki kunnolla, ei lapsia, ei työtä, ei yhtään mitään. Vain me kaksi. Elämme mieheni kanssa niin eri kellon aikaan, että useasti meillä on tilanne se, että näemme toisiamme viikolla erittäin vähän, vain muutaman tunnin ja silloinkin olemme aika väsyneitä, että molemmat ovat lähinnä koomassa jossain nurkassaan. Siksi tällaiset irtautumiset ovat tärkeitä. Välillä pidempään ja välillä riittää muutama tunti.

Minun koronamekkoni

Pakko on kertoa vielä mekostani, jonka laitoin päälleni treffeillemme. Ensimmäinen koronakevät oli minulle aika raskas siinä mielessä, että silloin sulkeutui kaikki kirpparitkin ja jotenkin meikäläisellä meni aivot ihan solmuun siitä asiasta ja paniikin omaisesti sitten kävin ostamassa muutaman kerran vaatteita uutena. Se oli vain se muutama kerta mutta sekin muutama oli ihan liikaa minulle. En kuitenkaan näitä vaatteita meinaa jakoon laittaa, vaan käytän ne loppuun. Nämä vaatteet tosin on laitettu muista vaatteista hiukan erikseen ja nimetty korona vaatteiksi. Ostin siis pari mekkoa, housut sekä paidan ja parit kengät. Korona vaatteita.

Tämä ihana mekko tuntui olevan sopiva tähän menoon, mekon kanssa sopi hyvin maiharini, joissa olen koko talven kulkenut. Ihan parhaat popot ikinä. Ja minireppu keikkumaan selkään. Menoasu on täydellinen. Tällaiset mekot ovat minun ihan lemppareita.

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Helsingin helmi Cafe Taideterassi